Machine Head – Imperiumin kaato

Machine Head käväisi joulukuussa jälleen Suomessa keikalla ja loppuunmyyty Nosturi pääsi jälleen todistamaan hieman uuteen suuntaan itseään vääntäneen bändin energistä lavameininkiä. Onnistuimme saamaan muutamaksi minuutiksi bändin rumpalin Dave McClainin käsiimme ja kyselimme hieman, mitä oikein MH-leirissä on tapahtunut viimeisen parin vuoden aikana.

Tutkaillessani nettiä ennen haastattelua etsin jonkinlaista faktatietoa myös Dave McClainistä. Haku tuntui lyövän tyhjää vähän joka paikassa, eikä miehestä tuntunut löytyvän juuri mitään tietoa, joten pitihän siitä ottaa selvää.

Lyhyt oppimäärä : Dave McClain

Teksasin poika lähti Californiaan ja päätyi muutamien mutkien kautta Machine Headiin.

– Olen kotoisin Texasista, missä soittelin erinäisissä bändeissä. Meillä oli esimerkiksi bändi nimeltä Slayer suunnilleen samoihin aikoihin kuin se iso Slayer aloitteli. Se meni sitten menojaan ja muutin Los Angelesiin 90-luvun taitteessa ja ensimmäisiä ihmisiä, joihin tutustuin siellä, oli Ross Robinson. Ystävystyimme heti ja olimme ns. kämppiksiä ikuisesti ja sitä rataa. Pistimme pystyyn teknistä thrashiä veivaavan bändin nimeltä Murdercar, kertoo Dave bändiuransa alkuajoista.

– Kun se bändi tuli tiensä päähän, kuulin että Sacred Reich etsi rumpalia. Lensin heidän luokseen koesoittoon ja liityin sen jälkeen bändiin viideksi vuodeksi. Kiersimme paljon Sepulturan kanssa, koska meillä oli sama manageri eli Gloria Bujnowski, joka nykyään tunnetaan sukunimellä Cavalera. Jossain vaiheessa kysyin Igor Cavaleralta tiesikö tämä kenenkään kaipaavan rumpalia. Igor kertoi Machine Headin olevan haku päällä ja kertoi asiasta eteenpäin. Minuun otettiin yhteyttä ja tässä olen tällä hetkellä kahdeksan vuotta myöhemmin.

Jokaisella muusikolla on melko varmasti ainakin nuoruudessaan esikuvia. Eikä poikkeusta tähän muodosta ainakaan Dave. Ja idolipörssin kärjessä on tietenkin Kiss.

– Kun aloitin rumpujen soiton suurin idoli oli Peter Criss Kissistä. Silloin Kiss oli minulle se ainut iso juttu. Kahteen vuoteen en kuunnellut oikeastaan mitään muuta kuin Kissiä. Isäni repi minut lopulta ostarille ja pakotti minut ostamaan jotain muuta. Hän lupasi maksaa ostokset, kunhan se olisi jotain muuta kuin Kissiä. Crissin jälkeen seuraava iso nimi oli Neil Peart Rushista. Kun ensimmäisen kerran kuulin häntä, en ollut uskoa sitä todeksi. Hän on ehkä suurin vaikuttaja omaan soittooni. Totta kai ajan mittaan tulee artisteja, joita haluaa seurata ja imitoida, esimerkiksi Panteran Vinnie Paul ja Slayerin Dave Lombardo ovat todella kovia jätkiä.

Kiss-fanaattisuuden takia ei ole kovin yllättävää, että bändin levyt pyörivät edelleen myös Daven levylautasella.

– Kuuntelen kyllä edelleen niitä Kiss-levyjä ja kaikkea muutakin, joita kuuntelin silloin nappulana, kuten Iron Maidenia ja Judas Priestiä. Ne eivät ole koskaan poistuneet soittolistaltani. Uusista bändeistä olen tykästynyt Chimairaan ja Lamb Of Godiin. Ja tietenkin Slayeriä. Lisäksi vielä countrya, Hank Williams Junior ja sitä rataa. Pidin jopa Dixie Chicksistä.

Imperiumia kaatamassa radiosoittokelvottomalla levyllä

Sitten itse Machine Headiin. Bändi on nimittänyt uutta Through the Ashes of Empire –levyään uudeksi aluksi. Edellinen Supercharger-levy pääsi floppaamaan pahan kerran eikä bändi ollut edes itse siihen täysin tyytyväinen. Suurin syy levyn uppoamiseen oli kuitenkin kuuluisa syyskuun 11. ja sitä kautta erittäin epäonnistunut singlevalinta.

– Edellisen levyn eka single Crashing Around You jäi pahasti syyskuun 11. päivän jalkoihin ja se oli yksi syy siihen, että uudella levyllä ei juuri radiobiisejä löydy. Levy-yhtiö pisti käytännössä kaiken panostuksen siihen ensimmäiseen singlebiisiin. Se julkaistiin singlenä, siitä tehtiin video ja käytännössä koko promootiopaketti rakennettiin sen yhden biisin ympärille. Syyskuun 11. sitten tuhosi tuon koko suunnitelman. Kukaan ei suostunut soittamaan biisiä radiossa ja levy vain kuoli pois. Single julkaistiin syyskuun 10. päivä, joten ajoitus ei paljon huonompi olisi voinut olla. Roadrunner ei antanut levyä seuranneelle kiertueelle minkäänlaista tukea ja kun alusta alkaen Machine Headinkin toiminta on perustunut kiertämiseen, niin jäimme pahasti tyhjän päälle, summaa Dave.

– Mielestäni homman pitäisi aina toimia kiertämisen kautta. Burning Redin ja Superchargerin aikoihin levy-yhtiö alkoi vain ajaa meitä enemmän ja enemmän radioon ja vastaavaan promootioon. Jos homma olisi toiminut, niin olisimme varmasti todella tyytyväisiä, muttei se onnistunut. Through the Ashes of Empire -levyä aloiteltaessa olimme tilanteessa, jossa ainakaan kaupalliset radiot eivät todellakaan odotelleet meidän uutta singleä. Emme olleet mikään Godsmack. Enemmän asenne oli tyyliä ”Machine who?”. Nyt tilanne on kuitenkin hyvä. Olemme saaneet Imperium-videon pyörimään mukavasti ympäriinsä ja tilanne näyttää oikein hyvältä. Itsestäkin tuntuu hyvältä, että meiltä on nyt pihalla superraskas biisi eikä mikään radiobiisi. Tietenkin tuo toimii eri tavalla Amerikassa ja Euroopassa. Jos täällä puolen pistää pihalle radiobiisin, niin ihmiset ihmettelevät, että mitä helvettiä tämä on, että pistäkää jotain raskasta tulemaan.

– Kuuntelin tuon levyn läpi, kun lähdimme kiertueelle ja täytyy kyllä myöntää, että vaikka mukana on hyviäkin biisejä, kuten Bulldozer, Blank Generation ja Deafening Silence, niin muut biisit ovat vähän Machine Headin varjopuolta. Jopa biisejä kirjoittaessamme ne eivät oikein tehneet minuun mitään erikoista vaikutusta. Monet odottivat Superchargerilta jotain muuta, esimerkiksi uutta Burn My Eyesia, mitä se ei sitten ollutkaan ja pettyivät. Burning Red ja Supercharger muutti meidän kuulijakuntaamme paljon ja omasta mielestäni Burning Red on paljon parempi levy, kertoo Dave.

Jos edellisen levyn aikoihin olikin odotuksia uudesta Burn My Eyesista, niin uuden levyn Burn My Eyes –tyylisyys taisi tulla monelle yllätyksenä. Uusi levy onkin monen mielestä palauttanut Machine Headin oikealle uralle muutaman levyn numetal-haparointien jälkeen. Itse pidin Burning Red –levystä kyllä paljon ja Supercharger oli juuri sellainen pari hyvää biisiä sisältänyt levy, joksi Dave sen myös kuvasi. Uusi albumi kyllä pääsi yllättämään. Jo pelkästään seitsemän minuutin biisien mukanaolo levyllä kertoo aika paljon siitä, millä asenteella levyä on väännetty.

– Niistä vain tuli niin pitkiä. Radiosoittoa ei mietitty noita tehdessä. Niissä ei kuitenkaan toisteta yhtä ja samaa asiaa kerta toisensa jälkeen, vaan ne pikkuhiljaa kasvoivat noihin mittoihin. Koko ajan saimme vain uusia ideoita joita lisätä biiseihin ja ne sitten kasvoivat lopulta tuollaisiksi. On siellä mukana lyhyitäkin, mutta osasta vain tuli tuollaisia. Eikä se haittaa millään tapaa, vaikka biisi olisikin pitkä, kunhan se ei toista itseään. Metallica esimerkiksi teki …And Justice For All –levylleen todella pitkiä biisejä ja ne toimivat erittäin hienosti, eivätkä ne silti tunnu pitkiltä.

Eivät Throught The Ashes Of Empiren biisitkään kyllä tunnu pitkiltä tai tylsiltä.

– Totta. Hyvä seitsemän minuutin biisi tuntuu ihan samalla kuin kolmen-neljän minuutinkin biisi. Kunhan ei toisteta vain sitä samaa yhtä riffiä.

Bändi päätti tuottaa levyn itse. Tai oikeastaan levyn tuotti bändin vokalisti Robb Flynn. Bändin alkupuolen levyjä tuottanut Colin Richardson on kuitenkin saanut tälläkin levyllä sormensa likaiseksi.

– Rob tuotti koko levyn itse. Colin Richardson väänsi meille soundit ja miksasi sitten tuotoksen sen jälkeen. Se oli vähän sama kuin olisi ollut treeneissä. Rob on muutenkin luonteeltaan sellainen, että hän on aina paikalla ja joka paikassa. Olihan se sillä tapaa tietenkin erilaista, että paikalla ei ollut ketään ulkopuolista, joka tulisi paikalle päivittäin ja lähtisi taas pois. Nyt se oli enemmänkin sitä, että olisimme olleet demoja tekemässä. Levyn tekeminen tuolla tavalla oli todella hauskaa.

Uudelle levylle on tullut paljon enemmän mukaan myös melodioita, mutta syytä Dave ei osaa oikein kertoa.

– En tiedä. Emme ole mielestäni mitenkään muuttaneet biisinkirjoitusmenetelmäämme. Kun itse teen biisin, niin riffipohjalta se yleensä lähtee. Sitten vien raakileita eteenpäin muille bändin jätkille. Rob tekee sanoja. En osaa sanoa miksi. Emme ole alkaneet kuuntelemaan mielestämme erilaista musiikkiakaan.

Siihen päättyikin tuokio Daven kanssa ja mies lähti kohti uusia haastatteluja ja soundcheckiä. Illan tiukka veto todisti jälleen Machine Headin livekunnon kestävän ja uusi levyhän potkii persuksia myös erittäin mukavasti. LMSN kiittää.

Haastattelu julkaistu : 2004-01-14
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua