Private Line – Merirosvoasenteella eteenpäin

Debyyttialbumin nouseminen Suomen viralliselle listalle ja lavan jakaminen pian yhdessä Nikki Sixxin kanssa. Siinäpä muutama virstanpylväs, joihin moni rokkibändi ei uskalla edes toivoa yltävänsä koskaan. Ei siis ihme, että Private Linen vokalisti Sammyn on helppo hymyillä. Vuosien työ alkaa vihdoin kantaa hedelmää.

Hyväntuulisen oloinen Sammy istuu puolityhjässä rokkibaarissa ja lappaa hengästyttävällä vauhdilla hampurilaista suuhunsa. Haastattelu käynnistyy oikeastaan ennen ensimmäisenkään kysymyksen esittämistä, sillä mies alkaa innoissaan kertoa työn alla olevan musiikkivideon kuvauksista.

– Video tehdään biisistä 1-800-Out-Of-Nowhere, joka on myös seuraava sinkkumme. Uusi single julkaistaan 30. kesäkuuta. Video käytiin kuvaamassa Jyväskylässä ja ideana siinä on kuvittaa toi biisi meidän omilla muistoilla. Minä ja Eliazhan (rummut) asuttiin Jyväskylässä pitkään, monta vuotta samassa kämpässäkin. Oli kyllä pitkä kuvausyö, mutta jälki näyttää nyt aika hyvältä. Toi video tulee muuten mukaan sinkullekin. Lisäksi siihen tulee pari biisiä, jotka jäivät yli albumin nauhoituksista, kertoo Sammy.

Vaikka kaikenlaista on jo saavutettukin, Private Line ei siis ole jäämässä lepäämään laakereilleen.

– Joo, oikeastaan on aika touhukas olo, Sammy myöntää.

– Kiva että jotain tapahtuu, mutta toisaalta tuntuu, että tässä ollaan vasta aloittelemassa koko hommaa. Helvetisti pitää vielä tehdä kaikkea. Kaikki on kuitenkin tähän mennessä sujunut aika mukavasti, eikä mitään hirveitä pettymyksiä ole tullut, vaan kaikki on mennyt suurin piirtein niin kuin ollaan aateltukin. Mutta se, mikä meiltä esimerkiksi vielä puuttuu, on radiosoitto. Toi edellinen sinkku (Forever And a Day) pyöri jonkin verran SuomiPopilla, mutta aika vähän esimerkiksi Cityllä ja YleX:ssä. Toisaalta hyväkin, säilyy ainakin sellanen jonkinnäköinen uskottavuus, eikä ihmisten tarvitse kuunnella jotain biisiä niin kauan, että niitä alkaa ärsyttää.

Forever And a Day –singleä buustattiin lahjoittamalla tietyn ajan sisällä levyn ostaneille keikkalippu.

– Me halutaan, että sinkuilla on aina jotain erikoista faneille, ja tehtiin sitten tuollainen ratkaisu. Loppujen lopuksi silti suurin osa myynnistä ei ollut noita keikkalippu & sinkku –yhdistelmiä, mihin me ollaan erityisen tyytyväisiä, Sammy huomauttaa.

Kesän myötä alkavat luonnollisesti festarikeikat. Private Linen voikin bongata esimerkiksi Provinssista tai juhannuksena niin Kouvolan Midnight Party Planetista kuin Raumanmeren Juhannuksesta. Erityisen herkullisen klubikeikan bändi pääsee kuitenkin heittämään 16.6. Tavastialla, jolloin Private Line lämmittelee Nikki Sixxin ja Tracii Gunsin yhteistä uutta bändiä, Brides of Destructionia.

– Brides on noista uusista vanhempien, jo 80-luvulla vaikuttaneiden tyyppien bändeistä se, jota oon eniten itse seurannut. Lähinnä siksi, että Mötley Crueja Nikki Sixx oli aikoinaan tosi suuria vaikuttajia, mutta myös koska bändissä on mukana jotain freesiäkin. Bridesilla on ehkä vähän samantyyppistä linjaustakin kuin meillä eli kasarijuttujen yhdistämistä modernimpaan saundiin. Täytyy vain hymyillä, että me ollaan kyllä oltu aikaamme edellä, Sammy virnuilee.

– Mutta on kyllä tosi hienoa päästä lämppäämään niitä! Onhan se hienoa, että kun joskus on tosi huono päivä, voi muistella, miten sitä sentään kuitenkin joskus soitettu Nikki Sixxin kanssa samalla lavalla.

Sattumalta trendikästä

Private Linen debyyttialbumi 21st Century Pirates julkaistiin keväällä pienen Bad Habits –levymerkin kautta, niin kuin bändin edellinenkin julkaisu, Six Songs of Hellcity Trendkill –ep (2002). Albumi nousi hieman yllättäen ilmestymisviikollaan Suomen virallisen top 40 –listan sijalle 18.

– Pyrkimyksenä on aina tehdä jotain yllättävää ja jokaisesta levystä oma kokonaisuus, eikä me nytkään haluttu tehdä tuosta albumista sen edellisen ep:n jatko-osaa, aloittaa Sammy debyyttialbumin kuvailemisen.

– Meidän musassa on aina melodiaa, mutta myös jyräävää rocksaundia, joka on ennemminkin tämän päivän mukaan suuntautunutta eikä kasaria, vaikka onhan sitäkin mukana. Tällä kertaa haluttiin korostaa tollasia ”kasarihevirock”-meininkejä, tiputtaa tempoa ja tehdä hallittu kokonaisuus. Sellainen ns. ränttätänttäkärki jäi sitten pois, koska me ei haluttu ängetä levylle liian laajaa skaalaa. Ei sitä aina tarvitse mennä kahtasataa, vaan välillä voi mennä vaikka sataakahtakymppiäkin, Sammy jatkaa.

Parhaillaan jylläävä kasaribuumi ei tee ainakaan albumin menestykselle hallaa. Listoilla kun näyttävät muutenkin viihtyvän monet sellaiset bändit, jotka joko nimeävät esikuvikseen esimerkiksi Mötley Cruen tai Guns ’n Rosesin tai joiden jäsenistä joku on soittanut kyseisissä bändeissä. Kysymys buumin syistä saa Sammyn mietteliääksi.

– Yksi näkökulma tohon voisi olla se, ettei monissa maissa tollanen musa ole mennyt ikinä pois. Suomessa taas tuntuu ennemminkin siltä, että kaikki trendit vaikuttaa kauhean voimakkaasti niin, että kun joku juttu on out, niin se tosiaan on sitä. Toi taas mun mielestä on vähän huono asia. Suomessa ainakin oli aikamoinen puhdistautuminen tällaisista bändeistä, 90-luvun loppuun mennessä tollasia bändejä ei oikeastaan ollut, Sammy pohtii.

Trendeilystä Private Linea ei tosiaankaan voi syyttää, sillä bändi on tehnyt samantyylistä musiikkia perustamisajoistaan eli 1990-luvun puolestavälistä asti.

– On kyllä tosi jännä seurata näitä tosi nuoria tyyppejä, jotka vannoo rockin nimeen, Sammy myöntää.

– Ja nyt kun on tullut muitakin tällaisia ”kasarinhajuisia” bändejä, niin kyllä se on vaikuttanut meidänkin yleisöön, eli kyllä meille on tullut faneja muilta, samantyyppisiltä bändeiltä. Me ollaankin aina oltu sitä mieltä, että kannattaa vain tehdä sitä omaa juttua ja ennemmin odottaa, että aika tulee vastaan kuin ruveta itse juoksemaan trendien perässä. Mutta ollaan kyllä tosi tyytyväisiä myös siihen, että meidän yleisössä on edelleen niitä karvaisia äijiä, jotka on tykänneet meistä alusta lähtien. Parasta on, että meillä on siis näitä äijiä, mutta myös niitä nuorempia, yleensä naispuolisia faneja. Yhtä tärkeitä ne on meille molemmat.

– Hienoa tässä musta on se, että me taidetaan olla ennemminkin sellainen bändi, josta joko tykkää tai sitten tosiaankaan ei. Arvosteluissakin on enimmäkseen tullut joko jotain neljää tähteä viidestä tai sitten yhtä tai kahta tähteä, kolmea tähteä ei pahemmin ole tullut. Näyttäis vähän siltä, että ne jotka tajuaa tän jutun, tykkää siitä, ja sitten ne, joilta se mene ohi, niin se menee tosiaan ohi. Mun mielestä se on hyvä just niin. Me ainakin tiedetään, ettei olla tehty mitään typeriä kompromisseja.

Rock-tähdeksi oppisopimuksella

Private Line on menestyksensä myötä luonnollisesti herättänyt myös isompien levy-yhtiöiden kiinnostuksen. Sammy ei kuitenkaan innostu jonkin isomman labelin kelkkaan hyppäämisestä.

– Meille on tärkeää saada tehdä asiat niin kuin me itse halutaan, ja vaikka ollaan saatu tarjouksia isommilta levy-yhtiöiltä, me ei olla siksi haluttu suostua niihin. Isoilla lafkoilla meininki on kuitenkin sellaista, että ne aika pitkälle sanelee sen, miten asiat loppujen lopuksi hoituu. Ja jos joskus siirrytäänkin isolle levy-yhtiölle, niin ainakaan niillä ei sitten siinä vaiheessa ole mitään epäilystä siitä, ettei me tiedettäisi mitä me tehdään, Sammy kertoo.

– Meidän levyt julkaissut Bad Habitshän ei ole oikeastaan meidän bändin oma levy-yhtiö, koska kukaan bändin jäsenistä ei omista siitä yhtään. Kyseessä on joukko nuoria osaajia, jotka luottaa meidän bändiin ja on antaneet meille täysin vapaat kädet tehdä tätä meidän juttua, mikä on tosi opettavaista ja jotenkin rehellisempää. Faktahan on kuitenkin se, että jossain vaiheessa pitää kuitenkin tajuta itse se kokonaisuus, tai muuten on ainakin aika huonoilla eväillä liikenteessä. Tää on vähän kuin ois rock-tähteyden oppisopimuskoulutuksessa, Sammy naurahtaa.

Tulevaisuudessa Private Line lähtee valloittamaan myös ulkomaita. Bändi on jo tehnyt sopimuksen esimerkiksi Japaniin, missä 21st Century Pirates julkaistaan loppukesästä. Japanissa levyn julkaisee JVC, joka vastaa myös mm. Hanoi Rocksin ja Negativen Japanin julkaisuista. Tulevaisuudessa odotettavissa lienee menekkiä myös Keski-Euroopassa.

– Me yritetään ulkomaillakin löytää joka paikasta sellainen lafka, joka sopii meille ja tykkää meidän tyylisestä musiikista ja joka on valmis satsaamaan meihin. Mieluummin indie-lafkoja kuin monikansallisia isoja yhtiöitä, koska ei tästä nyt enää bonjovimaisempaan suuntaan mennä. Mainstreamiä meistä ei ole tulossa, Sammy linjaa.

Rokin syvin olemus

Private Linen biossa mainitaan bändin jäsenien viehtynyt rock-dekadenssiin. Kysymys dekadenssin syvimmästä olemuksesta saa Sammyn pohtimaan muutenkin rokkenrollin ydintä.

– Rock-dekadenssi on meille sellaista itsetuhoista käyttäytymistä ja hälläväliä-asennetta, mikä ei ehkä pitemmän päälle ole kovin hyvä juttu, mutta mikä saattaa tuottaa luovuutta. Mutta ei sitä enää niin paljon tule harrastettua – ei voi sanoa, etteikö jaksaisi, mutta kaikkeen kyllästyy. Nykyään on kuitenkin duuniasiat eli siis musiikki ykkössijalla. Kai sitä sen verran on järkeäkin tullut iän mukana. Nyt kun on 27, niin on se ihan eri asia kuin silloin kun oli 20. Mutta vaikka meininki iän mukana muuttuukin, niin onhan meillä edelleen ihan älyttömän hauskaa yhdessä kiertueilla. Vieläkin verrataan bändiä sellaiseen merirosvojoukkoon, joka käy satamissa.

– Mun mielestä yleensäkin rokkenrolli ei ole sitä, että samoissa kulmakuppiloissa vaan vedetään kaljaa kaiket illat ja vaahdotaan, että kuinka hyviä ollaan, vaan se on ennemminkin sitä, että uskaltaa tehdä omia, uusia ratkaisuja ja sitä, että uskaltaa tehdä elämästä sellasta, että joka päivä ei ole samanlainen. On paljon hohdokkaampaa, että osaa etsiä uusia asioita ja ettei jämähdä paikalleen. Jos oma elämä olisi tismalleen samanlaista nyt kuin 17-vuotiaana, niin tuntuisi kyllä siltä, että on 10 vuotta mennyt ihan hukkaan. Kaikkein tärkeintä on mun mielestä se, että nauttii asioista, oli ne sitten isoja tai pieniä juttuja, ja että säilyttää mielenkiinnon uusiin asioihin.

LetsMakeSomeNoise toivottaa Private Linellekin nautinnollista kesää.

Haastattelu julkaistu : 2004-06-15
Kirjoittaja : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua