Koma – Melankoliaa & mielipiteitä

Fullsteam Recordsin viimeisimpiin kiinnityksiin lukeutuva Koma soittaa painostavan melankolista, metallista ja melodiantäytteistä musiikkia. Ruotsin Uumajasta kotoisin oleva yhtye koostuu viidestä nuoresta mutta jo kokeneesta muusikosta. Jäsenet ovat soittaneet mm. Plastic Pridessa ja Refusedissa. Matkalla haastattelupaikkana toiminutta hotelli Presidenttiä kohti olin hiukan epävarma kysymysteni suhteen, minulla kun ei ollut pienintäkään hajua miltä Koman musiikki kuulostaa. Huoleni hälvenivät kun huomasin laulaja Janin ja kitaristi Johanneksen hyvin artikuloiviksi ja ystävällisiksi miehiksi, joilta ei tarinaa puuttunut.

Koma on soittanut yhdessä vuodesta 2001 lähtien. Miten yhtye sai alkunsa? Kolme jäsentä soitti edesmenneessä Plastic Pridessa, onko Koma jonkinlaista jatkoa PP:lle?

Jan: Kyllä ja ei. Koma aloitti kun Plastic Pride lopetti. Viimeksi mainitussa bändissä oli sosiaalisia ja musikaalisia erimielisyyksiä, ja se oli jakautunut kahteen sisäiseen ryhmään. Meidän ryhmämme jatkoi tämän projektin parissa. Emme aluksi olleet erityisen aktiivisia, olimme vain päättäneet että meillä oli niin paljon yhteistä ja että pidimme toisistamme niin paljon että tahdoimme jatkaa. Minä ja Johannes kirjoitimme pinon lauluja, joita ryhdyimme harjoittelemaan ja soitimme ensimmäisen keikkamme noin vuosi sitten Tukholmassa.

Tämän jälkeen Koma joutui Janin mukaan jonkinmoiseen paniikkitilaan. Kolme isoa levy-yhtiötä oli aikoinaan kiinnostuneita Plastic Pridesta, ja laulaja sanoo että Koman ensimmäiset sävellykset tehtiin alitajuisesti levy-yhtiöiden suosiota kalastellen.

Jan: Soitimme aluksi musiikkia, joka ei tullut sydämestämme, vaan oli tehty muiden odotuksia varten. Noita kappaleita esitimme ensimmäisen keikan aikana, jonka jälkeen omatuntoa alkoi pahasti kolkuttamaan. Keikan jälkeiset kuutisen kuukautta olivat todella hiljaisia, kunnes päätimme että meidän oli jatkettava, mutta toisella tavalla.

Vaikka Tavastian esiintyminen oli Komalle vasta kolmas keikka, pojat eivät paljoa tunnustaneet jännittävänsä.

Jan: Olemme kaikki soittaneet yhdessä aikaisemmin, ja tunnemme toisemme hyvin. Minulle esiintyminen on hieman hermostuttavaa, sillä joudun laulamaan eri tavalla kuin mihin olen tottunut.

Johannes: Jännittämisen ja odottamisen välillä on ero…sanotaan, että odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää…

Kategoriat roskiin

Koman musiikkia on vaikea kategorisoida, mikä on varmasti hyvä asia. Yrityksiä on tehty, yhtyettä on esimerkiksi kutsuttu risteytykseksi emoa ja Radioheadia. Sekä Jan että Johannes naureskelivat makoisasti tämän kuultuaan.

Jan: (naurun seasta) Tuo oli kyllä pahin kuvaus meistä mitä olen kuullut!

Johannes: Emme tahdo name-droppailla mitään yhtyeitä, mutta sanoisin että punainen lanka kappaleidemme välillä on melankolia.

Jan: Musiikkimme perustuu jatkuvaan jännitykseen kovan ja pehmeän välillä. Päämääränämme on ollut rakentaa levyllinen tunnelmaa, joka ammentaa ihmisen ja elämän vivahteista. Ei kukaan ole vihainen kaiken aikaa. Olen usein vihainen, mutta yhtä usein iloinen, onnellinen tai surullinen. Noiden tunnetilojen välillä on jännite, hermo johon yritämme osua.

Yhtye ei siis ole kokopäiväinen, kaikilla jäsenillä on muut pääbändit. Johanneksen mukaan Koma harjoittelee välillä todella usein, välillä tulee pitkiäkin välejä jolloin yhtye ei treenaa ollenkaan. Tuntuuko Koma jäsenistään sivuprojektilta vai oikealta bändiltä?

Johannes: Sekä että, en näe vastakkaisuuksia molempien välillä. Minä, Jan ja Thomas olemme soittaneet yhdessä niin kauan että kyllä, tämä tuntuu oikealta ryhmältä.

Jan: Kaikilla jäsenillä on pääyhtyeet, joita priorisoimme enemmän, Cult Of Luna ja Perishers. Koma on kaikkea sitä mitä emme voi tuoda noissa yhtyeissä esille.

Meillä ei maaotella

Levy julkaistaan yhteistyössä ruotsalaisen Blackstar Foundationin ja suomalaisen Fullsteam Recordsin kanssa. Anarkistinen, malmöläinen Blackstar julkaisi aikoinaan Plastic Priden viimeisen levyn vinyylinä. Miten Koman yhteistyö Fullsteamin kanssa sai alkunsa?

Jan: Olemme tunteneet Fullsteamin päämiehen Juha Kyyrön kauan. Hän on erittäin aktiivinen tyyppi ja hänellä tuntuu menevän hyvin. Juha on järkännyt pääyhtyeidemme keikkoja Suomessa päin, ja olemme myös törmäilleet esimerkiksi Espanjassa. Tapaamme paljon promoottereita ympäri maailmaa, mutta harvojen kanssa saa oikeanlaisen yhteyden, Juha on yksi niistä. Kun Disco Ensemble tuli nauhoittamaan Viper Ethicsiään Uumajaan, Kyyrö soitti ja kysyi saisivatko he asua luonani, mikä tietenkin sopi. Kun kuulin, että Juhalla on levy-yhtiö, päätin kysyä olisiko hän kiinnostunut julkaisemaan Koman levyä. Hän oli nähnyt meidän soittavan livenä Tukholmassa muutama kuukausi aiemmin, ja pitänyt näkemästään. Siitä se sitten lähti.

Entä Disco Ensemblen musiikki, mitä Koman pojat pitävät suomirokista?

Jan: Tiukkaa kamaa, mitä olen kuullut. Bändillä on hyvä energia.

Sumuverhoista ja kasvusta

Komaa on myös kutsuttu superkokoonpanoksi. Muusikoilla ei ollut hirveästi tätä vastaan, ainakaan huumorimielessä.

Jan: Tietenkin olemme “superkokoonpano”! (naurua)

Johannes: Olemme ryhmä ihmisiä, mikä soittaa musiikkia yhdessä ja on tuntenut toisensa erittäin kauan. Sillä, soitammeko muissakin bändeissä Koman lisäksi ei ole tämän bändin ollessa kyseessä mitään väliä.

Ottaen huomioon muusikoiden taustan voisi kuvitella, että tekstit ovat erittäin poliittisesti latautuneita. Monipuolisuus on kuitenkin niissäkin avainsana.

Jan: Ajattelemme samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka Koma on tietyllä tavalla erilainen yhtye. Tekstit käsittelevät, aivan kuten musiikkikin, elämän monimuotoisuutta, mutta sanoisin että suurin osa teksteistä käsittelee välienselvittelyä yhteiskunnan ja sen luoman ”sumuverhon” kanssa. Pitää olla tekemättä liikaa metakkaa itsestään ja pysyä ruodussa. Ei saa rimpuilla vastaan liikaa. Jos alkaa kyseenalaistamaan liikaa, iskee demokraattinen järjestelmämme kiinni kuin rotanloukku.

Seuraava kysymykseni olisi ollut onko punkhenkisyys vähentynyt vuosien mittaan, mutta vastaus taisi tulla jo äsken.

Jan: (naurua) Ei, punkhenki on lähinnä “pahentunut” iän lisääntyessä. Minä ja Johannes olemme yhtyeen poliittisesti aktiivisimmat. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän epäkohtia yhteiskunnasta näkee. Eihän kaikki ole vialla, mutta ilmiselvästi jokin on. Meillä on paljon kodittomia, ja miltei jokaisella ihmisellä on psyykkisiä ongelmia nykyään. Nämä ovat asioita joista halutaan vaieta.

Johannes: Kun kuudentoista ikäisenä aloin diggailemaan punkista sain aina kuulla, että tämä on pelkkä vaihe josta kasvat ulos. Sanoin saman silloin kuin nytkin, kymmenen vuoden päästä minulla on aivan samat mielipiteet, mutta käsittelen niitä eri tavalla. Tietyllä tavalla kaipaan takaisin nuoruuden naiiviuteen…

Jan: Ei kompromisseja -mentaliteettiin…

Johannes: Nykyään uskoo samoihin asioihin, mutta eri tavoin.

Jan: Olen samaa mieltä. Monet arvot jotka saivat alkunsa mielessämme kauan sitten…koko ajan tapahtuu kehittymistä ja se on välttämätöntä sillä ilman sitä kaikki kaatuu, eikö vain? Mielipiteeni tietyistä asioista ovat ajan mittaan tulleet vivahteikkaammiksi, sillä vakaumukset joutuvat aikuiselämässä useammin koetukselle. Tietyt mielipiteet ovat taas vahvistuneet kun huomaan että teen jotain oikein. Myös mitä useammin joutuu koetukselle, sitä enemmän ennakkoluuloja tuhoutuu. Uusia portteja avautuu joista ei ollut tietoinen… ”miten yhteiskunta voi olla tällainen”?

Jan: Meillä oli esimerkiksi keskustelu Straight Edgestä kello kolmen aikoihin tänä yönä. En ole kutsunut itseäni sXe:ksi pitkään aikaan, mutta teknisesti olen sitä. Straight Edgeähän ei käytetä poliittisena iskulauseena enää, taistelu on laajentunut niin paljon. Ajattelemme samalla tavoin eläinten oikeuksista kuin aiemminkin, ne ovat tärkeitä asioita, mutta samalla löytyy niin paljon muutakin tärkeää.

Johannes: 14-vuotiaana jokainen ihminen tarvitsee identiteetin, ja silloin on mukavaa kuulua johonkin ryhmään, lyödä itseensä jokin etiketti. Straight Edge on niitä parempia ryhmiä, joita nuori voi valita. Sitten kun myöhemmin löydät itsesi, et tarvitse etikettiä enää. Mikä jää, jää.

Toivottavasti Komakin jää. Yhtyeen perin loistavaa, kahdeksan kappaleen mittaista debyyttiä nimeltä Tsunami voi nyt tilata Fullsteam Recordsilta.

Haastattelu julkaistu : 2004-04-03
Kirjoittaja : Juhani Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua