Vesilaitos – Veden melodisuutta ja laitoksen kolkkoutta

Vesilaitos on Etelä-Suomesta päin oleva erikoista industrial-vaikutteista indie-rockia soittava yhtye, jonka tuorein Elinkautinen-ep näki päivänvalon kuluneen kevään aikana. Kesän lähestyessä bändi on herättänyt myös mielenkiintoa median ja kuuntelijoiden keskuudessa, joten LMSN sai kunnian haastatella tätä pitkään piilossa pitäytynyttä bändiä. Sähköpostitse sain valaisua kysymysten kirjoon bändin laulajalta Artolta, koneita ja syntikkaa pyörittävältä Kissulta ja kitaristi Akilta.

Alkuun voisi olla hyvä pienimuotoinen esittely niille, jotka eivät tiedä Vesilaitosta ennestään. Ketä kuuluu nykyiseen kokoonpanoon? Minkälaisia tarinoita löytyy bändin historiasta?

Kissu: Vesilaitos perustettiin tammikuussa 2000 rautalanka-surfrockia soittaneen bändin jäsenistöstä. Mukana olivat nykyisinkin bändissä vaikuttavat Aki, Tomppa ja minä, sekä laulaja-kitaristi Ville Peurala ja Otso Alho perinteisen basson varressa. Jo muutaman kuukauden jälkeen tehtiin ensimmäinen demo nimeltä Avaamaan, mutta bändin oma linja alkoi varsinaisesti hahmottua vasta Putoaminen-ep:llä, joka julkaistiin syksyllä 2000. Seuraava julkaisu oli Hauskuttajien kuningas, ja sen biiseissä oli ensimmäistä kertaa käytetty syntikkabassoa.

Otso jätti Vesilaitoksen pian sen jälkeen, ja myös Ville erosi kesällä 2002. Tilalle laulajaksi tuli Arto Sirkiä, ja nykyinen nelihenkinen miehistö (Arto, Aki, Tomppa, Kissu) syntyi. Nykyisellä kokoonpanolla on tehty kaksi omakustanne-ep:tä, ensin Puolimatka ja nyt hiljattain julkaistu Elinkautinen. Bändin musiikillisena tavoitteena on tehdä omaleimaista rockia, jossa syntikoilla ja koneilla on huomattavan suuri osuus – riitasointuja säästämättä ja kiukusta tinkimättä.

Mitkä ovat orkesterissa vaikuttaneet esikuvat? Vai voiko Vesilaitoksen kappaleita oikein verrata minkään yhtyeen tuotantoon?

Aki: Alkuaikoina vertailuja tuli ihan kyllästymiseen asti. Ärsyttävintä niissä oli se, ettei itse kappaleiden säveltäjä edes pitänyt kaikista vertailtavista bändeistä, saati omistanut kyseisten yhtyeiden levyjä. Silti tuli kommenttia, että Vesilaitos yrittää kuulostaa siltä ja tältä. Nyt kun vertailut ovat jääneet, varsinkin uuden levyn myötä, niin asiaa on itsekin mielekkäämpi pohtia.

Tietysti alusta lähtien alettiin tekemään omaa juttua, eikä minkään toisen yhtyeen matkimisessa tuntunut olevan mitään mieltä. Jos alkaa kuitenkin jotain hakea, niin kyllä ne esikuvat löytyvät enempi tuolta industrial-puolelta, kuten Orchestral Maneuvres in the Darkista ja Pet Shop Boysista.

Vesilaitoksen toisesta julkaisusta asti perinteinen basso on korvattu konebassolla ja koskettimilla. Onko idealla kenties jonkinlaista huumoria taustalla, vai lähdettiinkö ideaa kasvattamaan Kissun avustamana ihan toden teolla?

Kissu: Mistään basistivitsistä ei ollut kyse, vaan idea lähti liikkeelle Villen ja Otson toimesta. Otso oli kiinnostunut koneiden kanssa puuhaamisesta, ja toisaalta mies karsasti lavalla riehumista. Koneiden takana on helpompi vain seisoskella viileän näköisenä näyttämättä silti tumpelolta. Ja olihan siinä sekin ajatus, että syntikkabassolla voi saada aikaan erikoisempia bassosoundeja ja –kuvioita. Varsinkin kun Hauskuttajien kuningas valittiin Kuukauden demoksi Soundissa, päätimme jatkaa konebassojen käyttämistä myös Otson lähdön jälkeen.

Homma siirtyi luonnollisesti minulle kosketinsoittajana, ja hoidin vähän aikaa kahta tonttia: vasen käsi soitti bassoja ja oikea muita melodioita. Onneksi Tomppa on kuitenkin sen verran kova rumpali, ettei sekvensserin klikin kanssa soittaminen tuottanut miehelle mitään ongelmia. Niinpä siirsimme bassokuviot syntikan sekvensserille, ja samalla avautui mahdollisuus tehdä sekvensseriin myös konekomppeja ja muita efektejä. Lavaesiintyminenkin on taas vapautunut, kun ei tarvitse kieli keskellä suuta soittaa molemmilla käsillä eri asiaa. Homma on siis päätynyt ihan itsestään tähän pisteeseen.

Pari levyä takaperin laulajana toimi vielä Ville Peurala. Kuinka Sirkiän Arton tuleminen mukaan remmiin luonnistui ja kuinka nopeasti vaikutus alkoi näkymään orkesterin toiminnassa? Oliko Artolla ennestään kokemusta laulamisesta ennen Vesilaitokseen saapumista?

Aki: Arto tuli yhtyeeseen kaksi vuotta sitten, ja tasan kaksi viikkoa myöhemmin Artolla oli koko Vesilaitoksen tuotanto hallussa, ja homma alkoi olla keikkakunnossa. Tietysti niinkin taitavan laulajan kuin Arton saaminen bändiin alkoi vaikuttaa heti eka treeneistä lähtien. Tuolloin elettiin kuitenkin aika lohduttomissa tunnelmissa, kun Villen ja samalla säveltäjän ja sanoittajan lähtö bändistä oli lähes varmaa. Lopullisesti homma tuntui kääntyvän voitoksi vasta, kun seuraavan EP:n kappaleet alkoivat olla sovitettuna ja studiopäivämäärä sovittuna, tietenkään unohtamatta levyn saamaa positiivista palautetta.

Arto: Ihan kylmiltään tosissaan hyppäsin Vesilaitoksen solistiksi… heh.. karaokepohjalta, Koivuniemen Paulaa ja muuta letkeätä… No ei ny vaiskaan. Onhan tuota tullut laulettua pienestä pitäen. Kolmen vanhana vetelin jo Dingon Autiotaloa \”nahka-asussa\” rikkalapio mikrofonina. Eli olen saanut myös oman osani Dingomaniasta. 6-vuotiaana mutsi ehdotti poikakuoroon menoa, no hulluhan kun olen niin menin, ja kymmeneksi vuodeksi sinne jämähdin…Kuorolaulua Suomen cooleimmassa poikakuorossa.

Vasta lukiossa rupesin keskittymään pop/rock-musiikkiin ja sanoittamaankin aloin lukion tokalla, eli aika alkutekijöissä ollaan. Vesilaitos edustaa kuitenkin minulle juuri sitä musiikkia mitä haluan esittää ja tehdä. Raskaan musiikin ystävänä se on oikea ja ainoa vaihtoehto. Minulle laulajina eniten ovat vaikuttaneet Sinatran Frank, James Hetfield ja King Diamond, varsinkin viimeksi mainittu vetää kovalla asenteella. Kuitenkaan en pyri kuulostamaan keltään, vaan yritän luoda oman soundin. Mitä enemmän biiseissä näyttelee, sitä luontevammalta se kuulostaa. Laula niin kuin puhuisit.

Arton myötä sanoituksiin tuli myös sanoituksiin uudenlaista teemaa mukaan. Villen lyriikat olivat enemmän arkipäiväisiin asioihin kohdistuvia ja Arto vei yhtyeen sanomaa hieman syvempiin mielensyövereihin. Onko tämä syvällisemmälle linjalle lähteminen havaittu toimivaksi arkisten asioiden jäljiltä?

Kissu: Jokainen sanoittaja tietysti käsittelee asioita omalla tavallaan ja omasta näkökulmastaan. Artolta ei edes haluttu täsmälleen villemäisiä sanoituksia, vaan miehen annettiin kirjoittaa rauhassa ja odotettiin, mitä syntyy. Ja kyllähän molempien sanoitukset liikkuvat samantyyppisissä aihepiireissä – kummallakin on vain oma tapansa käsitellä asioita. Mutta eihän siinä ole mitään pahaa. Ville jätti jälkeensä suuret saappaat, mutta hyvin on Arto niihin sopinut.

Orkesterilta on tullut tähän mennessä viisi omakustanne-ep:tä. Minkälaista kehitystä orkesterin itsensä mielestä on tapahtunut Avaamaan-levyltä alkaen tähän päivään?

Kissu: Avaamaan-levyllä oli vielä kuultavissa vaikutteita Vesilaitosta edeltäneen bändin linjasta, se oli kevyempää ja mukana oli ehkä vähän rautalankavaikutteitakin. Sittemmin rautalanka ja keveys on jäänyt, ja biisit ja soundit ovat rankentuneet. Meillä ei ole erityistä pyrkimystä johonkin tiettyyn suuntaan tai rankkuustasoon, vaan teemme sellaisia biisejä kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Merkittävimpiä kehitysaskeleita on tietysti ollut tuo syntikka-arsenaalin käytön laajentaminen ja kitaramelodioiden siirtäminen koskettimille. Ja tietysti sovittajina olemme kehittyneet. Vesilaitoksen biisit sovitetaan aina koko bändin voimin, ja vaikka treenikämpille tuodaankin valmiita biisejä, niin jokaista yksityiskohtaa hiotaan aina vielä porukassa, ja lopulliset rumpukompit ja syntikkaraidat kypsyvät yleensä vasta ajan kanssa.

Olette olleet pidemmän aikaa pienikokoisen Independent Fruit Company -nimisen indie-levy-yhtiön mukana, jonka toiminnassa ovat mukana myös orkesterit Clark Kent, Blanket ja Varttisäkki. Millä tavoin IFC on vaikuttanut Vesilaitoksen toimintaan ajan kuluessa?

Aki: IFC on ollut Vesilaitoksen yhteistyökumppani jo muutaman vuoden ajan. Bändien kesken on tehty yhteiskeikkaa ja kokoelmalevy, joka mahdollisesti saa joskus jatkoa, kaikki on vielä avoinna. IFC:n vetäjänä toimiva Ville Könönen ylläpitää levy-yhtiön nettisivuja, ja hoitaa sitä kautta toimivan markkinoinnin sekä levyjen jakelun.

Entä mikä on tilanne levy-yhtiöiden kannalta? Onko kenties yritetty kenkää saada oven väliin johonkin talliin?

Aki: Levy-yhtiöiden ovia raotetaan aika nihkeästi, ja jalkaa on vaikea saada varsinkaan isompien levy-yhtiöiden oven väliin. Erityisesti tänä päivänä, kun isot yhtiöt eivät jaksa kiinnostua uudesta musiikkista, vaan pitävät muodikkaampana äänittää uusia versioita jostain miljoonaan kertaan versioidusta kappaleesta, tai laittaa jonkun tuottajagurun hittinikkariksi tiukasti yhtiön muottiin sopivalle artistille. No, ei nyt mollata isoja poikia.

Vesilaitokselle varmaan paras vaihtoehto olisi jokin ammattimaisesti toimiva indie-yhtiö, joka takaisi taiteellisen vapauden. Mutta voihan olla, että IFC:n kesken yhteistyötä kasvatetaan ja tulevaisuuden mahdolliset pitkäsoitotkin julkaistaan yhteistyössä IFC:n kanssa, aika näyttää.

Miltä näyttää orkesterin lähitulevaisuus? Onko keikkoja tiedossa? Onko piakkoin tulossa lisää materiaalia? Minkälaiset ovat visiot kokopitkän albumin julkaisun suhteen?

Aki: Valitettavasti tänä vuonna myöhästyimme uuden levyn kanssa festarijahdista, ja kesä näyttää niiden suhteen hiljaiselta. Levyä on lähetetty nyt kaikkiin mahdollisiin kuppiloihin, joissa vaan bändejä käy soittamassa. Kohta aloitetaan yhteydenottokierros niihin, ja katsotaan mitä kaikkea se poikii. Keikoilla on kiva käydä, varsinkin kun olemme olleet siinä mielessä onnekkaita, että Vesilaitoksen keikoilla käy yleensä aina hyvin porukkaa ja yhtyeen fanaattisia kannattajia, jotka takaavat onnistuneita iltoja.

Keikkojen järjestely on taas sitten asia erikseen, eikä se ole missään nimessä mitään kiitollista puuhaa. Varsinkin kun eräät lupaavat selvällä suomenkielellä esiintymisen jollekin tietylle ajanjaksolle, ja kymmenen puhelun jälkeen käy ilmi, että kaikki illat ovat täynnä. Uutta materiaalia työstetään jatkuvasti, mutta sen julkaisemisesta ei ole vielä mitään selkeää päätöstä olemassa. Pitkäsoiton tekemistä on mietitty jo pitemmän aikaa, ja päätöksiä siitä alkaa varmaan syntyä tuossa syksyn aikana. Se milloin mahdollinen pitkäsoitto julkaistaan, ja että tuleeko ennen sitä vielä jotain, on täysin auki.

Viimeinen kysymys: mistä yhtyeen nimi mahtaa olla peräisin?

Aki: Ville Peurala tutustui aikoinaan E.L. Doctorowin tummasävyiseen romaanin nimeltä Vesilaitos ja ehdotti sitä bändin nimeksi. Nimi alkoi kuulostaa hyvältä – siinähän yhdistyvät laitoksen kolkkous ja veden melodisuus, kuten bändin musiikissakin on tarkoitus. Sitä paitsi nimen keksiminen tuntui työläältä ja homman helpottamiseksi aloimme miettiä nimen mahdollista lainaamista, kenties jostain vähemmän tunnetusta teoksesta.

Vesilaitos on toimiva nimi ilman ääkkösiä, tuota ei muuten mietitty nimeä valittaessa, mutta ihan käytännöllistä, ainakin ulkomaanmatkoilla, kun haluaa tarkastella bändin vieraskirjaa. Ja tietysti yhtyeen ulkomailla asuville suomalaisfaneille, onhan heitäkin ilmestynyt levyjen tilaajiksi.

Loppuun vielä terveiset LetsMakeSomeNoise.comin lukijoille.

Hyvä, että maailmasta vielä löytyy ihmisiä, jotka eivät tyydy pelkästään siihen, mitä radioasemien soittolistat korviin tunkevat. Monien yhtyeiden, niin kuin myös Vesilaitoksen, kappaleet ovat ilmaisjakelussa netissä, ja niihin on sitä myötä helppo tutustua. Panostakaa uusiin bändeihin ja ostakaa levyjä. Kuunnelkaa musiikkia paljon ja käykää keikoilla. Liika on tietysti liikaa, mutta kohtuullisesti on ehdottomasti liian vähän.

Haastattelu julkaistu : 2004-05-14
Kirjoittaja : Ismo Korhonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua