Twilight Ophera

Vantaalaislähtöinen tummemman osaston hybridimetallia esittävä Twilight Ophera julkaisi taannoin kolmannen pitkäsoitonsa The End of Halcyon Age. Noise.fi tiedusteli yhtyeen tunnelmia, ja puhemiehenä toimi kitaristi Toni Näykki.

Kolmannen levynne nauhoituksista on aikaa jo pyöreät puolitoista vuotta. Miten nauhoitukset sujuivat ja miltä levy kuulostaa nyt, kun siihen on saanut vähän etäisyyttä?

– Nauhoituksiin käytimme aikaa noin vuoden. Teimme hommia perioideittain. Mitään hirveitä vastoinkäymisiä ei muistaakseni tullut, mitä nyt tietokoneet välillä temppuilivat. Äänitykset hoidettiin itse studiossa ja miksattiin sitten Sonic Pump Studiolla Nino Laurenteen kanssa. Ei tuota nyt itse ole hirveästi tullut kuunneltua, mutta onhan se ihan pätevää päräyttelyä.

– Levyhän julkaistiin elokuussa 2003 Baltiassa ja Venäjällä. Silloinen levy-yhtiömme myi lisensillä levyn CD-Maximum-firmalle, joka sitten julkaisi sen. Levy-yhtiön vaihdos aiheutti aika pitkälle tuota viivettä levyn julkaisuun. Se on nyt julkaistu myös USA:ssa ja EU-alueella jenkkiläisen Crash Musicin toimesta, ja Suomessa siis Low Frequencyn kautta.

Millaista palautetta kiekosta on tullut ja mistä päin maailmaa?

– Jenkeistä tullut todella mairittelevia arvosteluita. Okei, meillä on tuo jenkkiläinen lafka, niin varmaan siitäkin johtuu että se on ollut siellä esillä enemmän. Suomesta olen nähnyt tasan 2 arvostelua, toinen Imperiumissa ja juuri näin uuden Infernon, jossa Kalle Aalto näköjään diggailee oikein tosissaan levystä. Euroopan medioissa en nyt ole hirveesti nähny juttuja, tosin eipä kyllä tule luettuakaan kaiken maailman Vatikaanin metal & rock -zinejä. Nettisivuilemme on laitettu jonkin verran noita arvosteluita, jos nyt jotain kiinnostaa.

Kokoonpanoa on uusittu raskaalla kädellä, mutta ei se ole stabiili ollut aiemminkaan. Vaikuttaako tällainen jatkuva naamojen vaihtuminen siihen, miltä bänditoiminta tuntuu?

– Bändistä lähti ensin rumpali, joka oli mukana kahdella ekalle levyllä, se rupes rublailee ilmeisesti jotain teknohommia. Ex-basisti Jani rupesi taas duunaamaan rokkia, ja edesmennyt laulajamme Sale sai skidejä ja osti vaimonsa kanssa talon Vihdistä, joten sillä ei enää oikein aika riittänyt hevaamiseen. Ei tuo oikeastaan bänditoimintaan vaikuta, koska meikäläinen, Timo & Mikko K. tekee kaiken musan ja on aina tehnytkin. Nyt varmasti on toimivin paketti, jos livepuolta ajattelee.

Vaikuttaako nykyinen kokoonpano pysyvältä? Treenaako yhtye usein ja miten tärkeällä sijalla se on jäsenten aikatauluissa? Miten esimerkiksi rumpali Ojalalla riittää aikaa Twilight Opheran lisäksi Silentiumissa ja Gloomy Grimissä kannutteluun?

– Eiköhän me tällä kokoonpanolla vielä yksi lätty tehdä. Treenaamista emme harrasta ilman syytä, eli jos on studio tai keikkoja niin sitten otetaan viikon tehotreenit, ja se on siinä sitten. Ojalahan ei muuten soita enää nykyään Silentiumissa. Hyvinhän tuo aika riittää, koska ei tämä hevaaminen ole todellakaan mitään jokapäiväistä 8-17-duunia. Esimerkiksi viimeksi kun treenattiin keikkoja varten, oltiin samalla kämpällä Gloomy Grimin kanssa ja treenit sovittiin putkeen, niin Ojalan ja Lord Heikkisen ei tarttenut sekoilla edestakaisin. Eli no problem tämän asian suhteen.

Pidättekö Twilight Opheraa enemmän tavallisena bändinä vai projektina, Joka kokoontuu silloin tällöin keikkailemaan ja levyntekoon? Esimerkiksi tuoreimman levyn ja edellisen Midnight Horrorin välillä on aikaa peräti 5 vuotta.

– Bändihän tämä tietysti on, vaikka emme ole olleet viime aikoina hirveän aktiivisia. Jos vaikka nyt yrittäisimme saada levyn jo ensi vuonna työn alle. Viisi vuotta menikin muuten aika vauhdilla, siinä tapahtui kaikennäköstä. Lähettiin kävelemään Cacophonoukselta, bändistä vaihtui porukkaa, tehtiin uusia biisejä, kelattiin mistä saadaan uusi laulaja. Tehtiin uusi diili, purettiin diili, tehtiin taas uusi diili…

Miltä yhtyeen kaksi aiempaa pitkäsoittoa kuulostavat nykyisin?

– Oman aikansa kuvilta bändimme historiassa, ei niitä nyt osaa itse ruveta arvioimaan. Eka on paljon iisimpää ja helpompaa kamaa, ja toka jotain ekan ja tämän uuden väliltä.

Kokoonpanovaihdosten myötä sanoitusten kirjoittaja on luonnollisesti vaihtunut. Hieman samanlaista tyyliä on kuitenkin havaittavissa. Pyritäänkö sanoitukset aina vetämään tietyn Twilight Ophera -filtterin läpi, vai tuleeko niistä luonnostaan sellaisia kuin ne levylle päätyvät?

– Silloin kun Sale vielä oli karjumassa, niin synanriipijä Timo teki sanat. Häkkisen Mikko, joka astui Saulin paikalle, rupesi sitten tekemään sanoja, ja hienostihan nuo näyttää ukolta taittuvan. Eiköhän se ole käynyt läpi vanhoja sanoja ja laittanut jonkinnäköisen “filtterin” päälle, että sama moodi pysyy yllä.

Oletteko saaneet tietoonne levyjen myyntilukuja? Jääkö Twilight Opheran kokoisessa yhtyeessä soittohommista mitään käteen, vai pyöriikö yhtyeen toiminta pelkällä harrastuspohjalla?

– Myyntiluvuista ei todellakaan ole mitään hajua. Entinen lafkamme Cacophonous lähetti tasan yhden flaban, josta ilmeni myyntejä, ja se oli kolme kuukautta siitä päivästä kun eka levymme tuli. Kai se eka ainakin myi ihan mukavasti, kun sai suhteellisen hyvät rahat, kun lähdimme tekemään toista levyä. Uudesta levystä nyt ei ole vielä mitään tietoa. Ensi vuonna saa tietää vasta. No, sen verran tiedän että Suomessa sitä on mennyt surkeasti.

– Todellakaan tästä ei mitään latia saa, ainakaan silleen että voisi maata Losissa vetämässä biitsillä bisseä. Jotain hiluja joskus saattaa saada, eli mukava harrastus, ja onhan se hienoa, että joku julkaisee ja jakelee ympäri maailmaa juuri sinun bändisi musaa ja maksaa vielä kulutkin kaiken muun lisäksi.

The End of Halcyon Agen kansikuva muistuttaa kummasti Spinefarmille levyttävän Twilightningin debyytin kantta. Molemmista on vastuussa Janne Pitkänen. Mitä mieltä yhtye on levyn ulkoasusta?

– Juuri katsoin, sillä gimulilla on muuten varmaan siinä Twilightningin kannessa sama naama, kuin meidän levyn kannessa. Tosin meillä näkyy sen pimun koko vartalo. Muutenkin on jo niin samanlaiset nimet, niin pitäähän se nyt “sama” kansikin olla. Ei tuo kansi nyt ehkä ole ihan omiaan tälle musiikkityylille ole, mutta on se mielestäni ihan komia kansi.

Pseudogods-raidasta on kuvattu video, joka on ilmeisesti nollabudjettiin nähden varsin pätevä tekele. Miksi juuri tämä kappale valittiin ja millaista oli työskennellä Agathonin kanssa?

– Joo, budjetti oli jotain 150 euroa, jos muistan oikein. Agathonin kanssa oli nasta dusailla. Video tehtiin muutenkin vähän kaveripohjalta, saipahan levylle jotain pientä extraa. Pseudogods-kipale nyt vain valittiin, se tuntui sopivimmalta ajatellen videota. Se on ladattavissa meidän sivuilta ja löytyy siis myös itse lätyltä

Mitä Twilight Ophera tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu keikkojen metsästyksen lisäksi?

– Ensi vuonna toivottavasti studioon pistämään uudet rallit narulle. Keikkoja olisi mahtava tehdä vähän enemmänkin, mutta kaikki on aina niin hirveän säädön takana, että ei voi mitään varmaa sanoa. Eiköhän nyt keikka tai kaksi jossain välissä kuitenkin vedellä, joten kantsii olla tonteilla. Niitä ei hirveesti ole eikä tule.

Haastattelu julkaistu : 2004-10-13
Kirjoittaja : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua