Treeball – Hey! It´s pop music!

LetsMakeSomeNoise haastatteli alkukeväällä toisen levynsä julkaissutta Treeball-yhtyettä piskuisessa helsinkiläisessä kebab-pizzeriassa. Laulaja-kitaristi Nick Triani ja laulaja-kosketinsoittaja Astrid Swan vastailivat kysymyksiin minkä pizzansyönniltään kerkesivät.

A Brief History of Treeball

Nick perusti Treeballin 1998, vain kuukausi sen jälkeen kun hän oli muuttanut Suomeen. Vuosien varrella yhtyeen kokoonpano on vaihdellut lukemattomia kertoja. Mittavaan ex-jäsenlistaan kuuluvat mm. Aleksi Pahkala (Duplo), Mikael Hakkarainen, Ville Alajuuma (Come Inside), Markus Nordenstreng ja Jimi Pääkallo. Alkuperäismiehityksestä on Nickin lisäksi jäljellä enää rumpalin virkaa hoitava Janne Lehtinen, joka myös tunnetaan Mummypowderin karismaattisena nokkamiehenä.

– Paljon jäseniä on ollut juu. Unohdin varmaankin mainita muutaman, Nick naurahtaa hyväntuulisesti. – Minusta tuntuu, että yhtye löysi soundinsa siinä vaiheessa, kun Astrid tuli mukaan. Silloin aloimme tehdä duettoja, joista tuli keskeisimpiä elementtejä musiikissamme. Minä ryhdyin myös kirjoittamaan biisejä juuri tätä elementtiä silmällä pitäen.

Astrid tuli mukaan kitaristiksi ja laulajaksi vuonna 2001, jolloin Treeball ryhtyi säveltämään materiaalia ensimmäistä levyään varten. Nykyisen muotonsa yhtye alkoi löytää vasta The Strawberry Blonde School of Class -debyytin ilmestyttyä. Silloin Ville päätti lähteä bändistä keskittyäkseen Come Insideen ja Astrid siirtyi koskettimiin. Toiseksi kitaristiksi saatiin Michael McDonald ja Aleksi Mänttäri jatkoi pestiään basson varressa.

– Heitimme alkuvuodesta 2003 muutaman keikan tuolla kokoonpanolla, ja saimme sinä aikana bändisoundin määriteltyä. Meistä tuli oikeastaan varsinainen bändi vasta tuolloin, ja tuon bändin yhteistyö kantoi ensimmäisen kerran hedelmää A Cat Formation of a Mouse -EP:n muodossa. Se tehtiin todella nopeasti ja halvalla. Uudella albumilla on korkeatasoisempi tuotanto.

Domestical Treasure

Pariskunnan silloisessa Kallion kämpässä äänitetty National Treasure –albumi julkaistiin helmikuun lopulla. Levyntekoprosessi erosi aika lailla edellisen levyn työstämiseen verrattuna. Nick selvittää eroja.

– Suurin ero on varmaan siinä, että nyt meillä oli kasa lauluja, jotka olimme tehneet erityisesti tätä levyä varten. Strawberry Blonde taas koottiin sekalaisista biiseistä, joista osa oli ikivanhoja, jopa ajalta ennen Supermodelia (Nickin vanha englantilaisbändi). Levyä työstettiin vuoden ajan, ja sinä aikana syntyi myös uusia biisejä, ja soittajiakin vaihtui.

– National Treasurella taas soittaa koko ajan sama bändi, Astrid tähdentää.

Koska National Treasuren musiikki tehtiin samalla yhtyeellä, oli myös helpompi saada levylle yhtenäinen ilme. Roolijako oli myös siinä vaiheessa selkiintynyt, joten jokainen tiesi mitä häneltä vaadittiin.

– Levyä oli tällä kertaa helpompi tehdä, Astrid kertoo. – Ja minulla oli alusta saakka tunne, että tällä kertaa minä olin enemmän mukana levyntekoprosessissa. Levyhän tehtiin kotonamme, joten olin aina siellä.

– Albumia ei juurikaan tuotettu perinteisessä mielessä, vaan se nauhoitettiin tyyliin ”Tässä on tämä laulu. Seuraava!”. Sitten vain kasattiin raidat. Mitään suurta suunnitelmaa ei ollut levyn soundin suhteen, halusin vain että kirjoittamani laulut toimisivat hyvin yhdessä, Nick summaa.

Nick the Producer vs. Nick the Pop Singer

Koska Nickin leipätyö on levyjen tuottaminen, vaikuttaa se tietysti omalta osaltaan musiikin tekemiseen. Omaa yhtyettään hän kuitenkin tuottaa lähinnä käytännön syistä.

– Ihanteellisissa olosuhteissa en haluaisi tuottaa Treeballia. Jos meillä olisi jonkinlainen budjetti, haluaisin mielellään tuottajan mukaan. Olen aika laiska äänittämään itseäni, joten en usko olevani paras henkilö saamaan parhaimman mahdollisen itsestäni irti. Muiden suhteen on luonnollisesti toisin, koska minulla on kokemusta asiasta. Treeballin tuottamisessa on kuitenkin se hyvä puoli, että voin tehdä sen niin kuin haluan. Siinä mielessä tuottajuus kyllä vaikuttaa musiikintekoon.

– Se vaikuttaa valtaisasti, Astrid jatkaa. – Koska Nickillä on teknistä tietoutta ja kokemusta, hän tietää tarkalleen mitä tehdä saadakseen ideansa konkretisoitua. Monilla studioon menevistä bändeistä ei ole hajuakaan niistä asioista. Ne tarvitsevat tuottajan, jotta saisivat ideansa toteutettua. Se vaikuttaa myös bändin muihin jäseniin. He pystyvät luottamaan Nickin ammattitaitoon, joten riitoja ei synny. Paitsi ehkä meidän kahden kesken…

Keskustelu ajautuu soundipoliittisille aluevesille. Nickiä miellyttää pelkistetyn kuuloinen tuotanto. Hän kuitenkin kiistää, että sillä olisi mitään tekemistä ns. indiepopin kanssa ja irtisanoutuu ainakin soundillisessa mielessä kyseisestä genrestä.

– Me emme mielestäni kuulosta kovin ”indieltä”. Indiebändit kuulostavat useasti varsin sotkuisilta, se on osa heidän estetiikkaansa. Minä haen hieman sliipatumpaa soundia. Kun minä puhun paljaasta tai pelkistetystä soundista, tarkoitan sitä että luodaan hengitystilaa instrumentaatiolle, niin että kaikki tosiaan kuuluu. Tällä levyllä se oli ehkä yksi asia mitä haettiin takaa.

The Strawberry Blonde School Cat Formation of a National Treasure

Treeballin kahden edellisen julkaisun otsikot olivat pitkiä ja kummallisia. Uuden levyn nimi taas on suhteellisen lyhyt. National Treasure -nimen taakse kätkeytyy kaikenlaisia löyhempiä kuvioita, muttei mitään elämää suurempaa.

– Tällä levyllä on sellainen hämärä teema, Nick pohtii. – Olen kiinnostunut maantieteellisistä siirtymistä, joten levyllä on siihen viittaavia lyriikoita. When Jimmy Met Frankie on selkeästi newyorkilaislaulu, Bolivian Adventure puhuu puolestaan ja Noir on itse asiassa eräänlainen L.A. Noir, joka siis viittaa Film Noir -elokuviin. National Treasure –nimellä on myös se leikkisä sivumerkitys, joka liittyy siihen, että olemme mielestäni täällä aliarvostettuja. Ehkä olemme eräänlainen ”kansallisaarre”, mutta kukaan ei tajua sitä, mies sanoo ja naurahtaa.

Swan Songs and Nick Songs

Nick ja Astrid ovat pari oikeassa elämässä, mikä tuo kiinnostavan lisäjännitteen yhtyeen duettopohjaisiin lauluihin. Ironista kyllä, National Treasurella ei ole kovinkaan henkilökohtaista tekstiä, toisin kuin edellislevyllä. Ja silloin taas laulajaparivaljakko ei ollut pari yksityiselämässä, eivätkä tekstit siis kertoneet heidän suhteestaan.

– Minä pidän siitä, että voin kirjoittaa tietynlaisia lyriikoita. Jos emme olisi parisuhteessa Astridin kanssa, hän ei välttämättä välittäisi laulaa niitä.

– Toisaalta, kun teimme Strawberry Blondea ja laulettiin naimisesta ja sen sellaisesta, emme olleet vielä yhdessä. Silloin se oli minulle ihan sama.

– Tällä levyllä on itse asiassa vähemmän duettoja. Minä rakastan Astridin ääntä, joten vaikka biisi ei olisi duetto, niin hänen lauluaan pitää saada sinne jollain tavalla. Se saa minun ääneni kuulostamaan paljon paremmalta, Nick hekottelee velmusti.

Nick toimii Treeballin pääasiallisena biisintekijänä, mutta uudella albumilla on myös kolme Astridin säveltämää ja sanoittamaa laulua.

– Pitää kyllä sanoa, että kun minä kirjoitin nämä laulut, en tiennyt niiden joutuvan Treeballin levylle. Ne ovat noin kaksi vuotta vanhoja, ja kertovat siitä mitä minun elämässäni tapahtui siihen aikaan. Sellaista ihmissuhdereflektointia. Ne ovat aika peruskamaa siinä mielessä.

Merkillistä on, etteivät nämä kaksi lauluntekijää ole juurikaan yhdistäneet voimiaan sävellys- tai edes sanoitustyön suhteen. Dialogipohjainen laulu voisi olla aika mielenkiintoinen.

– Olemme kyllä miettineet sitä, mutta emme ole vielä kokeilleet sitä. Jannella on muutama luultavimmin seuraavalle levylle päätyvä sävellys, joihin meidän olisi tarkoitus kirjoittaa lyriikat. Ehkä me sitten kokeilemme tuota. Se on kyllä hieman vaikeaa, sillä minulla on yleensä erittäin tarkka kuva siitä, mitä haluan sanoitukseen. Silloin on vähän vaikea sanoa Astridille, että nyt on sinun repliikkiesi vuoro, kun minulla saattaa olla hänen repliikkinsä jo valmiiksi omassa päässäni. Mutta toisaalta siinä myös piilee haaste. Haaste, johon me varmasti tulevaisuudessa tulemme tarttumaan.

Pop Muzik in Finland

Treeball tekee pääpiirteittäin varsin helposti lähestyttävää populaarimusiikkia, mutta silti Suomesta on vaikea löytää yleisöä yhtyeelle.

– Minä luulen että kiinnostusta löytyy, ongelma on tavoittaa ne kiinnostuneet osapuolet. Me olemme aika erilaisia moniin suomalaisiin yhtyeihin nähden. Joku varmaan sijoittaisi meidät Lemonator- tai Latebirds-tyylisten bändien joukkoon, mutta minun mielestäni emme ole lainkaan sellainen bändi.

– Minusta tuntuu, että täällä ihmiset ostavat paljon juuri tietynlaista musiikkia. Bändin kaupallinen potentiaali riippuu erinäisistä tekijöistä, radiosoitosta, markkinoinnista, videoista, medianäkyvyydestä. Jos meidän kaltaisemme yhtye ei tavoita suurta yleisömäärää, se johtuu juuri näistä asioista.

– Musiikkimme itsessään ei ole mitenkään ”vaikeaa”, Astrid selittää. – Kun tapaan ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet meistä aikaisemmin, huomaan heidän luulevan musiikkiamme oudoksi juuri sen takia että he eivät ole kuullet meistä aikaisemmin. Mutta sitten kun he kuulevat musiikkiamme, he sanovat, että tämähän kuulostaa hyvältä. \”Tämähän on popmusiikkia!”

– Nyt on joitain asioita vireillä ulkomailla, ja jos ne siellä saavat tuulta alleen, varmasti täältäkin löytyy enemmän kiinnostusta, Nick kertoo yhtyeen tulevaisuudennäkymistä. Intercontinental Pop Exchange Endearing Records julkaisee split-albumin, jossa suomalaisyhtye on edustettuna viiden kappaleen ja yhden videon verran.

– Kyseessä on sarja julkaisuja, jotka kulkevat nimikkeellä Intercontinental Pop Exchange, ja meidän splitti tulee olemaan järjestyksessä kuudes. Sarjan tarkoituksena on sekoittaa yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia ja eurooppalaisia bändejä keskenään. Siinä pyritään naittamaan yhteen kaksi musiikillisesti samanhenkistä bändiä.

Elokuussa ilmestyvä levy tulee sisältämään kaksi julkaisematonta National Treasure –sessioissa syntynyttä kappaletta plus yksi biisi jokaiselta tähänastiselta Treeball-äänitteeltä sekä Levyraadissakin näytetty Monkeys-video. Pohjois-Amerikan edustajana toimii Aaron Boothe –niminen kanadalaisartisti.

– Aaron Boothe soittaa sellaista Pernice Brothers –tyylistä popmusiikkia, joten hän ei ole hirveän kaukana meidän tyylistämme. Syyskuussa olisi myös tarkoitus soittaa muutama keikka hänen kanssaan Lontoossa, ja mahdollisesti myös Kanadassa.

Sales Pitch

Viisi syytä ostaa Treeballin National Treasure –levy:

– Näin hyvää tämäntyyppistä musiikkia ei saa keneltäkään toiselta bändiltä Suomessa.

– Jos meidänkaltaiset pikkubändit eivät saa tukea ostavalta yleisöltä, tulee suomalaisen musiikin kenttä kapenemaan huomattavasti. Moni sanoo, että tyrkyllä on mitä moninaisimpia bändejä ja enemmän kuin vuosiin, mutta esille pääsevät vain ne tietyntyyppiset. Kohta musiikillinen kenttä tulee koostumaan pääosin metallista ja hiphopista sekä jostain epämääräisestä popista siinä välissä.

– Jos albumin ostaa nyt, Astrid jatkaa, – voi neljän viiden vuoden päästä sanoa olleensa edelläkävijä.

– Hieno kansikuva, Nick heittää.

– Hyvät biisit, Astrid kiteyttää.

LMSN kiittää haastattelusta ja toivottaa hyvää kesän jatkoa!

Haastattelu julkaistu : 2004-06-20
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua