Mummypowder – Muumiopulveri – lääke moneen vaivaan

LetsMakeSomeNoise sai kunnian haastatella pääkaupunkiseudun underground-lupaus Mummypowderia. Tässä virtuaalinen keskusteluni nokkamies Janne Lehtisen kanssa.

– Mitä kuuluu, kukkuluuruu?

Jii: Eipä hassumpia. Don’t Hold Your Breathin video kelpasi pyöritykseen MTV:lle, se on tullut kai jo pariin otteeseen Alternative Nation -ohjelmassa ja lisää on luvassa UpNorth-listahaastajana. Syksyllä on peräti muutamia keikkojakin tiedossa, vaikka sisarprojektit Treeball ja Astrid Swan ovat myös aktiivisia.

– Lukijoiden joukosta saattaa löytyä henkilöitä, joille Mummypowder ei ole ennestään tuttu, olisi siis mukavaa kuulla pieni tiivis historiikki yhtyeestä. Mitä kaikkea on tapahtunut, ja missä nyt mennään?

Jii: Mummypowder on kahdeksan vuotta vanha yhtye, ja meiltä on tähän mennessä irronnut energistä, mutta samalla melodista ja ennen kaikkea herkkää kitarapopmusiikkia kolmen levyllisen verran. Nykyisessä kokoonpanossa on alkuperäisjäsenistä jäljellä ainoastaan allekirjoittanut. Rumpuja soittaa Heikki Tikka, bassoa Aleksi Mänttäri ja soolokitaraa Johan Turbanov. Bändin historiasta puhuttaessa halutaan aina lähteä liikkeelle siitä, että olemme tehneet ensimmäiset haastattelumme ennen ensimmäisen demon ilmestymistä ja soittaneet kymmenennen keikkamme New Yorkin CBGB’s-klubilla. Myös levyt, jotka ovat pääasia, ovat saaneet lehdissä tasaiseen tahtiin hyviä arvosteluita, ja fanitkin tuntuvat olevan harvinaisen uskollista sakkia.

– Mummypowder on nimi, joka väistämättä jää mieleen. Mistä moinen nimi juontuu?

Jii: Muumiojauhe oli keskiajalla moneen vaivaan käytetty lääke: muumioita todella jauhettiin ja sitten pieniä jauhepusseja kuljetettiin mukana. Sitä ovat myös taiteilijat käyttäneet väriensä pigmenttiaineena. Turussa on jopa jossain museossa muumiojauhetta näytillä todisteeksi, jos tarina kuulostaa uskomattomalta… Tietenkin itse merkitystä suurempi seikka oli, että nimi näyttää kirjoitettuna hyvältä, sitä ei ole aikaisemmin käytetty tässä yhteydessä ja se on tarpeeksi mystinen ja kysymyksiä herättävä.

– Mummypowder-elämä tuntuu olevan luku sinänsä. Millainen filosofia löytyy bändin takaa?

Jii: Siitähän voisikin kirjoittaa hyllymetreittäin kiintoisaa luettavaa. Olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, mutta summaan tässä bändin jäsenten lempilauseet:
Heikki: “Virhe musiikissa, virhe elämässä.”
Janne: “Aina ei voi voittaa. Aina voi kuitenkin hävitä.”
Aleksi: “Fiilis ei tipahtanut tippaakaan!”
Staffan: “Se on ihan fine.”

– Bändissä on heppuja, joilla on monia muitakin musiikillisia projekteja. Onko projektien välillä esiintynyt “mustasukkaisuutta” esim. ajallisista kysymyksistä?

Jii: Eipä juuri. Eniten aikatauluongelmia on minulla itselläni, ja useimmiten kiireet tuppaavat olemaan ulkomusiikillisia. Noin logistiselta kantilta katsottuna on pelkästään etua siitä, että ihmiset soittavat useammassakin orkesterissa, mm. treenikämppä-, väline- ja kuljetustekniset ratkaisut ovat yleensä helpompia. Vähänkään alternativeen kallellaan olevalla muusikolla on joka tapauksessa tässä maassa taatusti aikaa puuhastella useammassa kuin yhdessä orkesterissa…

– Uusin levynne Consternation! Uproar! on ilmestynyt vasta vähän aikaa sitten. Millä kolmella adjektiivilla itse kuvailisit levyä?

Jii: Konstailematon, melodinen, ajaton. Nämä olivat ainakin levyä tehdessä johtoajatuksina.

– Edelliset levyt ovat saaneet paljon kiitosta ja ylistystä osakseen. Millainen vastaanotto on ollut uudella levyllä? Ovatko kriitikoiden odotukset ylittyneet tai täyttyneet?

Jii:- Kriitikot ovat pääasiassa ottaneet sen avosylin vastaan. Levy on hieman helpompi ja tuotetumpi kuin aikaisemmat ja on kelvannut arvosteltavaksi moniin sellaisiin lehtiin, joihin edelliset levymme olisivat kenties olleet hieman liian vaihtoehtoista kamaa, esim. Cosmopolitaniin.

– Levyn synnytysvaiheessa oli varmasti jonkinlainen visio tulevasta. Toteuttaako levy tämän vision?

Jii: Pääidea oli, että tämän levyn täytyy kuulostaa ajankohtaiselta, tai pikemminkin ajattomalta, vielä kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua. Vaikea tietysti arvioida onnistuimmeko tässä, mutta ainakin räikeimmät 2000-luvun suomisoundin sudenkuopat olemme välttäneet, mistä lienee kiittäminen britti-tuottaja Nick Triania sekä masterointia Ruotsissa. Viiden vuoden kuluttua pääsen varmaan antamaan lopullisen tuomion siitä mitä oikein tulikaan tehtyä, kun kuuntelen levyn ensi kertaa vuosiin.

– Mummypowderin historiaan kuuluvat ainakin muutamat suuret keikat Ameriikan mantereella. Parhaat muistot ja fiilikset näiltä reissuilta?

Jii: En tiedä, oliko meillä erityisiä odotuksia Ameriikasta, mutta CBGB’s oli aikamoinen räkälä ja siten pienoinen pettymys. Siellä soittaminen oli silti hienoa. Kaupunkifestarit Austinissa olivat sen sijaan kaikkiaan aivan mahtava kokemus. Kiertueet ovat parhaimmillaan silkkaa lomailua, ja kaksi keikkaa kymmenessä päivässä eivät vieneet erityisen paljon energiaa. Ympäristön tarkkailuun ja polaroid-kuvien ottamiseen jäi siis kosolti aikaa.

– Millaisia ovat suurimmat musiikilliset haaveenne?

Jii: Bändin jäsenillä on varmasti omat haaveensa, mutta omasta puolestani sanoisin, että haaveeni on vain tehdä elämää suurempi pop-levy. Ei ole juurikaan väliä myykö kymmeniätuhansia vai julkaistaanko sitä ollenkaan, mutta aion joka tapauksessa jatkaa musiikin tekemistä niin kauan, kuin raajat ja korvat toimivat.

– Nykyään tuntuu olevan muotia, että bändit julkaisevat live-DVD:itä ym. oheismateriaalia. Näkyykö Mummypowderin tulevaisuudessa mahdollisesti tällaisia asioita?

Jii: Tämän taannoisen videon laitamme varmaankin kylkiäiseksi seuraavalle singlelle, ja tarkoitus olisi liittää jonkin verran myös livemateriaalia ja -kuvaa tuleville levyille. Kahdeksassa vuodessa tarttuu aikamoiset määrät kaikenlaista materiaalia nauhalle.

– Lopuksi vielä terveiset lukijoillemme, ja kannustavia sanoja heille, joille bändinne on toistaiseksi vieras.

Jii: Ottakaa ilo irti kesästä niin kauan, kuin sitä on vielä jäljellä. Älkää toki huoliko, jos ette ole onnistuneet meitä toistaiseksi kuulemaan, kyllä me vielä muutamme tajuntaanne emmekä hevillä lähde pois, emmekä varsinkaan hevillä!

LMSN kiittää mukavasta ja antoisasta haastattelusta.

Haastattelu julkaistu : 2004-08-03
Kirjoittaja : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua