Ville Leinonen – Siellä jossain tuskagospelin ja aurinkometallin välimaastossa

Uuden ja hämmentävän Suudelmitar-levyn myötä oli aika ottaa yhteyttä Ville Leinoseen ja tiedustella minkälaisia kasvu-uutteita kappaleiden tekemiseen on käytetty uutukaisen osalta. Haastattelun myötä takerrutaan myös Villen ja Valumon nykytilanteeseen ja katsastetaan mitä orkesterilta on tiedossa jatkossa.

Suudelmitar-levyllä olevat kappaleet vievät tunnelmaltaan kuulijaa ympäri maita ja mantuja. Miten pitkään ideat kappaleisiin ovat olleet pöytälaatikossa kätkettyinä, ja mistä ylipäänsä moinen ajatus lähti liikenteeseen? Kuinka paljon kyseessä olevia biisejä on tullut hiottua ja viimeisteltyä ennen kuin halusit lähteä levyttämään niitä? Kuinka helposti levy-yhtiö myöntyi Suudelmittaren matkaan?

– Ajatus on samalla tuore ja samalla koko elämän ikäinen. Pöytälaatikko on ollut auki koko ajan, jopa näiden Poko-vuosien aikana. Suurin ajatus oli kuitenkin monipuolisuudessa, ettei jämähtäisi soittelemaan särökitaraa rokkibändissä liian pitkäksi aikaa kerrallaan. Rock´n´roll on tyhmyyden ja löysyyden kulminoituma.

– Halusin tehdä riisutun ja alastoman levyn ilman sceneä, ilman treenikämppää, ilman soundcheckiä, ilman rokkipoliisia, ilman vippikorttia. Tein aluksi kitara- ja lauludemon Lounelan Karin Mehiläisstudiossa. Se toimi sen verran hyvin, että päätettiin jatkaa saman tien pidemmälle. Äänitettiin sitten seuraavat kolme kuunkiertoa kasaillen tuhatta soitinta ja soittajaa päällekkäin. Sellainen siitä sitten tuli…Suudelmitar, suukko tuuleen. Ei mikään ole niin loppuun saakka harkittua. Asiat tapahtuvat. Laulut on pieniä elämiä. Ne tahtoo kulkea omia polkujaan. Mitä Poko Rekordsiin tulee…Ne oli innoissaan alusta asti. Kiitos heille.

Minkälaisia ajatuksia ja tunteita kävit läpi Suudelmitarta levyttäessä? Entä minkälaisia ajatuksia ja tunteita toivoisit kuulijoiden läpikäyvän levyä kuunnellessa?

– Levyn tekemisestä muodostui, kuten aina, hetkittäin elämää tärkeämpi missio, ja sellainenhan ei ole mitenkään viisasta. Upposin aika syvälle, mutta onneksi selvisin maaliin saakka suhteellisen järjissäni. Olen sellainen yltiöpää, etten aina oikein osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Dramatisoin kaiken vähän överiksi, silleen mustavalkoisesti. En toivo kenellekään ainakaan niitä negatiivisia tunteita, joita Suudelmitar salaisesti sisältää. Siellä on paljon kätkettyjä viestejä.

Löytyykö tulevaisuuden varalle lisää materiaalia sooloiluja varten?

– Toivottavasti. Nyt on nollatilanne. En tiedä millaisia lauluja seuraavaksi putkahtelee. Samaa soololevyä tämä kaikki on. Oli siinä sitten bändiä tai ei.

Millä tavoin mainostaisit levyä ennakkoluuloisimmille, joille ei välttämättä kevytmielisempi tunnepitoinen musiikki uppoa helposti?

– Vaikka näin: “Nyt kannattaa tutustua uuteen Ville Leinosen soololevyyn nimeltään Suudelmitar. Se sisältää kevytmielistä tunnepitoista musiikkia, joka ei välttämättä uppoa helposti, mutta elämäsi saattaa silti muuttua ratkaisevasti.” En oikein osaa noita mainosmiesten hommia.

Kuinka Valumo-orkesteri suhtautui siihen tietoon, että haluat tehdä seuraavan levyn soolona? Vai oliko tiedossa jo pidemmän aikaa, että jossain vaiheessa tulet tekemään tälläisen albumin?

– Jere ja Tommi kai hyväksyivät asiat ihan luonnollisina. Tuomashan oli mukana varsin vahvasti tällä levyllä. Joka tapauksessa tauko on tehnyt hyvää Valumolle. Kyllä tässä elämässä täytyy jatkuvasti tavoitella muitakin asioita kuin rokkibändissä soittamista.

Oletteko ajatelleet, että voisitte vaihtaa Valumon kera rock-iskelmästä vähän toisenlaisille linjoille? Ja jos näin on, niin minkälaisia ajatuksia on läpi käyty ajan saatossa?

– Rock-iskelmä? Se on vain yksi postilokero. Valumon musiikki on enemmänkin nostepitoista tunneterapiaa ja biisikohtaista sellaista. Psykechanson, vyöryvä hc-pop, kantrimeteli, tuskagospel, aurinkometalli. Itse asiassa kaikki on sellaista lavastettua 70-luvun unimaisemaa ja muovailuvaha-kissiä. Meidän miksaaja, Junnu, sanoi että me soitamme happohumppaa.

Tällä hetkellä kierrätte taas koko orkesterin voimin. Minkälaisin tunnelmin homma on lähtenyt käyntiin tauon jäljiltä?

– Rokin isku on tehokkaassa tilassa. Me opeteltiin soittamaan paljon neljän, viiden vuoden takaisia lauluja, mutta näin muutaman “nostalgia-keikan” jälkeen tuntuu, että onhan ne vähän sellaisia jälkeenjääneitä tyhjyyttään kolisevia ralleja. Päivittyneitä, siksi epäluonnollisia. Meillä on ihan hyvä olla yhdessä, mutta pakko mennä täysillä eteenpäin. Parempia lauluja on tilauksessa.

Onko minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sooloilun tai Valumon osalta? Koska saadaan lisää tuotantoa kuultavaksi Valumon säestämänä? Onko minkäänlaisia kiinnityksiä vielä kesän festareille päin?

– Me äänitettiin vastikään yksi euroviisupoppi studiossa, mutta se julkaistaan kai vasta joskus syksyllä. Albumia aletaan suunnittelemaan loppuvuodeksi. Festareille yritetään kyllä, mutta vielä ei ole yhtään kiinnitystä tiedossa. Yksi Suudelmitar-konsertti on tulossa loppukesästä Helsingin Juhlaviikoille sellaisella erikoiskokoonpanolla.

Minkälaiset levyt soivat tällä hetkellä soittimessasi?

– Serge Gainsbourgin tuotanto 70-90-luvuilta soi ehkä eniten. Joan Baez ja Sade. Kaikenlainen leppoisa, kylmiä väreitä aiheuttava musiikki.

Terveiset LetsMakeSomeNoise.comin lukijoille?

– Keväistä mieltä, aurinkoa ja kaikkea hyvää ja kaunista toivotan. Rauhaa!

Haastattelu julkaistu : 2004-04-09
Kirjoittaja : Ismo Korhonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua