Cannibal Corpse – Goresinfonia ja terveet elämäntavat

Kun yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä deathmetal-bändeistä saapui Suomeen, tiesin jälleen kerran, että tämä gorentäytteinen ja äärimmäisen fyysinen koettelemus täytyy kokea, jotta lapsenlapsille olisi taas jotain lisää kerrottavaa papan metallisesta menneisyydestä. Matkalla kohti zombiepittiä matkamme varrelle osui yhtyeen varsin hyväntuulinen ja kohtelias basisti Alex Webster, joka kertoi vastikään Venäjältä palanneen yhtyeen kuulumisia Lutakon idyllisellä anniskelualueella.

– Olemme olleet kiertueella lähes kaksi viikkoa, ja pääsimme soittamaan Venäjällä ensimmäistä kertaa yhteentoista vuoteen. Se oli kerrassaan uskomatonta. Pietarin keikalla oli 1200 ihmistä ja Moskovassa lähes 2000, joten ne olivat todella isoja tapahtumia. Toivoin vain, että olisimme saaneet soittaa joidenkin paikallisten bändien kanssa, sillä meillä ei ollut keikoilla ollenkaan lämppäreitä. En tiedä, miksi he järjestivät iltoja, joissa soitti vain yksi bändi. Se olikin sitten ainoa asia mihin petyin Venäjällä, sillä olisin todella halunnut tietää millaisia bändejä sieltä löytyy, aloittaa Alex.

Cannibal Corpse on saavuttanut ihmisen mittakaavassa jo teini-iän, ja tien päällä on tullut vietettyä todella pitkiä aikoja. Mieli täyttyy väistämättäkin kysymyksistä, jotka koskevat yhtyeen suhtautumista kiertämiseen ja sitä, että mistä porukka saa kaiken energiansa lavalla.

– Kiertueemme ovat nykyään lyhyempiä kuin ennen. Pääasiassa koska jokainen meistä on joko naimisissa tai seurustelee vakavasti, joten emme halua olla poissa kotoa pitkiä aikoja kerrallaan. Teemmekin kiertueita nykyään alle kolmenkymmenen keikan pätkissä, kun ennen vanhaan saatoimme tehdä kiertuetta kohti viisikymmentäkin keikkaa, kertoo Alex.

– Ai mistä saamme energiamme? Me elämme ja syömme terveellisesti ja yritämme nukkua niin paljon kuin se on vain mahdollista. Lavalla inspiraation ja hulluuden tavoittaminen on helppoa, kun saamme soittaa sitä musiikkia, mitä me rakastamme. Totta kai yleisön vastaanotto vaikuttaa tilanteessa, sillä mitä energisempi yleisö on, sitä energisempiä mekin olemme, selittää Alex.

Pitkään ikään ehtineellä bändillä on totta kai myös laaja ja varsin uskollinen fanikuntansa. Tästä suurimpana todisteena on varmasti se, että Cannibal Corpse on maailman myydyin deathmetal-orkesteri. Tästä kiinnostuneena onkin luonnollista pommittaa miestä faniutta koskevilla kysymyksillä.

– Tavallinen Cannibal Corpse -fani on varmasti sellainen ihminen, joka pitää raskaasta materiaalista. Hän voi olla joko hiljainen ihminen, äänekäs ihminen, humalainen ihminen ulkonäköön ja sukupuoleen katsomatta. Tästä johtopäätöksenä voi sanoa, että tyypillisen fanin määritteleminen on mahdotonta, naurahtaa Alex.

Viimeaikaisten maailmanlaajuisten tapahtumien vuoksi USA on tiukentanut tullivalvontaansa hyvin paljon, varsinkin bändien suhteen. Cannibal Corpsella ei kuitenkaan ole ollut kiertämisen suhteen ongelmia tämän asian tiimoilta.

– Todellakin! Eurooppaan tuleminen ja kotiin palaaminen eivät ole ongelmia, mutta vaikeudet tulevatkin sitten Kanadan rajalla. Viimeksi kun palasimme Kanadasta, jouduimme ongelmiin. He kohtelevat meitä joskus todella huonosti. Jotkut tullimiehistä ovat todella mukavaa porukkaa, kun taas toisille olemme paskaakin alempiarvoisia. He olettavat, että bussimme on täynnä huumeita – mitä se ei ole – koska me olemme pitkätukkaisia muusikoita. Vaikka kuinka vakuuttelemme viattomuuttamme, he haluavat aina repiä bussimme kappaleiksi. Paskiaiset, murahtaa Alex.

By deathmetal, with love

Omistautuminen ja rakkaus tiettyä musiikintyyliä kohtaan on aina kunnioitettavaa, vaikka rakkaus Cannibal Corpsen tapauksessa tarkoittaa lähinnä yhdyntää puukon kanssa tai muita groteskeja tekoja. Alex kertoi mielellään omaa romanttista tarinaansa metalliin ihastumisesta.

– Ollessani hyvin nuori kuuntelin rockia Chuck Berryn tyyliin, sekä kaikkea muuta mitä isäni levyhyllystä löytyi. Vanhetessani löysin AC/DC:n kautta Acceptin ja Iron Maidenin. Periaatteekseni muodostui se, että mitä raskaampaa musiikki oli, sitä enemmän minä pidin siitä. Pikkuhiljaa siitä sitten havahduin sellaisiin bändeihin kuin Antrax, Slayer ja Possessed, ja viimein Morbid Angelin vaikutuksen takia perustimme oman bändimme. Noin yksinkertaisesti ja perinteisesti se vain meni. Deathmetal on minulle yhä se raskain juttu. Maailman on täynnä hyvää metallia, mutta death on yksinkertaisesti sitä, mikä on kaikista brutaaleinta, ja siksi minä rakastan sitä, sanoo Alex.

– Hyvän deathmetallin kaava muodostuu bändistä, joka pitää sisällään astetta parempia muusikoita, jotka onnistuvat säveltämään synkkää ja ilkeänkuuloista riffitulta. Tai sitten se on jotain todella agressiivista, mikä ei ole aina kuitenkaan suoraan verrannollista synkkyyden kanssa. Parasta on kuitenkin se, että nämä asiat voi yhdistää riffiin, joka kuulostaa pimeältä, mutta on samaan aikaan hyvinkin agressiivinen. Esimerkiksi thrash on hyvin väkivaltaista, mutta ei varsinaisesti synkkää, kun taas doom on todella painostavaa, muttei varsinaisesti agressiivista. Deathmetallista yhdistyvät sitten kaikki nämä seikat, opettaa Alex elämän perussääntöjä.

– Tämän päivän deathmetal-skene on tappohyvä. Maailma on täynnä uskomattomia bändejä, kuten esimerkiksi Spawn of Possession, joka soittaa kanssamme kiertueella, sekä brasilialainen Nephast, Severe Torture Hollannista, Deeds of Flesh Kaliforniasta ja niin edelleen, jatkaa Alex.

Verbaaliakrobatiaa

Toinen asia, joka on tehnyt yhtyeen kuuluisaksi, on tietenkin Cannibal Corpsen visvaa tihkuvat sanoitukset, joiden vuoksi yhtye on julistettu pannaan useammassa kuin yhdessä maassa. Hyvin graafiset ja väkivaltaiset lyriikat luovat mielenkiintoa kirjallisuutta kohtaan. Mahtaisikohan yhtyeen jäsenistä olla kirjoittamaan fiktionaalisia kauhuromaaneja tai kenties vaikka murhantäytteistä teemalevyä?

– Mikä ettei, vaikka jos puhutaan Mötley Crüe -tasoisesta omaelämänkerrallisesta tarinasta, niin en tiedä kuka sitä jaksaisi lukea, sillä tämä bändi ei ole täynnä skandaaleja. Olemme hyvin rauhallisia jätkiä. Kellään meistä ei ole esimerkiksi koskaan ollut huumeongelmaa emmekä me tee typeryyksiä, ja niistä tyhmistä teoistahan ne hyvät kirjat syntyvät, naurahtaa Alex.

– Kuvitteellinen kirja olisi hieno idea. Jos joku ulkopuolinen ilmoittaisi meille haluavansa tehdä kirjan, joka liittyisi sanoituksiimme ja laajentaisi noiden lyriikoiden maailmaa, niin hyväksyisin sen heti. Henkilökohtaisesti en usko pystyväni kirjoittamaan oikeaa kirjallisuutta, vaikka pidän kirjoittamisesta. Se vaatii vain paljon työtä. Esimerkiksi kun kirjoitan päivitystä nettisivuillemme, niin tarkistan oikeinkirjoituksen joka kerta, eikä se useimmiten ole oikein. Musiikin kirjoittaminen on minulle hyvin luonnollista, mutta sanoitusten tekeminen ei ole aivan yhtä luontevaa. Mutta parannusta tapahtuu koko ajan, kertoo Alex.

– Teema-albumikin kiehtoo ideana, mutta sen työstäminen saattaisi olla hankalaa, koska bändissämme on useampi sanoittaja. Suurin osa lyriikoista tulee kuitenkin minun ja Patin (O’Brien, kitara) kynistä. Myös entinen kitaristimme Jack (Owen) kirjoitti paljon sanoituksia. Meidän pitäisi siis tehdä yhteistyötä ja miettiä, miten teema pysyisi kasassa ja yhtenäisenä. Haasteellista se olisi ehdottomasti, mutta katsellaan, vastaa Alex.

Kitaristinvaihdoksen kautta uuteen tulevaisuuteen

Yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Jack Owen lähti omille teilleen deathmetallin maailmasta viime toukokuussa. Miehen lähdön syitä on spekuloitu eri medioissa jo niin paljon, että siihen emme tällä kertaa paneudu, vaan tärkeimpänä asiana on tietenkin se, että mistä miehelle saadaan korvaaja.

– Jackin lähdettyä olemme työskennelleet Jeremy Turnerin (Ex-Origin) kanssa. Yhteistyö on sujunut hyvin, mutta emme ole vielä päättäneet lopullista tilannetta. Jeremy on kyllä todella hyvä jätkä, joka on täysillä kiinnostunut deathmetallista, mikä on todella hyvä, sillä Jack menetti kiinnostuksen deathia kohtaan täysin loppua kohden. Olemme yhä hyviä ystäviä Jackin kanssa, mutta minusta on tärkeää, että lavalla meidän kanssamme on joku, joka on innoissaan siellä olosta, kertoo Alex.

– Seuraava levy tulee luultavasti olemaan täysin minun ja Patin käsialaa, vaikka Jeremy liittyisikin porukkaan täysipäiväiseksi jäseneksi. Albumi tulee kuulostamaan täysin minun ja Patin kaltaiselta, joten se tulee omalla tavallaan kuulostamaan erilaiselta, nyt kun Jack on ulkona kuvioista. Jackin tekemän musiikin fanit saattavat pettyä lopputulokseen, kun taas minun ja Patin tyylien fanit saavat enemmän herkkua korvilleen, kehaisee Alex.

Tämän päivän musiikkimaailmassa sivuprojektit tuntuvat olevan suuri osa muusikoiden elämää. Alexilla riittää omien sanojensa mukaan hyvinkin aikaa erilaisten projektien suunnitteluun.

– Minulla on ainakin yksi suunnitteilla, jonka aion toteuttaa tulevan Amerikan-kiertueemme jälkeen. Mitään hirveän yksityiskohtaista en voi projektista vielä kertoa, mutta se tulee olemaan täyttä teknistä instrumentaali-musiikkia, joka olisi kuitenkin todella raskasta. Cannibal Corpsella riittää kiitettävästi aikaa eri projekteille. George (“Corpsegrinder” Fisher) vierailee eri kokoonpanoissa silloin tällöin. Paulilla (Mazurkiewicz, rummut) on ollut oma rock-projekti Jackin kanssa. Pat taitaa olla meistä ainoa, joka ei tällä hetkellä tee mitään muuta kuin Cannibal Corpsea, mutta en yhtään ihmettelisi, jos häntä pyydettäisiin johonkin projektiin hyvinkin pian, kertoo Alex.

Päivän polttavin puheenaihe on tietenkin USA:n tulevat presidentinvaalit. Tiedän toki, että Cannibal Corpse ei ole millään tasolla poliittinen bändi, mutta en voi vastustaa kiusausta kysyä Alexin mielipidettä Bush vs. Kerry -asetelmasta.

– Huh huh, on ehkä parempi, etten vastaa tähän kysymykseen yhtään mitään, sillä jokaisella meistä on erilainen näkemys tästä asiasta. Katsotaan miten käy ja toivotaan, että parempi mies voittaa. Siinä teille heikko vastaus, naurahtaa Alex rempseästi ja katoaa kiitosten saattelemana takahuoneen uumeniin.

Haastattelu julkaistu : 2004-10-06
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua