Maryland – Mantelia ja melankoliaa Karjalan kunnailta

LMSN kävi jututtamassa kovassa nousussa olevaa Marylandia Helsingin Bar Loosessa, jossa myös vietettiin uuden Almond of Life –levyn ennakkokuuntelubileitä. Mikrofonin ympärille saatiin peräti neljä kuudesosaa orkesterista, eli: laulaja Ville Härkönen, basisti Petri Varis, kosketinsoittaja Atso Kauppinen ja kitaristi Jani Kuittinen. Haastattelu sujui ymmärrettävästi varsin hilpeissä tunnelmissa.

Myyttinen ensimmäinen keikka

Ensimmäinen asia mikä pistää silmään kun tutustuu Marylandin historiaan, on se miten nopeasti jo perustamisvuoden 2000 sisällä joensuulaisorkesteri saavutti kaikki suuremman luokan yhtyeen perusedellytykset. Virallisen tarinan mukaan ensimmäisen keikan jälkeen Maryland pestattiin soittamaan Ilosaarirockiin, ja jo toisen keikan jälkeen bändillä oli levydiili. Vuoden 2000 lopussa yhtyeellä oli vankka fanikanta ja levyllisen verran materiaalia valmiina. Tästä materiaalista syntynyt vuonna 2002 Rob & Jones Classic –debyytille sateli ylistystä monelta eri suunnalta. Kuulostaa aikamoiselta menestystarinalta.

– On sitä kyllä vähän liioiteltu, Atso sanoo.

– Jos katsoo sitä vaan niin, että milloin soitettiin ensimmäinen keikka ja siitä eteenpäin, Ville jatkaa. – Sillä tavalla se on tapahtunut aika nopeasti. Mutta totta kai tausta on paljon sekavampi. Ei se ihan niin ollut, että käytiin ostaa kuudennella luokalla Landola ja sitten joku soitti, että olette kovia jätkiä, tehdään levy. Mutta siitä asti kun soitettiin ensimmäinen keikka, ovat asiat edenneet suhteellisen nopeasti. Mutta on tässä töitäkin tehty. Että ei se menestys ole loikoilemalla tullut.

Oliko se kuitenkin yllätys? Suurin osa bändeistä ehtii soittaa pari keikkaa enemmän ennen kuin pyydetään Ilosaarirockiin…

– Meidät pyydettiin Ilosaarirockiin jo ennen ensimmäistäkään keikkaa, Jani toteaa.

– Eli jos ihan totta puhutaan, niin se oli sovittu jo kauan sitten, Atso sanoo. – Ensimmäinen keikka oli viikkoa ennen sitä.

– Kyllähän se vähän hämmästytti, että se kävikin noin helposti, Ville kertoo. – Paljon oli tietysti sattumastakin kiinni. Tuo Merceedee’s-levydiili tuli sillä tavalla sattumalta, että Paavo (Bäckman) ja Jussi (Ruusila) oli siellä Ilosaarirockin aloitusklubikeikalla, ihan meistä tietämättä. Eihän kukaan muukaan tiennyt meistä vielä mitään, kun se oli vasta meidän toinen keikka.

Joensuu rock city

Kaikki paitsi Atso ovat Joensuun suunnalta kotoisin. Joensuussa on tunnetusti pitkä perinne populaarimusiikin saralla. Petri nyökkää.

– Kyllä, ja nyt on järkyttävän hieno uusi nousu menossa. Itsekin olen vähän ihmetellyt miksi sitä ei ole mediassa huomioitu. Sieltä on tämän kevään aikana tulossa ihan törkeä määrä levyjä noin pieneen kaupunkiin nähden. Suunnilleen kaikilla isoilla levy-yhtiöillä on joku bändi sieltä.

Miten Maryland suhteutuu Joensuun ”skeneen”? Pidetäänkö musiikkipiireissä yhtä?

– Monet sellaiset ihmiset, jotka ovat jostain muualta, ihmettelevätkin miten siellä on niin hyvä meininki ja miten kaikki ovat kavereita. Siellä on aika veljellinen toiminta. Kaikki ovat soittaneet toistensa kanssa joskus.

– Nimenomaan se, että siellä ollaan kaikenpuolin kannustavia, Ville jatkaa. – Kaikki juhlii sitä kun kaveribändeiltä tulee levyjä ja kun niitten biisit soi radiossa.

– Tämä johtuu myös pitkälti pyhästä Popmuusikot-Kerubi-Ilosaarirock-kolmikosta, mikä suunnilleen yhdistää kaikkia bändejä, Petri kertoo. – Sitä kautta ainakin kaikki tuntee toisensa ja siten on yhteinen paikka missä kaikki kaljansa juo.

Monitahoinen soundi

Merceedee’s tuotannon kotisivuilta löytyvässä biossa kerrotaan, että yhtyeen soinnin perusaineksina ovat ”klassinen pop ja nostalginen elokuvamusiikki, jossa karjalaisella melankolialla on osansa”. Ilkeä haastattelija pistää kuitenkin bändin itse kuvaamaan soundiaan.

– Me keksittiin jossain välissä joku hyvä termi tuolle, mutta en nyt muista sitä, Petri pohtii. – Radiossa sanottiin eilen, että nuorisoon menevää discorockia, mutta en sitten tiedä.

– Se kertoo osasta biisejä, Ville sanoo.

Atso keksii kokeilla klassista ”jokainen sanoo yhden sanan” –lähestymistapaa.

Atso: – kauhu
Jani: – rokkii
Petri: – vittu
Ville: – suomi

Seuraa hämmennyksen sekainen naururemakka, mutta Ville vakavoittaa keskustelua.

– Jos vähän yrittää ulkopuolelta katsoa asiaa, niin tietyllä tavalla kysymyshän on kitarapopista. Mutta aina on ollut se myös pointtina, ettei missään tapauksessa tehdä perinteistä kitarapoppia. Termi ”suomi” liittyy siihen olennaisesti, on vähän iskelmävaikutteita jne. Aika hankala sitä on kuvailla yhdellä tavalla, koska meillä on niin monentyyppisiä biisejä. Se on mielestäni myös meidän vahvuuksia.

Ja jotta homma ei menisi liian vakavaksi, Petri kertoo itänaapurimme Maryland-näkemyksestä.

– Venäjällä meidät tunnetaan homodiskobändinä, että eiköhän se riitä.

– Se rajojen ulkopuolelta kerrottakoon, Ville täydentää.

Haastattelijalle ainoa äkkiseltään mieleen tuleva vertailukohde on Franz Ferdinand.

– Itse asiassa olen miettinyt sitä, että nyt on hirveä noste tällaisessa rytmikkäässä tanssimusiikissa joka kuitenkin on poppia, Petri kertoo. Se on joka puolella nyt maailman kovin juttu. Ja sitähän me ollaan tässä tehty koko ajan. Meitä ei vaan huomata kun ei olla New Yorkista. (FF on Skotlannista, toim. huom.)

– Minä kuulin sitä tänään ensimmäistä kertaa kun tultiin autolla Joensuusta, Ville kertoo. – Joskus olisi pitänyt alkaa kerätä lapulle kaikkia niitä bändejä joihin meitä on verrattu. Suurin osa on sellaisia mitä ei ole ikinä kuullut.

– Ei se ehkä ihan samaa ole, Petri jatkaa, – mutta on meilläkin sellainen tanssipoljento aika olennaisessa osassa. Että jos joku haluaa, sitä kyllä pystyy tanssimaan. Se on aina hienoa kun tytöt tanssivat. Ja pojat.

Elämän manteli

Petri ja Atso kuvailevat kakkoslevynsä tekoprosessia seuraavanlaisin sulosanoin:

– Helvetin pitkä ja vittumainen!
– Paskinta ikinä!

Ja taas nauretaan. Petri jatkaa tilitystä.

– Joensuulaispojat väänsivät levyä kuin Metallica konsanaan. Yhdeksän kuukautta ja ylikin. Se prosessi on ollut ihan järkyttävän pitkä. Tässä tulee kohta vuosi täyteen siitä kuin lähdettiin tekemään sitä.

Levyntekoprosessin aikana sattui varsin hämmentäviä tapauksia…

– Esimerkiksi se, että tietokone syttyi palamaan, Atso kertoo. – Se oli ehkä kaikkein älyttömin juttu. Eihän sellaista voi oikeasti tapahtua.

– Ensin yksi biisi kävi koemiksattavana Englannissa jollain gurulla, Ville kertoo. – Ei se sitten ollut sellainen kuin haluttiin. Loppujen lopuksi löytyi sopiva miksaaja ja levyä ruvettiin miksaamaan. Oli uusi hieno supertietokone, joku Macintosh tai vastaava. Sitten äijät rupesivat miksaamaan ja äänikortti syttyi tuleen.

– Se on niin tulista tavaraa ettei tietokone pysty käsittelemään sitä! Petri naurahtaa. – Ensi kerralla tehdään sitten c-kasettimankalla ja kerralla purkkiin.

Pojat ovat kuitenkin tyytyväisiä levyyn.

– Suurin osa yhtyeestä kuuli levyn ensimmäisen kerran tuolla baarin penkillä, ja kyllähän se toimii, Petri toteaa.

– Hienoa tulla tällä tavalla Helsinkiin kuuntelemaan levyä ensimmäistä kertaa kokonaan, Ville selittää. – Oli monta biisiä mitä en ollut kuullut kertaakaan valmiina. Mikä oli itselle miellyttävää, oli se, että nekin biisit joita oli kuullut lähes valmiina versioina, kuulostivat ihan erilaisilta kuin mitä muistelin. Homman kiteytti jotenkin se, että kun levy lähti soimaan (se lähtee pelkällä rumpukompilla), meidän rumpali Tuomas sanoi, että aika tutunkuuloinen komppi. Minä että niinpäs onkin, mikähän biisi tää on. Tajusin vasta kun muut soittimet tulivat mukaan, että tämähän on meidän oma levy.

– Aika tiivis pakkaus on, Petri sanoo. – Edellisestä levystä ollaan menty miljoona kertaa eteenpäin.

Elämän manteli?

– Se on kunnianosoitus pohjoiskarjalaiselle poikamiehelle, Petri toteaa.

– Tätä ei varmaan kannata selittää tuon enempää, Atso sanoo kryptisesti.

Maryland –radioiden ystävä

Marylandin uusi single Chasing Me pääsi viikolla 15 YleX:n tehosoittoon. Tämä ei varsinaisesti ole uusi asia yhtyeelle. Uutta sen sijaan on, että se on soinut myös Radio Novalla.

– Se on kyllä kovin mystinen asia, Petri ihmettelee.

– Mielellään se saisi tietenkin soida kaikissa radioissa, Ville sanoo.

Petri ymmärtää radiosoiton merkityksen.

– Onhan sillä kaikki väliä nykyisin. Sitä ei edes tajua mikä valta YleX:llä on. Se merkitsee niin paljon.

– Edellisestä levystä voisi kyllä sanoa sen, että oli silloinkin yksi biisi tehosoitossa YleX:llä, Atso kertoo. – Mutta ei se yksinään vienyt sitä levyä kovin pitkälle.

– Toivottavasti tämä nyt aiheuttaa sellaista kuplintaa, että se lähtisi vähän laajemmallekin soimaan, Ville sanoo.

– Kyllähän noilla soittolistoilla saa hittejä tehtyä, Petri sanoo. – Kivoja kavereita nuo radiot.

Viivästymisiä ja livehuumaa

Maryland on lähdössä pienelle rundille.

– Hyvin pienelle rundille, Atso sanoo hymyillen.

– Tilanne meni hieman hankalaksi, Ville selittää. – Kun levynjulkaisu siirtyi, ja vähän oli kyseenalaista kuka sen julkaisee. Sitä mukaan siirtyi se, että mille ajalle keikkamyyjä voi sopia keikkoja. On vähän ikävä hehkuttaa kuukausia etukäteen että silloin ja silloin tulee levy, ottakaa keikalle ja muuta, jos ei levyä tulekaan.

– Levynjulkkarikeikalla ehdittiin olla jo maaliskuussa Helsingissä, Petri jatkaa.

– Nämä on aina monimutkaisia kuvioita, Ville kertoo. – Viime viikonloppuna oltiin Kuopiossa ja Jyväskylässä soittamassa ja jäi aikamoinen polte. Äkkiä nyt taas keikkoja! Oli niin mukava vääntää. Toivottavasti nyt tippuu lisää.

Kertokaa kolme syytä miksi kannattaa tulla teidän keikoille?

– Minä, Ville… Petri alkaa.
– …ja muu bändi, Jani täydentää.

Naurumyrskyn laannuttua Petri ja Atso kertovat lopullisen totuuden.

– Komeita poikia, hyvää seuraa…
– …ja paras meininki ikinä!

Tämä selvä, LMSN kiittää haastattelusta. Almond of Life –pitkäsoitto ilmestyy Universalin julkaisemana 7.5. Marylandin lupaaman livemeiningin taasen voi käydä tarkistamassa seuraavasti:

23.4. Turku, Klubi + 22-Pistepirkko
24.4. Tampere, Klubi + 22-Pistepirkko
13.5. Helsinki, Mocambo
15.5. Outokumpu, Vanha kaivos
3.6. Joensuu, Bebop
18.7. Joensuu, Ilosaarirock

Haastattelu julkaistu : 2004-04-21
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua