Diablo – …ja metalli on ikuista

Äijämetallin lähettiläs Diablo julkaisi hiljattain kolmannen albuminsa nimeltään Eternium. Lisäjyräksi uudella levyllään muuttuneen bändin vokalisti-kitaristi Rainer ja pääasiallinen biisin tekijä Kuula kertoivat millainen urakka uusi albumi oli.

Levyn nimi herättää mielenkiinnon. Mitä on eternium?

– Tota on kysytty ainakin pariin kolmeen otteeseen, joten on sitä ehtiny jo miettiäkin. Siinähän on tietenkin eternity, joka tarkoittaa, että metalli on ikuista. Um-pääte merkitsee puolestaan alkuainetta. Eternium – metallin syvin olemus, kertoo Rainer.

Vaikka uusi levy veikin bändiä jälleen isoin askelin eteenpäin niin itse bändi ei kuitenkaan koe homman mitenkään muuttuneen.

– Aika samalla tavalla kuin Renaissancelle. Riffipätkiä, joihin koitetaan löytää hyviä kertsejä ja jostain tulee sitten se laulu, kuvaa Kuula biisien syntyä.

– Erona edelliseen kertaan oli, että pari ekaa biisiä oli valmiina kertalaakista, lisää Rainer.

Melodioiden lisääntymisväitekään ei ota tulta purjeisiin, vaan pikemminkin vastaus on päinvastainen-

– Onko niitä nyt niin paljon tullut lisää, ihmettelee Kuula. Dynamiikkaa on kyllä tullut enemmän.

– Mä luulen, että se ku laulussa on enemmän puhdasta juttua niin se hämää sinne melodisen puolelle, vaikkei se muuten kyl oo mun mielestä yhtää sen kummempaa ku ennenkään. Paitsi raskaampaa, otaksuu Rainer.

– Vaikkei se Njassan mielestä sitä ollutkaan, kuittaa Kuula.

Diablon video Read My Scars -biisistähän oli Levyraadissa mukana, eikä siellä yllättäen tämäntyylisestä äijäilystä oikein innostuttu.

– Mitäs se taas sano, että poikien virkkuukerho tai jotain. Terveiset vaan Njassalle. Nuoret miehet virkkaa. Kyllä mä nauroin kuset ja paskat housuissa. Vielä seuraavanakin päivänä nauratti koko työpäivän, kun työkavereitten kanssa sitä hihiteltiin. Reppanat saatana, hekottelee Rainer. Se meni just niinku toivottiin tai ainakin mä toivoin.

Biisihän ei kuitenkaan saanut läheskään paskimpia pisteitä Levyraadin nykyhistoriassa. 16 pistettä on kuitenkin aika kaukana niistä pohjista.

– Yleisöäänestys sen näytti, että kyllä kansa tietää. Eikä tarvinnu edes itte pistää tekstiviestiä menemään. 35% prosenttia tuli yleisöäänistä meille, muistelee Rainer.

Tutussa ympäristössä omin avuin

Levy käytiin jälleen kerran tekemässä Tampereen Fantom Studiolla. Tutuissa paikoissa ja tuttujen ihmisten kanssa työskentely helpottikin levyn tekoa.

– Nehän pisti ilmastoinninkin kuntoon ja hommasivat pornolehtiä niin mikäs siellä on ollessa. On se vitun karu paikka, ettei siellä asua viittis, kun se on maan allaki. Mut se, että saadaan avaimet käteen ja voidaan tulla ja mennä studiolle miten lystää, eikä Samu (äänittäjä) oo sähläämässä muuta ku soundien kanssa ja äänittää rummut, kuvaa Rainer Fantomia.

– Ollaan siellä tehty kaikki demonauhoista lähtien samassa studiossa. Luottamussuhde on aika hyvä Samun ja meidän välillä. Samu vääntää soundit kohdalleen ja kyllä me sitten osataan itse sitä reciä ja stoppia painaa, kertoo Kuula nauhoituksen vaikeudesta.

– Noin puolitoista kuukautta tuota väännettii. Pari viikkoa oli ensin alkusäätöä, kun väännettii rummut kasaan ja ne nauhalle. Sen alun jälkeen seuraava kuukausi meni niin, että meikäläinen oli studiolla arkisin noin kaks ja puoli tuntia päivässä ja viikonloppuna painettiin täyttä päivää, summaa Rainer.

Bändi siis työsti levyn käytännössä kokonaan itse. Kansiin piti kuitenkin pistää mukaan myös muita nimiä.

– Nyt on hauska tilanne tämän levyn kohdalla, että alkaa olla niitä saatanan kuokkijoita. ”Minä olen tuottanut kato sitä ja tätä ja tämä ei ois jos en mä ois tehny sitä.”. Meikäläinenkin veti melkeen jo hernettä nenään, kun sinkun kansiin pistettiin vaan röyhkeästi, että se on mun ja Kuulan tuottama, nii äänittäjä kato ihmetteli, et miksei hänen nimi oo tuolla. Levylle ne sitten piti pistää. En mä näe Samun osaksi muuta kuin sen, että soundit se on kaivanut helvetin hyviksi. Jos olis paskempi äänittäjä niin se ei kuulostais tuolta. Samu kyllä tietää miltä meijän pitäs kuulostaa, mutta onko se sitten muka tuottamista. Meijän mielestä tuottaminen on sitä, että muutetaan biisien rakenteita, kertoo Rainer.

– Se on vähän tuon tuottajan määrittely kanssa. Me ollaan tuotettu biisit, sävellykset ja laulut. Mulla on ollut ainakin sellanen käsitys, että tuottaja kertoo myös mikä mahdollisesti on vikana ja missä kohtaa biisiä voisi parantaa, tuumii Kuula.

Hyvistä tuottajista on ainakin yleensä kuullut sanottavan, että he tuovat vähän sitäkin puolta esiin, että miten biisejä vois parantaa.

– Samulla oli kyllä demonauhat kotona ilman lauluja. Se on saanut kuulla niitä raakileitakin ihan alusta lähtien, muttei hän yhteenkään sävellykseen ole puuttunut kertaakaan, kertoo Kuula.

– Ja Samu valitteli sitä itte, et kun hän ois kuullu lauluja valmiina jo ennakkoon niin hän ois pystyny puuttuu niihinkin, mut minä en allekirjoita sitä ollenkaan. Vaikka se ois ehottanu meille jotain, nii ei me oltais sitä kuitenkaan hyväksytty. Sen mä tiedä heti, selventää Rainer. Samu on itte vetäny rokkiosastoa ja me vedetään metallia, niin siin on aika iso ero. Ei tää mitään tilittämistä sinällään oo silleen, että vitut meijän tontille ei tartte tulla ronkkii. No ei kyllä tarviikaa.

– Vaikea sanoa, kun kaverilta ei ole kuullu mitään ehdotuksia, tuumii Kuula.

Voisi kuvitella, että kun takana on vielä jonkin verran lisää levyjä niin ihan uudistumisen kannalta voisi olla ulkopuolinen tuottaja hyvä idea.

– Mutta sanopa se kuka täällä Suomessa ottas. Ei oo paljon vaihtoehtoja. Ainut ketä vois edes puolileikillä ajatella on Joutsenniemen Janne. Sillä on ittellä metallitausta, vaikka se Subbareitten kanssa tekeekin poppia. No se uus levy oli kyl vähän raskaampaa kamaa. Ja siin on kyl vitun hyvä laulaja. Se on teknisesti hyvä eikä se kuulosta härmän juntilta, pohtii Rainer.

Synkempää materiaaliako?

Itselleni tuli ainakin uutta levyä kuunnellessa sellainen olo, että levy on ainakin sanoitusten puolesta synkempi. Rainer ei kyllä ole aivan samaa mieltä.

– Ei mun mielestä. Nyt on ehkä hiukan rohkeampia juttuja. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä käytän love-sanaa. Ja se vielä kuulostaa hyvältä. Ei se ainakaan mikään tietonen juttu ole, et jos sen niin näät, niin kyllä se mulle kelpaa, kertoo Rainer.

Ainakin sanoituksiin tuli kiinnitettyä enemmän huomiota tällä kertaa.

– Johtuiskohan se siitä, että edellisellä levyllä ei ollu tekstejä. Ekan levyn aikoihin vetäsin herneen nenää, ku joku alko haukkuu mua oikeistonihilistiksi ja alko vituttaa ja toiselle levylle ei painettu tekstejä niin ei aleta napisee. Nyt aattelin, että pistetää ku nii moni hevidiggari niitä haluaa ja kyl mä sen ymmärrän, ku kyl mäkin ne haluu. Olin vitun pettyny ku ostin Kornin Untouchables-levyn eikä siin ollu sanoja, pohtii Rainer. En tuosta synkemmästä kyllä oikein silleen tiiä. Ekassa biisissähän on suorastaan lohdulliset sanat. Siinähän toivoa. Kakkosbiisissä ei sitten enää ookaa.

Ehkä se synkkyys tuleekin siitä, että on vaan toivoa. Vaikka toivoa olisikin niin ollaan silti niin saatanan syvällä.

– Kyllähän se vähän itsesäälissä, katkeruuessa ja mollivoittosesa meiningissä rypemistä vähän on, mut se kuuluu jo vähän asiaanki. Ei mua ainakaa sellaset iloset tunteet saa kynää liikkuu, kertoo Rainer.

– Sama pätee varmasti musiikkiin. Yhtään duurimelodiaa ei varmaan koskaan tulla Diablossa kuulemaan, lisää Kuula.

– Ei varmaan. Tai mä en soita täss bändissä enää sillo. Ei ikinä, tiivistää Rainer.

Tekstit ovat Rainerille kuitenkin itselleen tärkeät jo nuoruudesta asti, joten hän kyllä ymmärtää niitä jotka haluavat kansilehtiin myös sanat.

– Nuorempana luin ja kuunteli tekstit hyvinkin tarkkaa. Ja ääntämykset kanssa. Kattoin vähä sil silmällä, et mite noi jutut oikein tehhää. Oman englanninkieleni olen oppinu täysin Mercyful Faten ja King Diamondin levyiltä. Kuuntelin kakarana niitä niin paljon ja kun näki ne sanat kans tajus, et näinhä tää juttu on, muistelee Rainer.

Read My Scars –biisissä Rainerin ääntä on useamminkin jo verrattu Sentecedin Ville Laihialaan. Tätä mies ei kuitenkaan sulata.

– Voi vittu taas tää tulee. Ollaa kuultu toi jo monta kertaa. Täytyy taas tyrmätä se. En saatana kuulosta. Ei mun mielestä kuulosta äänen puolesta ainakaa yhtää. Melodian puolesta menee ehkä jonkun samantyyppisen skaalan mukaa. Yhtään tietenkää Sentencediä ja Villeä mollaamatta. Päinvastoin. Sehän on helvetin hyvä bändi. Totta on kyl se, että eihän missää muussa biisissä melodiat ookaa sellasia mitä Read My Scarsissa. Siinä mielessä se on totta. Siel on jopa Ray Charles –murinaa sellasta kurkkuääntä. Aattelin, et se saattas toimia siinä kohdassa ja toimiha se, muistelee Rainer.

Levylle on saatu mukaan jälleen myös muutama vierailija. Pornorphansin vokalisti Jytt vierailee Queen Of Entity –biisin naisvokaleissa ja mukana levyllä on myös jonkinlainen ”drunken boy choir”.

– Meikäläisen aivoitus tuo Jyttin mukaantulo oli. Mä luulen et se lähti siitä, että Pornot on niitten basistin, Jokisen Jannen, kautta tuttu. Jotain keikkoja olen noilta kuullu ja levyltäkin pikkasen. Jostain vain tuli sellanen idea, että ton naisen ääni sopis ittelle kaveriksi helvetin hyvin. Paljon ennemmin Jytt kun vaikka Tarja Turunen. Meni kauan aikaa vaan siihen, että löyty sopiva paikka. Jutalta kysyin sitä jo vuosi sitten joulukuussa, että lähtisikö hän mukaan. Joskus huhtikuussa löyty sitten sellanen sopiva runko, että tohon tulee hyvä kertsi, missä Jytt on mukana, muistelee Rainer.

– Tuo poikakuoro on tuttavallisemmin urpokuoro. Möllikuoro on Bodomilla, joten meillä on urpokuoro. Se meni niin, että Makea Pain Confessorista kuulin sillon, kun ne teki sitä demoa, jolla saivat diilin. Näin sen viime kesänä livenä ja vittu se toimii. Rotten Soundin Keijo on jo vanha tuttu. Aattelin kun lyödään me kolme päät yhteen ja aletaan murisee, niin se saattaa toimia. Kyllä studiossa oli muuten hauskaa. Varsinkin kun Keijo huusi niin koko basementti tärisi. Koko ajan joutuu säätää kamoja pienemmälle, kun äijä örisee. Tarpeeks pienelle kun pisti sai jo Keijonkin hallintaa. Pienellä ryhmällä saatiin vihasen kuulosen jutun. Olishan siihen voinu ottaa vaikka 20 äijää, mut ite näin sen sellasena, että se mahdollisuuksien mukaan voitas toteuttaa myös livenä. Haettiin vähän liverähinää. Aadolf noita on luvannu hoitaa livenä, kertoo Rainer.

– Tai niinhän se on luvannu jo viis vuotta, muistuttaa Kuula.

Listajyrkäksi päätymisestä

Eka single pomppasi Suomen virallisen listan kärkikymmenikköön, mikä oli bändille melkoinen yllätys.

– Kyllä se oli meille yllätys, vaikka halpa olikin, pohtii Kuula.

– Sehän pomppas taas yhen sijan ylöspäin ku Lenita meni kehasemaan. Kunnon goottigimma. Oliha se noin ylhäällä aika yllätys. Eniten kyl ihmettelen et kuka sitä nyt ostaa. Ton tyyppinen matsku yleensä menee sinne listalle ja tipahtaa heti pois. Ku viis viikkoo ollaan jo roikuttu niin on se aika ihme. Eihä ne myynnit mitää hirveitä oo tässä maassa, mut silti. Nappikauppaa tää hevihomma kuitenkin on, irvailee Rainer.

Albumihan on jostain syystä jämähtänyt myös listan kärkeen se taitaa olla bändille vielä isompi yllätys.

– Ite oon aatellu tuon niin, että ne ketkä tosta tykkää nii hakee sen levyn kyl heti. Ei me olla mikää Maija Vilkkumaa, et ku panee telkkarimainoksen niin lähtee isät ja tytöt ostaa levyä. Siks toi on ollu kyllä yllätys. Kysyntä tietenkin lisää kysyntää, pohtii Rainer.

Diablolle voisi varmasti löytyä kysyntää myös ulkomailta. Kovin luottavainen bändi ei sen suhteen kuitenkaan ole.

– Taitaa olla edelleen vaan haavetta, summaa tylysti Kuula

– Ite oo heittäny kirveen kaivoon jo ekan levyn jälkeen. Kuhan nyt taaplataan, että saadaan tehtyä heviä jonkun muun piikkiin, jatkaa Rainer.

Bändin diili Pokon kanssa päättyi tähän levyyn ja jatko on vielä auki. Ottajia varmasti löytyy nyt, kun Diablo on muuttunut listajyräksi. Tulevaisuudessa nähdään varmasti myös miltä bändin ulkomaan valloituksen käy. Eiköhän sinne lopulta ainakin jotain liikettä saada.

Tällä hetkellä bändi kiertää Suomea ympäriinsä yllättävän menestyksen siivittämänä. Bändin voikin bongata huomattavasti useammassa paikassa kuin aikaisemmin. On tuosta listamenestyksestä ollut siis ainakin jotain hyötyä. Nyt tämän tykkiryhmän voi bongata myös lavalta. Käykää tsekkailemassa keikoilla. LMSN kiittää.

Haastattelu julkaistu : 2004-02-26
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua