Nightwish

Eräänä lämpimänä ja pirun ruuhkaisena päivänä sinkoan itseni autoon pelkääjän paikalle ja tuumaan “Ateljé, kiitos.” Paikalla olen onnistuneesti jopa liian ajoissa, mutta eipä se haitta sillä kerkeänhän turisemaan veljeni kanssa tovin jos toisenkin. Kenties liian pian koittaa se h-hetki ja istahdan Tarjaa vastapäätä juttelemaan mukavia Nightwishista.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että Nightwishan on käynyt Euran tuppukylässä, jossa armas veljeni tällä hetkellä asuu ja jossa itsekin tuli käytyä koulua vuonna keppi ja kivi, joten päätän kysäistä mitä Tarja muistaa Eurasta. Positiivista kyllä, hän muistaa jotain, meinaan sen että hän istui terassilla kaljalla jätkien kanssa…

Keskustelu kääntyy uusimpaan levyyn, Onceen, joka on mahtipontisempi kuin koskaan ja samalla synkempi kuin mikään muu Nightwishin albumi. Mikä mättää, kenellä on mieli maassa? Vai eikö yksinkertaisesti enää naurata?

– Tuomashan sen musiikin pääasiassa tekee, joten minä olen vähän väärä ihminen kommentoimaan tähän kysymykseen.

Mutta eipä sitä aina voi olla kivaa, maailma ja elämä kun on suhteellisen raaka. Tarja vielä toteaa, että kuitenkin bändin jäsenet täydentävät toinen toisiaan, mutta Nightwish tuskin olisi Nightwish mikäli musiikin tekisi joku muu.

Keikkaa pukkaa. Miten sitä jaksaa? Tarja toteaa, että eiväthän he nyt sentään joka päivä keikalla ole, onneksi. Ei sitä jaksaisikaan ilman välipäiviä ja väliviikkoja tai kuukausia. Yksi mikä on tärkeintä, on saada rauhoittua itsekseen juuri ennen keikkaa jonkin aikaa. Jotkuthan sitä häärivät ja hössäävät juuri ennen keikkaa, joku saattaa vetäistä paukun huiviinsa, mutta Tarja vaatii olla omassa rauhassaan. Tarja toteaakin huumorinpilke silmäkulmassaan:

– Ellen saa olla rauhassa ennen keikkaa, keikka voi mennä metsikköön. Omien ajatusteni kanssa sitä voi rakentaa fiilistä siitä kohta alkavasta keikasta jo valmiiksi, että on sitten hyvässä vireessä lavalla. Jos rauhoittuminen ennen keikkaa ei onnistu, tiedän että varmana kompastun johtoon tai housut repeää kesken keikan tai jotain muuta.

Miten ihmeessä ääni kestää? Hyvä koulutushan on yksi perusta. Tarjahan on diplomia vaille klassisen laulun ammattilainen, ja hän toteaa samaan hengenvetoon, että tuskin koskaan aikoo sitä diplomia hankkia.

-Tupakanpoltto on tietenkin pahasta, eikä sen viinan kanssa ylen määrin läträäminenkään ole järkevää.

Ja kun kiire painaa, suostuisiko Tarja silti laulamaan esimerkiksi syöpälasten hyväksi järkätyssä konsertissa? Vastaus oli ehdoton kyllä. No entäpä projektit, niitähän on aivan varmana tullut muutama, ellei jopa kasapäin, vastaan?

– Onhan niitä ollut, mutta yhteenkään projektiin en ole mennyt mukaan. En halua, ei kiinnosta niin paljoa eikä juurikaan ole sitä ylimääräistä aikaakaan.

Niinpä, mitäs sitä suotta joka kissanristiäisissä pomppimaan, kun tekemistä riittää omastakin takaa välillä vähän liikaakin. Tai ainakin sen mielikuvan saa, kun kuuntelee Tarjaa hänen kertoillessaan esimerkkejä kiertueesta ja siitä, montako keikkaa kiertueeseen ängetään.

Kiireestään huolimatta Nightwish on edennyt urallaan loisteliaasti. Kaikki albumit ovat myyneet vähintään kultaa likimain heti kun ne on isketty tiskiin. Mikäs siinä, rautaa on taottava silloin kun se on kuuma. Nightwishin tulevaisuudesta kuitenkaan ei voi sanoa mitään varmaa. Tarjan sanojen mukaan bändi kun oli jo kerran iskemässä pillinsä pussiin, mutta päättikin sitten jatkaa kaikesta huolimatta. Olisko Nightwish-fanien maailma romahtanut siihen paikkaan, sitä Tarja ei lähde arvailemaan. Varmaa on se, että hänen maailmansa ei olisi romahtanut, sillä aina on mielenkiintoista tekemistä saralla kuin saralla.

Haastattelu julkaistu : 2004-08-12
Kirjoittaja : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua