Bonfire – Vähemmän hiljaisella liekillä

Pelkkä kahden sivun esittelypaketti ei tee oikeutta – eikä myöskään riitä, kun pitää tehdä haastattelu Bonfiresta, joka on jaksanut paahtaa vuodesta 1981 lähtien. Bonfiren musiikki on perinteistä heviä hivenen popahtavasti. Bändiä voisi verrata vaikkapa edesmenneeseen Firehouseen.

Reippahasti kävivät siis näppäimet kohti herrojen kotisivua ja onneksi tapanani on istua tukevasti tuolilla. Bonfiren saitti on sellainen, mikä kannattaa kahlata läpi vaikka bändistä ei pitäisikään. Tosin, mikäli jollakulla lukijalla on modeemiyhteys, niin kannattaa varautua pyhään ikuisuuteen, saitilla on flashia siellä ja flashia täällä. Uteliaana ihmisenä halusin tietää, kuka kumma on vääntänyt niinkin hienot sivut kuin Bonfirella. Claus Lessmann, Bonfiren vokalisti, vastasi näin:

– Webbisaittimme teki eräs englantilainen kaveri, joka on ollut Bonfiren uskollinen fani jo 80-luvulta lähtien. Ja muuten, webbisivumme sai ECHO 2003 -palkinnon parhaimpana saittina.

Bonfiren albumeita ei ole ollut vuoden Jeesus & sandaalit jälkeen Suomenmaalla myynnissä, joten luonnollisestikin halusin tietää millaisia arvioita Bonfiren uusin albumi, Free, on saanut. Clausin sanoin suurin osa arvioista on hyviä, vaikka totta kai mukaan mahtuu joitakin, jotka eivät pidä uudesta materiaalista. Arvioita oli myöskin lehdissä, joissa ei ole aikaisemmin kirjoitettu sanaakaan Bonfiresta.

– Esimerkkinä voisi mainita The Rolling Stone -lehden. Olemme erittäin ylpeitä, että he kirjoittivat bändistä ja Free-albumista erittäin positiiviseen sävyyn, Claus toteaa.

Bonfire oli lämmittelemässä Whitesnakea tuossa taannoin. Minkälaiset tunnelmat Clausille jäi kiertueesta? Onhan kuitenkin Bonfire nuori bändi, jos sitä vertaa Whitesnakeen, ja yleisökin saattaa olla erilaista bändeillä.

– Se oli fantastista, paras support-kiertue, jolla olemme koskaan olleet. Bändien ja työntekijöiden välillä oli todellista harmoniaa. Yleisö oli myöskin todella upea. Luulenpa, että ihmiset ovat sillä kiertueella nähneet kaksi fantastista bändiä ja pitäneet erittäin hauskaa.

Mikä sitten vetää eteenpäin muusikkoa? Elämä ei kuitenkaan ole sieltä helpoimmasta päästä, kun musiikin kanssa ammatikseen nysvää.

– Tähän on vaikeaa vastata. Uskoisin sen olevan rock; se on rock ja se tulee aina olemaan rock – ainoastaan eri lavoilla ja eri aikana. Sitä voisi verrata vaikka ruoanlaittoon ja seksiin… saat lisää kokemusta aina, kun teet sitä. Ja kaikki kolme asiaa ovat yhtä mukavia.

Maailmassa pitää olla edes jotain hyvää, ellei muuta niin unelmat. Siksipä päätin kysäistä, että jos Claus saisi toivoa yhden toiveen, niin mikä se olisi. Herra kuulemma kärsii yhä erittäin pahasta ramppikuumeesta ja haluaisi päästä siitä eroon. Yleisömäärällä ei kuulemma ole mitään vaikutusta, oli yleisöä sitten sata tai 50 000, ramppikuume on aina valtava. Claus ei itse pysty tekemään asialle mitään, ja totta kai bändin muut jäpikät naureskelevat herralle, ja vitsailevat asiasta aina kuin suinkin vain on mahdollista.

Entäpä sitten tämän päivän musiikkibisnes? Bonfirehan on vanha bändi, joten kai se bisneskin on ajan myötä muuttunut. Vai onko?

– Näinä päivinä musiikkibisnes lähestyy vaarallista kohtaa. Levy-yhtiöt eivät halua investoida bändeihin, vaan ne hakevat nopeaa ja varmaa rahaa, jota taas tuovat tyhjänpäiväiset listaykkösbändit. Levy-yhtiö laskee tarkkaan, mistä saa eniten rahaa ja sopimuksen eteen pitää muuttua huttu-jutuksi. Tämä meininki tekee hallaa artisteille ja bändeille, jotka eivät halua muuttua tyhjänpäiväisiksi hittitehtaiksi. Mutta luojalle kiitos, että me ja moni muu bändi on tarpeeksi vahva selvitäkseen. Pitää vain uskoa siihen mitä tekee, ja tehdä se.

Entäpä kenen kanssa Bonfiren nokkamies haluaisi heittää rundia? Vastaus oli niinkin odottamaton kuin The Beatles. Clausin mukaan The Beatles antoi musiikille niin paljon, että olisi suurin kunnia päästä rundaamaan heidän kanssaan, jos se vain olisi mahdollista. Samaan hengenvetoon piti sitten udella suurimmat vaikuttajat. The Beatlesin lisäksi Clausille eniten kolisee Deep Purple, Queen ja The Eagles. Outo yhdistelmä? Kyllä, mutta kuulemma toimii hyvin.

Kuten jo aikaisemmin todettiin, Suomessa ei juurikaan näy Bonfiren albumeja, edes uusinta albumia ei ole saatavilla. Pakko oli kysyä, että mistä moinen johtuu?

– Levy-yhtiömme ei ole aikaisemmin julkaissut levyjämme siellä. Nyt me olemme vaihtamassa yhtiötä, joten etsimme sellaista, joka haluaa julkaista levyjämme sielläkin. BMG:n kanssa albumejamme julkaistaan ainoastaan Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.

Siis bändi on yli 20 vuotta vääntänyt musiikkia ilmoille ja suurimpana osana siitä ajasta albumit ovat olleet markkinoilla vain yllä mainituissa kolmessa maassa? Jokainen taplaa tyylillään, mutta hyvä, että edes nyt saadaan joku roti siihen hommaan ja Bonfire sitä myöden maailmankartalle, jolle se kuuluukin.

Haastattelu julkaistu : 2004-01-06
Kirjoittaja : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua