Sick Of It All – Hardcoren siniveriset

Kaikkien aikojen legendaarisin hardcorebändi Sick Of It All soitti ensimmäisen Suomen keikkansa 4.3 Helsingin Nosturissa. Esiintymisen tarkoituksena oli promotoida yhtyeen uutta levyä Life On The Ropes, ja LetsMakeSomeNoise sai kunnian päästä haastattelemaan SOIA:n karismaattista laulajaa Lou Kolleria. Haastattelu tapahtui Nosturin takahuoneessa, jonka sohvilla lepäilivät myös jetlagista kärsineet kitaristi Pete ”Loun veli” Koller ja basisti Craig ”Ahead” Setari. Rumpali Armand Majidi oli ilmeisesti löytänyt Nosturia mukavamman levähdyspaikan.

Vaikkei keskivertokuuntelija löytäisikään vivahde-eroja Life On The Ropesin ja aiempien SOIA-levyjen välillä, on kuitenkin huomioitava, ettei Sick Of It Allin musiikki ole keskivertokuuntelijaa varten tehty. Pyysin Kolleria aluksi vertailemaan Life On The Ropesia SOIA:n vanhempaan tuotantoon.

– Uudella levyllä on sama energia ja tunne kuin aiemmilla levyillämme. Biisintekotaitomme on kuitenkin huomattavasti parantunut, ja Life On The Ropes on ensimmäinen levy jonka olemme itse tuottaneet. Olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen.

Sick Of It Allin ensimmäinen, bändin nimeä kantanut seiskatuumainen ilmestyi jo 17 vuotta sitten. Monia kiinnostaa varmasti mikä pitää kolmevitoset miehet liikkeellä, hardcoremusiikki kun nähdään usein ”nuorten vihaisten miesten” lajina.

– Niinpä. Erityisesti jenkeissä useimpien hc-bändien keskimääräinen elinikä on kolmesta viiteen vuotta. Sick Of It Allin pitkäikäisyys perustuu suureen suosioomme. Kun tulemme Eurooppaan soittamaan, näemme keikoilla sekä kolmevitosia, jotka ovat nähneet meidät jo ensimmäisillä kiertueillamme että kuusitoistavuotiaita, jotka ovat löytäneet meidät äskettäin. Rakastamme hardcorea, tämä on sitä mitä haluamme tehdä. En ikinä tahtoisi palata normaaleihin töihin. Pidän myös muunlaisesta musiikista, mutta tämä on se mitä teen parhaiten.

Loogisena jatkeena edelliseen vastaukseen kysyin laulajalta onko hänellä ikinä käynyt mielessä tehdä muuta musiikkia kuin hardcorea.

– No joskus on käynyt mielessä, mutten edes ole yrittänyt. Voisitko kuvitella minut akustisen varressa laulamassa hempeitä? Pelottavaa ajatuksenakin.

Evoluutio ja Hanoi Rocks

Nykypäivänä on tavallista että hc-bändit sekoittavat musiikkiinsa metallivivahteita, ja eräät hc-bändit ovat silkkaa metallia. Kysyin mitä mieltä Lou on tästä trendistä, ja mistä uusista bändeistä mies itse pitää.

– Minusta se on vain uusi kehitysaskel hardcoren historiassa. 80-luvun puolivälissä, kun punkki alkoi kehittymään agressiivisemmaksi hardcoreksi, oli bändejä kuten Bad Brains, jotka sekoittivat musiikkiinsa reggaeta. Eräässä vaiheessa bändit sekoittivat speed metalia hardcoreen, esimerkkeinä Corrosion Of Conformity ja D.R.I. Minulle nykyajan metallivaikutteet hc:ssa ovat vain yksi evoluution aste, joka tulee ajan myötä katoamaan.

– Uusista bändeistä pidän erittäin paljon Most Precious Bloodista, joka kiertää paraikaa kanssamme. Sen lisäksi jenkeissä on erittäin, erittäin loistava bändi nimeltä With Honor. Tsekkaa se.

Entä mitä mieltä Lou on Hatebreedin räjähtäneestä suosiosta? Jamey Jasta ja kumppanit ovat viemässä hardcorea laajemman, aivan uudenlaisen yleisön joukkoon.

– Minusta se on erittäin hienoa, ja uskon sen vaikuttavan myös meidän muiden bändien suosioon. On kunnia että uudella Hatebreed-albumilla on Another Day, Another Vendetta -kappaleessa sitaatti vanhasta Sick Of It All -kappaleesta. Kansiteksteissä Jamey kertoo myös miten paljon olemme vaikuttaneet heihin. Se on siistiä.

Kysyttäessä onko Sick Of It Allilla vielä paljon saavutettavaa miltei kahden vuosikymmenen jälkeen, laulaja vastaa epäröimättä.

– Emme ole tehneet vielä kaikkea mitä haluamme, kaukana siitä. On monta paikkaa minne haluamme vielä päästä, emme ole soittaneet paikoissa kuten Kiina. Saamme tosi paljon postia Singaporesta ja Filippiineiltä, että meitä kaivattaisiin keikalle sinnepäin. Tuollaisissa paikoissa on tosi aktiiviset underground-piirit.

Miten hyvin laulaja tuntee suomalaisia bändejä? Ruotsalaisethan tuuppaavat ainakin hardcoren suhteen langettamaan varjon suomalaisten ylle, voi olla siksi että heillä on enemmän hyviä yhtyeitä…

– Eikö Hanoi Rocks ollut täältä, ja HIM? En valitettavasti tunne vielä yhtään suomalaista hardcorebändiä…

No, kenties tuo puutostila korjaantui illan keikan myötä, ensimmäisinä lämppäreinä kun toimivat Endstand ja Bolt.

Feikkipunkkia ja hymyä

Uudella levyllä on laulu nimeltä Paper Tiger (Fakin´ The Punk), jolla on jopa Sick Of It Allille harvinaisen provokatiiviset lyriikat. Kappaleella vierailee myös Cro-Magsin laulaja John Joseph. Mistä biisi kertoo?

– Paper Tiger kertoo lähinnä amerikkalaisesta musateollisuudesta, siitä miten media ottaa jonkun pienten piirien jutun haltuunsa ja tuhoaa sen. Kun he huomaavat että jengi alkaa pitämään jostain tietystä jutusta, he sanovat pop-artisteilleen että heidän pitää pukeutua samalla tavalla, tyyliin ”pukeutukaa kuten Rancid, mutta kuulostakaa Poisonilta” (naurua). Se on surullista.

Kiertue-elämä on varmasti fyysisesti hyvin rankkaa. Tiesin että ainakaan Lou ja Craig eivät paljoa pulloa kallistele, mutta miten laulaja pitää itsensä muuten kunnossa tien päällä?

– Hypin ylösalas lavalla joka ilta (naurua). Monet treenaavat salilla, ja minullakin on aina kovasti tarkoituksena käydä puntilla, mutta väsyn liikaa keikasta ja tulen laiskaksi. Sanon aina herääväni aikaisin kuntoilemaan mutta nousen kolmelta iltapäivällä.

Lou vaikutti erittäin karismaattiselta ja positiiviselta mieheltä, ja päätinkin koko masentuneen Suomen kansan puolesta kysyä miten positiivista ajattelutapaa ylläpidetään.

– Ei meillä ole positiivista ajattelutapaa!, huutaa Pete sohvalta käsin

– (naurua) En tiedä, älä anna asioiden vaivata mieltäsi…ai miten? Se vaatii paljon itsekuria…

Pete huutaa taas vitsintynkää sohvalta ja Lou vastaa veljelleen Brooklyn-aksentilla.

– Just, kukaan ei tahdo tehdä haastatteluita, mutta kun nauhuri on käynnissä kaikilla on kyllä vastauksia! (naurua)

Moottoritie on kuuma

SOIA majaili Warner Recordsilla jonkin aikaa, mutta vaihtoi sitten NOFX:n Miken omistamalle Fat Wreck Chordsilla. Onko Sick Of It Allin kaltaisen ja kokoisen yhtyeen parempi majailla ”punkimmalla” indielafkalla?

– Oli toisaalta siistiä olla välillä isommalla yhtiöllä, koska se antoi meille mahdollisuuden esittäytyä aivan uudenlaiselle yleisölle, punkpiirien ulkopuolella oleville ihmisille. Fat Wreck on sikäli parempi, koska Mike on hyvä ystävämme, ja katsoo peräämme paljon enemmän kuin Warner. Aivan samalla tavoin hän kaitsee kaikkia yhtyeitänsä.

Tässä vaiheessa mainitsin ettei Fat Wreckillä mielestäni ole juuri muita hyviä bändejä kuin SOIA…

– (naurua) Sinä sen sanoit, en minä. Minä pidän Fat Wreckin Availista ja Good Riddancesta. Menimme Fatille myös osaksi siksi että uskoimme erottuvamme yhtiön muista bändeistä, ja erotummehan me.

Uransa huippuhetkistä kysyttäessä Lou kuulostaa entistäkin innostuneemmalta.

– Voin kertoa kaksi. Henkilökohtaiset huippuhetkeni oli kun kaksi sankariamme kertoi meille, että pitävät yhtyeestämme. Ensimmäinen oli kun Slayerin Tom Araya kehui pitävänsä meistä kovasti. Toinen tärkeä hetki oli kun soitimme edesmenneen Joe Strummerin (ex-The Clash) yhtyeen kanssa italialaisella festivaalilla. Kun kävelimme lavalta, Strummer lähestyi meitä kertoakseen, että olemme helvetin loistava bändi. Koko seuraavan vuoden ajan hän mainitsi Sick Of it Allin haastatteluissaan. Mielestäni se oli mahtavaa, Joe Strummer kehui juuri meitä, vaikka on niin paljon bändejä jotka yrittävät näyttää ja kuulostaa Clashilta. Tässä on Sick Of It All joka on niin kaukana Clashista kuin olla ja voi.

Mainitsin että muun muassa Fear Factoryn Burton C Bell on nimennyt Loun suureksi vaikuttajakseen. Myös useat muut metallimaailman suurnimet kuten Sepulturan Max Cavalera ja Machine Headin Robert Flynn ovat jatkuvasti name-droppailleet Sick Of It Allia haastatteluissaan. Lou ottaa kaikki edellä mainitut suurina kohteliaisuuksina.

– Olemme tunteneet Maxin ja Igorin sitten vuoden 1991. Tunnen myös Fear Factoryn Burtin hyvin ja olen lukenut monta haastattelua jossa hän sanoo että on tulossa katsomaan keikkaamme varastaakseen uusia liikkeitä minulta (naurua) Se on erittäin imartelevaa. Ai, olet haastattelemassa häntä huomenna? Sanohan terveisiä!

Entä miltä Sick Of It Allin lähitulevaisuus näyttää? Ei taida bändi kauaa jaksaa pysyä poissa tien päältä?

– Tämä on viisiviikkoisen Euroopan kiertueemme viimeinen ilta, sitten meillä on 20 päivää vapaata. Sen jälkeen lähdemme Australiaan ja Uuteen-Seelantiin kahdeksi viikoksi. Sitten muutamia festareita Euroopassa ja ehkä Amerikan kiertue. Katsotaan mitä tapahtuu kesän jälkeen.

Ei siis puhettakaan pysähtymisestä. Myöhemmin illalla vallan loistavan keikan heittäneen bändin uusi levy Life On The Ropes on kaupoissa nyt. LMSN kiittää ja kumartaa legendoja.

Haastattelu julkaistu : 2004-03-10
Kirjoittaja : Juhani Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua