Mustasch – Groovaava Rotta

Ruotsalainen raskaan rockin raataja Mustasch julkaisi syksyllä toisen albuminsa. Ratsafari-nimeä kantava albumi jatkaa Black Sabbathin viitoittamalla raskaan riffirockin tiellä paljon vakuuttavammalla tavalla kuin edeltäjänsä Above All. Kävimme utelemassa bändin kitaristi Hannes Hanssonilta kuulumia bändin pistäytyessä uuden levyn tiimoilta myös Suomen kamaralla.

Mustaschin tarina alkoi vuonna 1998, mutta bändin jäsenet ovat tunteneet toisensa kuitenkin jo 20-vuotiaasta lähtien. Heput soittelivat yhdessä jo Mustaschia edeltäneen Grindstonen aikana, jonka kanssa oltiin jo menossa menossa studioon, mutta sitten kaikki meni pieleen ja koko homma peruutettiin.

– Tuon jälkeen olin itse jo valmis pistämään kitaran naulaan ja lopettamaan koko bändihomman. Vokalistimme Ralf kuitenkin sai vielä puhuttua minut ympäri kokeilemaan vielä viimein kerran. Tuolloin päätettiin tehdä sitä mistä todella itse pidämme, 70-lukusoundia ja raskaita rytmejä. Kokeilimme tuota ja se oli hauskaa. Haalimme loput hepuista kasaan ja pistimme bändin pystyyn.

– Aikaisemman Grindstone-nimen ympärillä oli tapahtunut kaikenlaista huonoa aikaisemmin, joten päätimme vaihtaa nimeä ja aloittaa alusta. Mietimme sitten uutta nimeä ja naureskelimme, että mitä jos ottaisimme nimeksi Mustasch. Vähän ajan päästä se kuulosti jo paljon paremmalta ja se on hyvä, koska se ei oikeastaan viittaa mihinkään. Emme voi saada leimaa otsaamme pelkän nimen takia, kertoo Hannes.

Mustasch päätyi hyvin pian perustamisen jälkeen yllättäen isolle levy-yhtiölle ja EMIn hoiviin.

– Saimme diilin vuonna 1999. Ehdimme tehdä pari demoa ennen tuota. Ensimmäinen EP, The True Sound Of The New West, julkaistiin helmikuussa 2001 ja noin vuosi siitä eteenpäin saimme pihalle debyyttialbumimme Above All. Nyt olemme sitten päässet toiseen albumiimme, summaa Hannes.

Bändin devyyttialbumi roikkui kaikkien yllätykseksi Ruotsin listalla 17 viikkoa, mikä tuli melkoisena yllätyksenä kaikille.

– Ei ole kovin tavallista, että Ruotsissa päästään listoille meidän tyylisellä musiikilla. Ei voinut muuta kuin hymyillä. Myynti on ollut todella hyvä rockalbumiksi, vaikkei kultalevyjä vielä ole saatukaan.

Kun kyseessä on raskasta 70-lukuvaikutteista rockia vääntävä bändi, niin varmaan jokaiselle tulee mieleen vain yksi bändi eli Black Sabbath.

– Suurin yhteinen vaikuttaja meille kaikille on ehdottomasti vanha Black Sabbath. Muuten skaala on bändin sisällä melko laaja. Rumpalimme kuuntelee paljon reggaeta ja dubia. Periaatteessa kaikki musiikki on mukana jollain tavalla. Pääasia on, että biisi on hyvä, ei se tyylilaji. Nykyään on kyllä paljon avoimempi kaikenlaista musiikkia kohtaan. Itse en juurikaan kuuntele musiikkia enää vapaa-aikanani, koska kiertueelta kotiin päästyään sitä haluaa vain istua alas ja levätä. Istua hiljaisuudessa, kertoo Hannes.

Henkilökohtaisesti törmäsin Mustaschiin ensimmäisen kerran Provinssirockissa vuonna 2002, jossa bändi pääsi vetämään yllärikeikan Ed Harcourtin peruttua keikkansa. Bändi esiintyi myös festarin päätösklubilla, joten sunnuntaille iski kaksi keikkaa. Loistavan keikan bändi tarjoilikin.

– Se oli hauskaa. Saimme yllättäen toisen keikan samalle reissulle ja kahdet backstage-viinat samalle päivälle. Ei haitannut vaikka ihmisiä olikin aika vähän, naurahtaa Hannes.

Rottia Saksan Peräkylillä

Toinen albumi ei syntynyt ihan itsestään, vaan alku aina hankalaa, kuten sanotaan.

– Alku oli toisiaan hankalaa. Olimme päässeet kotiin edellisen levyn kiertueelta, eikä uudelleen alusta aloittaminen kovin paljon innostanut. Pidimme pari viikkoa lomaa ja sen jälkeen homma alkoi sujua jo paremmin. Noin vuosi sitten nauhoitimme alkuun muutaman demon ja joulukuussa veimme niitä levy-yhtiön ja tuottajamme Jacob Hellnerin kuultavaksi. Joulun jälkeen aloimme treenata biisejä kunnolla ja Jacob pistäytyi parin viikon välein vilkaisemassa, miltä biisit kuulostavat ja keskustelemassa uusista ideoista. Jacob on hyvin asialleen omistautuva mies ja hän haluaa tietää tarkalleen mitä kaikkea levylle halutaan. Sen takia olimme studioon mennessä todella hyvin valmistautuneita. Vaikka biisit kirjoitettiinkin melko nopeasti, niin ne saivat kyllä hautua ja kehittyä riittävästi. Olimme studiossa tammikuusta huhtikuulle ja se aika meni todella nopeasti.

Ratsafari tarjoaa edeltäjäänsä verrattuna paljon groovaavampaa menoa. Herääkin kysymys, mistä tuo johtuu.

– Totta. Edellinen albumi tehtiin hieman hätäisesti. Homma oli meille suureksi osaksi aivan uutta. Nyt homma muuttui ammattimaisemmaksi. Aikaisemmin oli vain soiteltu, menty studioon, tehty keikkoja silloin tällöin ja yllättäen kaikki oli kovin organisoitua. Totuttelimme vielä kirjoitus-harjoittelu-nauhoitus-kiertue –rytmiin. Ensimmäinen levy aloitettiin jo kiertueen aikana ja nyt pääsimme rauhassa rakentamaan levyä ja jokainen bändin jäsen pääsi paremmin mukaan levyn tekoon. Se varmasti vaikutti myös lopputulokseen. Tuo on enemmän neljän bändin jäsenen yhteinen levy, kertoo Hannes.

Levy nimi aiheutti ainakin minussa pientä hymyn nousua suupieleen ja mieliin tulee Jamaika. Sanaleikit ovat kyllä hauskoja, mutta mistä idea?

– Ei siinä ole mitään Jamaika-viittauksia, vaikka siltä voi tuntua. Tarina menee niin, että kävelin kotona Göteborgissa parturin ohi ja huomasin kyltin, jossa mainittiin jotain rastoista. Onnistuin jotenkin lukemaan siitä safarin ja siitä idea lopulta syntyi. Leikimme sanoilla nimeä keksiessämme ja yksi ehdotus oli rastafari. Siitä se sitten vääntyi sujuvasti lopulliseen Ratsafari-muotoon. Se kuvastaa mielestämme hyvin tätä homma – kierrämme jossain Saksan peräkylillä takapihoilla, jotka ovat täynnä rottia. Se ehkä osuu myös helpommin silmään kaupan hyllyllä, tiivistää Hannes.

Haastattelu julkaistu : 2004-01-08
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua