Cleaning Women – Kotoista futurismia

Aika kiven alla on viime vuosina täytynyt elää, jos ei ole sattunut törmäämään pyykkitelinetrio Cleaning Womeniin. Yhtye on monellakin tapaa harvinaislaatuinen. Paitsi että se käyttää soittiminaan pyykinkuivaustelineistä rakennettuja perkussio- ja kielisoittimia on se monista ns. avantgarderyhmistä poiketen onnistunut haalimaan suosiota myös taidepiirien ulkopuolelta. Tekninen innovaatio ja taito tehdä sekä lumoavan omaperäistä että tanssijalkaa kutittavaa musiikkia on osoittautunut erinomaisen toimivaksi reseptiksi.

LMSN-haastatteluun saapuu täysi CW-edustus. Yhtyeen robottimaisen järjestelmällisyyden huomaa heti alkuun istumajärjestyksestä, joka on tietenkin numeerinen: CW01 (kielisoittimet), CW03 (perkussiot) ja CW04 (päävokaalit ja melodis-rytminen pyykkitelineperkussio). Keskustelu voi alkaa. Ensimmäisenä aiheena on Cleaning Womenin toinen kokopitkä tuotos, Aelita, jonka taustalla kummittelee Jakov Protazanovin vuonna 1924 ohjaama samanniminen elokuva.

Kotoisa 20-luvun futurismi

Cleaning Womenin työ leikkaa monia eri luovan toiminnan sfäärejä ja yhtyeen eriskummallisessa olemuksessa taru ja todellisuus sulautuvat saumattomasti yhteen. Kolmikon juuret ovat yhtä lailla Suomen Savossa kuin Clinus-planeetan siivoojarobottiyhteiskunnassa. Siksi tuntuu lähes itsestään selvältä, että juuri tämä ryhmä on säveltänyt musiikin 80 vuotta vanhaan venäläiseen tieteiselokuvaan. CW01 kuvailee musiikin työstämistä ”kotoisaksi”.

– Me olemme niin paljon ajasta jäljessä. Jotenkin me istumme niihin tunnelmiin ihan luonnostaan. Kaikki ne linjat mitä meillä on siinä lavastuksessa ja ne meidän härvelit ja olemus. Ne sopivat niin hyvin sen mykkäelokuvan maisemaan. Ihan sattumaa sinänsä.

Pyykkitelinetrio on siis toiminut Protazanovin elokuvan elävänä ääniraitana. Asiaan vihkiytymätön voisi helposti luulla, että uusi Aelita-levy on näiden livesäestysten soundtrack. Näin ei kuitenkaan varsinaisesti ole.

– Soundtrack se ei ole, CW04 tähdentää. – Aelita–teemabiisi on ihan sama kuin siinä leffassa, mutta siinä on myös paljon sellaista matskua jota leffassa ei ole. Se leffa on kuitenkin ollut sellaisena punaisena lankana levyn tekemisessä.

– Siitä se on saanut alkunsa, CW01 jatkaa. – Kun lähdimme levyä tekemään, olimme juuri tehneet tuon elokuvasäestyksen. Niissä tunnelmissa lähdimme jalostamaan levylle musiikkia. Onhan siinä useampikin biisi elokuvasta, mutta sitten siinä on sellaisia biisejä, jotka on ehkä kuviteltu johonkin Aelita-elokuvan ”lähituntumaan”.

Tunnelmallisempi kokonaisuus

Aelita-säestyksessä musiikki muodostuu elokuvallisesti toistuvien teemojen lisäksi improvisaatiosta. Aelita-levyllä samaisia teemoja on kiteytetty ja sovitettu kappalemuotoon. Elokuvamusiikin tekeminen on vaikuttanut myös muuhun sävellystyöhön. CW03 ja CW04 selkeyttävät.

– Onhan tuo elokuva sen verran vaikuttanut, että tuossa levyllä on sellaisia pitempikaarisia biisejä. Ei ole välttämättä sitä a-osa/b-osa –meininkiä niin paljon.

– Nyt on enemmän sellaista tunnelman luomista kuin selkeitä osia. Musiikin tunnelma on se, joka vie biisiä eteenpäin. On kuitenkin tärkeä vetää raja elokuvasäveltämisen ja levyn tekemisen välillä. Leffamusiikissa on tärkeää, että pystyy jättämään kuvalle tilaa ja musiikilla tukea tai johdattaa tapahtumia, eikä suinkaan soittaa siihen päälle vaan omaa konserttiaan. Levyllä tilanne on ihan eri. Silloin tehdään sitä levyä varten musiikkia.

Yhtye korostaa, että Aelita on nimenomaan tarkoitettu irralliseksi teokseksi, normaaliksi äänilevyksi, joka toimii sellaisenaan vaikka ei olisi ikinä kuullutkaan sen elokuvallisesta inspiraation lähteestä. Nyt on myös Pulsator-debyyttiä selkeämmin kyse kokonaisuudesta.

– Pulsator oli ikään kuin sen ajan biisien kokoelma, CW03 luonnehtii. -Sellainen Greatest Hits vuosilta 1997-2001. Aelita on lyhyemmässä ajassa läjätty levyksi, ja on ehkä enemmän tehty juuri levyksi.

– Toivottavasti siinä olisi myös jonkinlaista luonnollista kehityskaarta näkyvissä, CW01 lisää. – Tämä on kuitenkin toinen levymme.

Tekninen evoluutio

Cleaning Womenin kehittyminen yhtyeenä tulee kyllä selväksi levyä kuunnellessa. Samalla se myös kuulostaa erilaiselta puhtaasti ääniteknisessä mielessä. Soittimet ovat mm. kehittyneet ”äänitysystävällisemmiksi”.

– Rumpusetissä on esimerkiksi paljon sellaista tavaraa mikä soi oikeasti akustisesti niin, että sen voi taltioida mikillä ilmasta eikä niin, että se menee suoraan miksauspöytään.

– Livenäkin olemme muuttuneet äänekkäämmäksi bändiksi, CW04 kertoo. – Alkuaikoina meillä ei ollut oikein mitään styrkkareita tms. lavalla.

– Kaikki äänet tulivat PA-kajareista. Jos PA:n olisi pistänyt pois, meistä ei olisi kuulunut kuin ”klip klop”, CW01 muistelee hymyillen.

Keskustelu kääntyy yhä teknisempään suuntaan, ja levyllä kuultaviin uusin vempaimiin. LMSN:n edustaja muistaa nähneensä viime Riemufestareilla jonkinnäköisen ”kurkkupurkkisitran”. Kolmikko korjaa tämän vakavan väärinkäsityksen. Kyseessä on itse asiassa kahvipapupurkista tehty banjotyyppinen soitin.

– Joo, sellainen on tullut tehtyä. Se soi levyllä Enthusiasmus-biisissä ja Hot Jungle Feverissä. Mutta lähinnä olemme viritelleet eteenpäin entisiä soittimia, kuten juuri rumpusettiä.

– Siinä on nyt sellainen pesukoneesta otettu pesurumpu, CW03 selittää. – Siinä päällä on sellaisia lohkoja, jotka on hakattu vasaralla niin, että siinä on eri sävelkorkeuksia. Sitten on myös sellaisia pesukoneen vetopyöriä, jotka soivat vähän niin kuin kellot.

CW04 kertoo innokkaana suuresta kehitysaskeleesta, eli kuinka hänen pyykinkuivaustelineensä on nyt viritetty. Tämän seurauksena se on nyt etäisesti ksylofonia muistuttava ”rytmis-melodinen soitin”.

– Siinä on nyt periaatteessa asteikko. Se saatiin tehtyä juuri ennen studioon menoa, joten joissakin biiseissä on ehkä enemmän melodista soitantoa. Nykyään täytyy jo vähän katsoa mihin kohtaa sitä telinettä hakkaa.

– Nyt olemme tulleet sellaiseen pisteeseen, että pitäisi varmaan enemmänkin tehdä uusia soitttimia, CW01 summaa. – Että pysytään kehityksen kelkassa.

Synkistelyä ja ilottelua

Aelita on musiikillisesti varsin monipuolinen paketti. Siinä on pääteeman kaltaista mahtipontisen raskasta rytinää, jonka LMSN-toimittaja risti avaruusheviksi. Mutta toisaalta levyltä löytyy yllättävänkin leikkisiä kipaleita kuten Hotel Jungle Fever.

– Joo, siinähän on aika paljon sitä avaruusheviä. Hotel Jungle Fever vähän painottaa sitä toiseen suuntaan, ettei se olisi ihan sellainen ”kulmat kurtussa” –synkistelylevy.

– Jossain vaiheessa rupesi nimittäin tuntumaan, että tuleepas siitä synkkä levy, CW03 selittää. – Mutta onhan siinä muitakin… en tiedä voiko It’s a Classicia sanoa ilotteluksi, mutta kuitenkin.

Hotel Jungle Feverillä on myös varsin hauska video.

– Missäköhän ulottuvuudessa me olimme kun me tehtiin sitä… 60-luvulla menossa jossain Marsin etelä-osissa, CW01 hekottelee. – Me olimme keväällä Portugalissa ja Espanjassa, yhdistetyllä loma-, kuvaus- ja keikkareissulla.

– Kaksi viikkoa olimme matkalla, CW04 jatkaa. – Portugalissa vietettiin Cleaning Women –kommuunilomaa. Siellä me sitten kuvattiin musiikkivideota, samoiltiin vuorilla ja kerättiin fiiliksiä.

– Käsikirjoitustarpeet kerättiin sangria-kulhosta. Hauskaa oli, ja toivottavasti siitä videostakin välittyy sellainen iloinen lomatunnelma, CW01 naurahtaa hyväntuulisesti.

Venäjä vetää puoleensa

Cleaning Women tuntuu kovasti kiintyneen tämän planeetan venäläisväestöön ja sen kulttuuriin. LMSN-haastattelija tivaa syytä tälle ”Russia connectionille”.

– En tiedä, CW03 tuumaa. – Sehän oli ihan ekan Pietarin reissun jälkeen ’99 syksyllä. Heti siitä lähtien tuli aika vahvat siteet sinne. Saatiin paljon ystäviä musiikkialan ihmisistä, jotka järjestää paljon keikkoja ja sellaista. Ja onhan siellä tietysti ollut hirveän hyvä vastaanotto. Senkin takia siellä käy ihan ilokseen.

– Sitä kautta olemme tutustuneet muutamaan bändiin, esim. Deadushkiin ja Tequilajazziin, joiden kanssa olemme soittaneet Suomessakin, CW04 kertoo. – Vahvaa yhteistyön henkeä on ollut.

Suomalais-venäläistä yhteistyötä konkreettisimmillaan on uuden levyn Teknigrad-kappale. Kyseisen esityksen laulusta huolehtii Tequilajazzin Jevgeni Fedorov.

– Me mietimme pitkän aikaa, että olisi hauska saada joku vierailemaan levylle. Joskus mietimme että tuo Jevgeni voisi tulla laulamaan, mutta emme silloin äänitysvaiheessa tajunneet pyytää sitä studioon. Me laitoimme sitten pohjat menemään Pietariin, jossa se äänitti lauluosuuden. Se tuli takaisin ihan viime hetkellä, juuri kun olimme menossa masteroimaan levyä.

Siivoojamme maailmalla

Rostislav Aalto dokumentoi Cleaning Womenin Itä-Euroopan kiertueen vuoden 2001 Cleaning Up! -elokuvassa. Paljon on muuttunut neljässä vuodessa. Paljon on myös kertynyt matkakilometrejä.

– Tosi paljon on itse asiassa muuttunut, CW01 toteaa. – Meillä on ollut hirmu paljon hyviä keikkoja. Meitä on hyvinkin passiivisella myyntityöllä kysytty eri paikkoihin. Kun olemme käyneet jossain soittamassa, on aina toinen järjestäjä nähnyt meidät ja pyytänyt meitä jonnekin muualle soittamaan.

– Me olemme soittaneet paljon ulkomailla, siis muuallakin kuin Venäjällä, CW04 kertoo. – Tänä vuonna olemme soittaneet paljon enemmän Suomen ulkopuolella kuin Suomessa.

– Viime vuosina oikeastaan, CW01 tarkentaa. – Koska tarkoitus on ollut tehdä tämä levy jo pitemmän aikaa, olemme olleet ikään kuin tauolla, että mennään sitten keikoille kun se levy tulee. Olisihan tässä ehtinyt tehdä jo pari kierrosta.

Cleaning Women on uransa aikana ehtinyt soittaa Suomen lisäksi jopa kuudessatoista eri maassa, aina Islannista Italiaan. Koska levyjä ei ole julkaistu kuin Suomessa ja Venäjällä, ovat suurin osa keikoista olleet yksittäisiä pistäytymisiä jonkinlaisilla taidefestareilla, eikä niinkään kiertueita. Vastaanotto on kauttaaltaan ollut positiivista. Huumoribändiksi ei ole vielä luultu missään.

– No kyllähän siinä vaiheessa kun mennään lavalla joku saattaa hyvinkin ajatella tätä hommaa vitsinä, mutta yleensä kyllä kahden, kolmen biisin jälkeen hymy hyytyy, CW03 hykertelee. – Kyllä se aika äkkiä tulee ihmisille selväksi, mikä on homman nimi.

Luovaa yhteistyötä

Pulsatorin seuraajaa saatiin odottaa kolme vuotta. Sinä aikana siivoojakolmikolla oli kaikenlaisia yhteistyöprojekteja. Vuonna 2002 yhtye pestattiin Teatteri Hurjaruuthin talvisirkuksen house-bändiksi. Enthusiasmus ja Aelita -elokuvasäestysten lisäksi Cleaning Women teki myös musiikin Jan Anderssonin Nenäliinoja myytävänä –animaatioon. CW01 kertoo kaikkien projektien olleen omalla tavallaan mukavia kokemuksia.

– Varsinkin ne, joista on tullut jonkinlaista jatkuvuutta. Esimerkiksi tuo Nenäliinoja myytävänä. Jan on tällä hetkellä piirtämässä meille Teknigradiin musiikkivideota ja varmaankin olemme tekemässä musiikkia hänen seuraavaan leffaan. Kaikki nämä ovat olleet antoisia. Niin hullulta kuin se kuulostaa, se lasten sirkus, siinä oli hirveä urakka. Se oli aika kokopäiväistä hommaa. Kahdessa kuukaudessa oli kuusikymmentä esitystä. Mutta ei sekään kypsyttänyt missään vaiheessa.

– Ja ne elokuvasäestykset, CW04 jatkaa. – Kyllä nekin ovat tuottaneet sellaista tyydytystä, kun olemme nähneet, että ihmiset ovat diggaileet niistä. Oli ihan mukava kun esitimme Aelitan Moskovan elokuvamuseossa. Museonjohtaja ja maailman kuulu elokuvatutkija Naum Kleiman tuli esityksen jälkeen, löi Riga Balsam –pullon kouraan ja sanoi, että tykkäsi kovasti säestyksestä.

– Säestäminen on niin erilaista kuin rokkikeikalla, CW03 kertoo. – Sitä soittaa melkein kaksi tuntia ja kaikki ovat ihan hiljaa. Ja kun se leffa loppuu, tulee hetken hiljaisuus. Siinä on aina se hetki, että taputtaako kukaan vai ei.

– Sitä ei voi aistia mitenkään, tykkääkö ihmiset vai ei, CW04 lisää. – Rokkikeikalla ihmiset taputtaa tai huutaa, mutta leffan aikana ei ole minkäänlaista palautetta yleisöltä. Paitsi että kyllähän sen huomaa, jos ne alkaa lähteä pikku hiljaa pois sieltä salista. Siitä voi päätellä jotain.

Lopuksi CW01 valottaa yhtyeensä tulevaisuuden suunnitelmia.

– Suunnitteilla on jonkin sortin musikaali tai musiikkinäytelmä, mihin me olisimme tekemässä musiikkia. Se tuntuu aika haasteelliselta.

– Se on vielä suurempi askel noista edellisistä, CW04 kertoo. – Iso teatteriesitys ja iso porukka. Se tulee vaatimaan vähän enemmän viilailua kun nuo aikaisemmat projektit.

– Se on varmaan isoin pesti mitä meillä tähän mennessä on ollut, CW01 toteaa.

Jäämme innolla odottamaan mitä siitä tulee. LMSN kiittää haastattelusta ja toivottaa onnea ja menestystä maailman parhaalle pyykkitelinetriolle.

Haastattelu julkaistu : 2004-08-24
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua