Nicole – Ei mitään lisättävää

LMSN tapasi Nicolen hetkeä ennen keikkaa ja jututti kitaristi Olli Ketolaa ja basisti Iiro Rantasta mm. kansanmusiikista, bändikilpailuista ja bändin uudesta levystä. Nicole osoittautui aidoksi vaihtoehtobändiksi, joka haistattaa pitkät levyteollisuudelle ja muulle turhalle musiikin ytimen ympärillä.

NICOLE VS. LEVYTEOLLISUUS

Vuonna 1996 Teuvalla perustettu Nicole on nykyisellä kokoonpanolla soittanut vuodesta 1997. Nuoresta iästään huolimatta Nicolen jäsenet ovat siis ehtineet veivata melankolista asennemetallia jo reilut viisi vuotta. Alkuperäiskokoonpanon kahdesta laulajasta toinen, Jorma Korhonen, tunnetaan nykyisin Saran laulajana. Jorman lähdettyä liittyi mukaan toinen haastateltavamme, Olli.

Helsingin Oranssiklubilla Ollin puhelin soi. Olemme juuri vallanneet hiljaisesta kahvilasta nurkkapöydän ikkunan äärellä ja tyhjentäneet sen pelikorteista ja flyereista.
“Mitä? Ei kai sen tarvi mitään maksaa. Hei, Otto on bändissä!” Olli ärähtää.
Mitä, artisti maksaa sisäänpääsyn?
“No, ei ois mikään ihme. Tietäisitte vaan, missä kaikissa paikoissa mekin ollaan soitettu”, Olli huokaa.
Oranssin kunnia kuitenkin pelastuu: Otto pääsee sisään maksamatta.

Indiebändillä ei Suomessa ole helppoa. Ilmaisten sisäänpääsyjen lisäksi bändi kamppailee jatkuvasti huomion saamiseksi. Nicole on esim. osallistunut moniin bändikilpailuihin ja pärjännytkin niissä. Ääni&Vimma -kilpailussa bändi on päässyt finaaliin asti.
“Me kyllästyttiin niihin, kun ei niistä ollut mitään hyötyä, vaikka niissä pärjäsikin. Palkinnot oli tyyliin lahjakortti”, Olli kertoo.
“Ja miks meidän pitäis kilpailla, kun me tiedetään itse tekevämme hyvää musiikkia?” tulistuu mukaan liittynyt Iiro.

Olli vertaa Nicolen asemaa Killprettyn, Downboundin ja Disco Ensemblen vastaaviin.
“Me ollaan niin lähellä ylittää sellanen mediakynnys”, Olli sanoo.
“Mut me ei olla puoleentoista vuoteen lähetetty mitään demoja isoille levy-yhtiöille. Kaikki levytyssopimukset menee kuitenkin suhteilla. Me ollaan nyt päätetty, et me haistatetaan pitkät levyteollisuudelle. Kaikki tehdään itse alusta loppuun.”

Ja mitä Nicole levy-yhtiöllä edes tekisi? Bändi on saanut jakelusopimuksen Trash Can Recordsin kanssa, ja uusi levy “Odotus” saadaan siis myyntiin levykauppoihin ympäri Suomea. Levy julkaistaan bändin omalla levymerkillä (Biotech Records), jolle on syksyllä tarkoitus signata toinenkin bändi.

Uudelle levylle bändi on asettanut tavoitteeksi 700 kappaleen myynnin puolessa vuodessa.
“Kyllä meillä on positiiviset odotukset, kun noi aikasemmat on myyneet niin hyvin. Meidän kokonaislevymyynti eli myynti kolmesta ep:stä ja sinkusta on tähän mennessä 2500-3000 kappaletta. Ja nyt meillä on jakelusopimuskin. Sitä paitsi ei esikoiselta kannata odottaa mitään älyttömiä. Tää on ennemminkin askel sen mediakynnyksen ylittämistä kohti”, Olli virnistää.

Ennen varsinaista julkaisupäivää levyä aiotaan myydä bändin kotisivujen kautta. Nicolelle internet on se tärkein kanava. Erityisesti nuorempi yleisö tuntuu löytäneen bändin juuri internetin kautta. Levyn julkaisemisen aikoihin Nicole lähtee kiertämään Suomea ja julkaisee myös videon.
“Me halutaan tehdä sellanen rehellinen video, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Meillä on aikasemmin ollut sellasia taiteellisia pätkiä, mutta nyt me halutaan vaan näyttää bändiä soittamassa.”

NU-METALLISTA JA KANSANMUSIIKISTA

Nicolen saundi on varmasti monen mielestä nu-metallia, vaikkei bändi itse sitä allekirjoitakaan.
“Kun siinä ei ole räppäystä mukana, ei sitä voi sanoa nu-metalliksi”, Olli toteaa.
Kategoriointi ärsyttää Nicolea. “Mihin on joutunut vanha kunnon alternative-määritelmä?”, ihmettelee Olli.
“Nu-metalliksi määritellään niin Linkin Park kuin Slipknotkin, mutta kuulostaako ne muka samalta? Jengi vois vähän kelata. Osaksi myös ton takia me tehtiin tolle sinkulle biisi Ei mitään lisättävää, että porukat oikeasti tajuais sen eron.”
Nicole on siis alternatiivista metallia, jossa rankkuus ja herkkyys vuorottelevat. Bändistä voisi kuvitella tykkäävän niin Deftones- kuin Pantera-faninkin.

Bändille suomenkieli oli alusta alkaen selvä valinta.
“Suomeksi voi ilmaista asioita epäsuoremmin ja saada jengin ajattelemaan”, perustelee Nicolen pääasiallinen sanoittaja Iiro.
“Englannin käyttö olisi luultavasti tehnyt sanoista selvemmin asenteellisia”, Olli lisää.

Nicolen biisien nimistä tulee mieleen usein CMX. “Nyt meillä on kyllä jäänyt tollanen tekotaiteellisuus pois”, kertoo Iiro. “Biisien aiheet on usein hengellisiä, esim. Pelonkantaja kertoo shamanismista. Ihmiset ei usein tajua, että loppujen lopuksi kaikki, mitä ihminen tekee on joko hyvästä tai pahasta. Usein sitä kulkee vain harmaassa massassa…” innostuu Iiro.
Parin minuutin päästä Olli keskeyttää Iiron filosofoinnit. “Ton voi tiivistää sanaan mustavalkoinen”, Olli nauraa. “Iirolla on aika hämärä pää”.

Uusi levy on kaiken sen kulminoituma, mitä bändi on tähän mennessä saanut aikaiseksi. Levyllä kuulee niin vanhan Deftonesin kuin Glassjaw:nkin vaikutteita ja klassista hevimeininkiä.
“Välillä on kunnon mättöä, välillä rauhallisempaa ja puhdasta laulua”, Olli summaa. “Yhdessä biisissä vierailee muuten Rottensoundin laulaja Keijo Niinimaa.”
“Seuraavalle sinkulle tulee sellasen kansanmusiikkiyhtyeen, Gjallarhornin, biisistä tehty remix”, Olli kertoo. Siis mitä? Tanhua remiksattuna?
“Me äänitettiin toi levy Martin Kantolan studiolla ja Kantola on Gjallarhornin miksaaja ja tuottaja. Se ehdotti tota remiksiä ja me suostuttiin”, Olli nauraa.
“Kyllä se hyppää silmille, on se vähän erikoisempi. Sen takia se onkin bonustrackina.”

Mättöä ja herkistelyä, heviä ja kansanmusiikkia. Kokeilevaa asennemetallia saatavilla elokuussa osoitteessa www.nicoleband.com ja syyskuussa myös levykaupoissa kautta maan.

Haastattelu julkaistu : 2002-08-23
Kirjoittaja : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua