The Hives – Tyrannosaurus Hives näivettää huonon musiikin sukupuuttoon
Seinäjoen Provinssirockin kovin ruotsalainen esiintyjä oli tietysti The Hives. Neljä vuotta sitten ilmestyneen edellislevyn Veni, Vidi, Vicious -tiimoilta The Hives tituleerattiin kovimmissa arvioissa The Strokesin ja The Vinesin kanssa rock-musiikin pelastajaksi. Uusi levy Tyrannosaurus Hives ilmestyy maailman suurimman levy-yhtiön Universalin kautta heinäkuussa. Toteutuuko musamoguli Alan McGeen ennustus siitä, että The Hives on seuraava Oasis? Kävin jututtamassa bändin kolmea kielisoittajaa (herrat Nicholaus Arson – kitara, Vigilante Carlstroem – kitara Dr. Matt Destruction – basso) backstagella ennen illan keikkaa.
Aivan aluksi voisitte kertoa, mikä teidän suhteenne on suomalaisiin: tunnetteko hyvin joitain suomalaisia tai onko peräti sukulaisia?
– Tulemme kaupungista, johon on aikoinaan muuttanut paljon suomalaisia töiden perässä. Rumpalimme Chris Dangerouskin on osaksi suomalainen. Bändeistä varmaan parhaiten tunnemme The Flaming Sideburnsin tyypit, mutta myös muita, kuten esimerkiksi Sweatmasterin heebot.
Kotikaupunkinne Fagersta ei taida olla kovin suuri paikka ainakaan asukasluvultaan?
– Joo, aika pieni paikka, n. 12 000 asukasta.
Edellinen levynne Veni, Vidi, Vicious oli teidän läpimurto-levynne, joka toi teille maailmanlaajuista mainetta ja tuhansittain uusia faneja – luoko tämä paineita ajatellen pian ilmestyvää kolmatta albumia?
– Ei siinä mielessä, että sen pitäisi myydä hyvin tai mitään sellaista. Meistä tuntuu, että olemme tehneet oman osuutemme levystä ja tavallaan päästäneet sen käsistämme. Levyn nauhoittaminen on paljon vaikeampaa kuin sen promoaminen ja keikkailu sen tiimoilta. Yleensä meidän keikkamme ovat loistavia ja soitamme hyvin. Meidän ei oikeastaan tarvitse kantaa huolta levymyynnistä tai muusta sellaisesta. Luulemme kuitenkin, että levy pärjää hyvin, koska se on hyvä levy ja meillä on nyt yksi maailman suurimmista levy-yhtiöistä takanamme. Luulen, että he osaavat myydä sitä, mutta kuten sanottua, emme liiemmin murehdi noista myyntiluvuista.
Oletteko nyt sataprosenttisen tyytyväisiä pian ilmestyvään Tyrannosaurus Hives -levyyn?
– Nooo…se vähän riippuu. Jonain päivinä tuntuu, että olemme sataviisikymmentäprosenttisen tyytyväisiä levyyn, joskus taas tuntuu, että seitsemänkymmentäviisiprosenttisen tyytyväisiä. Yleensä levyntekoprosessissa tulee vaihe, jolloin levyä suorastaan vihaa ja sen jälkeen taas tykkää siitä…nyt olemme vaiheessa, joka on lähellä tuota 150 %.
Uuden levyn promoversion pari kertaa kuunnelleena voisin sanoa, että levyllä olisi monta potentiaalista hitti-biisiä. Miten päädyitte julkaisemaan Walk, Idiot, Walk -biisin ensimmäisenä sinkkuna?
– Se oli yksi niistä biiseistä, joiden kanssa olimme valmiita jo hyvissä ajoin. Se oli ensimmäisten biisien joukossa, jotka mielestämme kuulostivat tosi hyviltä. Oli muitakin sinkkuehdokkaita, mutta kun saimme tuon valmiiksi, päätimme julkaista sen ensimmäisenä ja muut ehkä myöhemmin. Ensimmäisellä sinkulla ei sillä lailla ole meille niin suurta merkitystä, koska jos tekee levyä puolitoista vuotta, kaikki 12 biisiä täytyy olla hyviä. 4-6 biiseistä oli sellaisia, joista tykkäsimme hieman muita enemmän.
Montako biisiä sessiossa nauhoitettiin?
– Nauhoitimme kaiken kaikkiaan 14 biisiä, joten pari biisiä jää b-puolimateriaaliksi.
Oliko vaikeaa päättää, mitkä biisit jäivät levyltä pois?
– Joo oli kyllä, koska kaikkien mielestä 14 biisiä oli liian paljon yhdelle levylle. Onhan meidän ekalla levyllä 14 biisiä, muuta niistä pari ei ole aivan kunnollisia biisejä. Pyrimme laittamaan levylle 12 biisiä, koska melkein kaikilla suosikkilevyillämme on 12 biisiä. Haluamme, että levyn jaksaa kuunnella yhdellä istumalla läpi – halusimme olla kiinnostavia koko levyn ajan.
Kuulin huhuja, että levy-yhtiönne passitti teidät takaisin studioon jossain vaiheessa, koska siellä ei oltu tyytyväinen tuloksiin…pitääkö paikkansa?
– No, ei todellakaan pidä paikkaansa. Me kuulimme myös noista huhuista. Meidän levytyssopimuksessa lukee, että bändillä yksin on oikeus päättää levyn sisällöstä – muunlaista diiliä emme olisi koskaan kirjoittaneetkaan. Levy-yhtiöllä ei ole periaatteessa mitään oikeutta puuttua musiikillisiin tekemisiimme, joten voimme tehdä periaatteessa mitä haluamme. Yritimme nauhoittaa levyn tiukassa aikataulussa saadaksemme samanlaisen tiukan session kuin edellislevyllä, mutta emme saaneet ajan puitteissa sitä valmiiksi, joten jouduimme palaamaan myöhemmin takaisin studiolle. Ehkä huhun juuret juontavat siitä. Jos levy-yhtiö olisi käskenyt meidän mennä viimeistelemään levyä, meidän ei olisi tarvinnut kuunnella.
Teettekö biisejä studiossa?
– Emme tee koskaan biisejä studiossa. Studioon mentäessä biisit ovat aina niin valmiita kuin ne vain voivat olla. Joskus nauhoittamisen ohessa saadaan uusia ideoita, mutta periaatteessa biisit ovat etukäteen tehty valmiiksi ja me vain purkitamme ne nauhalle.
– The Hives panostaa paljon ulkoasuun eli toisinsanoen pukeutumiseen. Mistä olette saaneet vaikutteita The Hivesin visuaaliseen ilmeeseen?
– Melkein kaikesta meitä ympäröivästä elämästä, elokuvista esimerkiksi. Monet luulevat tietävänsä, että vaikutteemme tulevat James Bondista ja se on osittain totta, sillä me kaikki pidämme Bondista kovasti. Meidän mielestämme on aina hauskaa, kun ihmiset pukeutuvat oudosti. Melkein kaikki suosikkiartistimmekin pukeutuvat lavalla ”kummallisesti”.
Suunnitteletteko itse vaatetuksenne ja mitä puette päälleenne vai onko apuna stylistejä?
– Emme käytä mitään ulkopuolisia stylistejä – päätämme itse mitä puemme päällemme.
Onko olemassa pääsyytä The Hivesin olemassaololle?
– Me aiomme näivettää huonon musiikin sukupuuttoon! Aika paljon tämä homma on bändin jäsenten omien egojen tyydyttämistä. Alunperin meidän oli pakko perustaa bändi, sillä kotikaupungissamme oli niin vähän muuta tekemistä. Sittemmin halusimme myös sivistää kotikaupunkimme nuorisoa, joka kuunteli kohtuullisen paskaa musiikkia. Musiikista on myöhemmin tullut elämäntapa.
Onko kotikaupungissanne The Hivesin kuuloisia bändejä?
– Itse asiassa on muutamia. Yksi parhaista oli mukanamme kerran Englannissa, se on nimeltään CDOASS. Myös The Savages, mutta se ei taida olla enää hengissä.
Olette kovan livebändin maineessa, onko teillä suosikkeja keikkapaikkojen kesken?
– Sanotaan vaikkapa Roxy Los Angelesissa ja Molotov Hampurissa, mutta yleensä se on aina kiinni yleisöstä. Ja aina kun soitamme hyvin, meidän mielestämme se on hyvä keikkapaikka! Ruotsissa parhaat paikat löytyvät Tukholmasta ja Malmöstä. Hetkeen emme ole soittaneet paikoissa, joissa olemme yleensä tykänneet soittaa. Ehkä me olemme liian suosittuja noihin paikkoihin ja ne saattaisivat tulla liian täyteen.
Entä mitä mieltä olette festarikeikoista?
– Kyllä festarikeikoissa on omat hyvät puolensa. Euroopassahan ei kesäisin paljon muita keikkoja olekaan. Olemme itsekin kiertäneet nuorempina Ruotsin festareita ihan yleisönä. Hauskaa kun näkee paljon bändejä. Soittovinkkelistä on mukavaa kun väkeä on enemmän kuin klubikeikoilla.
Onko viimeisiä suomenkielisiä sanoja?
– No, eipä viitsitä sanoa muuta kuin ”kiitos paljon”. Muut osaamamme sanat ovatkin sitten rumia sanoja.
Haastattelu julkaistu : 2004-07-05
Kirjoittaja : Juha Luomala
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua