Thee Ultra Bimboos – Kaniineja, kaljaa ja keikkoja

LMSN sai haastateltavakseen Thee Ultra Bimboosin kitaristi Marian. Juttua syntyi mm. siitä, sopiiko kaljaa juova rokkari kenenkään esikuvaksi ja mitä tapahtuu, kun levyn tuottajiksi palkataankin kaksi ruotsalaista kaniinia.

Thee Ultra Bimboos perustettiin vuonna 1994, kun neljä lähes soittotaidotonta neitokaista tarttui rokkiin siitä yksinkertaisimmasta päästä eli garagesta. Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin Bimbojen saundi on omaperäinen sekoitus garagea, poppia, kauniita stemmoja ja mystisiä Twin Peaks –saundeja.

Pikku hiljaa kovalla keikkailulla saundi on kantautunut yhä laajemmalle. Alusta asti paljon ulkomaillakin kiertäneet Bimbot ovat saaneet uusimman albuminsa Bimboo Wizardin julkaistua ympäri Eurooppaa ja jopa Pohjois-Amerikassa. Pelkästään joulukuussa Bimbot ehtivät heittää 19 keikkaa Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Italiassa ja Ranskassa.

Kun kaniinit tuottavat levyn

Soundcheckistä haastatteluun revitty punapäinen kitaristi Maria ottaa pitkän hörpyn tuopistaan ja miettii hetken ennen vastaamistaan kysymykseeni Bimbojen viimeisimmästä pitkäsoitosta.

– Me ollaan kyllä tosi tyytyväisiä Bimboo Wizardiin. Tietysti uusin levy tuntuu aina parhaalta, mutta Four Fansilla (Four Fans Can’t Be Wrong, 2000) muutama biisi jäi kaivelemaan silleen, että ei ollut tarpeeksi aikaa. Monia asioita olisi voinut tehdä eri tavalla, mutta nyt sellaista oloa ei jäänyt. Four Fans oli aika poppia, ja Bimboo Wizardille haluttiinkin mukaan enemmän sitä rokkipuolta, jota meillä oli esim. Supermessillä (1998).

Bimboo Wizard tehtiin Ruotsissa Bimbo-kielellä ”kahden halvatun kaniinin” eli Michael Lohsen (ex-Atomic Swing, The Kooks) ja Johan Nilssonin (ex-This Perfect Day) huomissa. Maria lämpenee silmin nähden puhuessaan tästä ruotsalaiskaksikosta.

– Etukäteen hirvitti, että millaista on tehdä työtä sellaisten kanssa, joita ei tunne entuudestaan, mutta me tutustuttiin tosi vaivattomasti ja puhuttiin samaa kieltä, Maria aloittaa.

– Mehän ollaan tehty meidän aikaisemmat levyt El Bimbon (Flaming Sideburnseistakin tuttu Jukka Suksi) kanssa, mutta se on ollut viime aikoina niin kiireinen, että senkin takia päädyttiin sitten tähän ratkaisuun. Micke ja Johan oli tavallaan meidän sielunveljiä ja tultiin todella hyvin toimeen. Yhteistyö sujui tosi mutkattomasti. Micke ja Johan on tottuneet tekemään tavallaan aisaparina töitä, miehillähän on yhteinen levy-yhtiö. Päällekkäisyyksiä ei tullut, koska Johan teki enemmän äänitystä ja tekniikkapuolta ja Micke osallistui meidän kanssa siihen sovituspuoleen. Se oli tosi lämmintä ja mukavaa yhteistyötä, Maria hehkuttaa.

Millainen työnjako vallitsee sitten bändin sisällä?

– No, yleensä minä tai Milla (rummut) tehdään biisit useimmiten kotona ja sitten treenikämpillä soitetaan ne biisit muille tytöille ja lähetään siitä sitten yhdessä rakentamaan. Suffelikin (laulu) tekee joskus biisejä, esimerkiksi tolle uudelle levylle Mars Is Risingin. Se tekee harvoin, mutta hyvää, Maria nauraa.

– Salla (basso) taas on kullanarvoinen sovitusvaiheessa, koska sillä on sellainen taju, että miten rakenteen pitäisi mennä. Mä ja Milla tehdään myös sanat biiseihin, mutta muutama biisi on sellainen, että sanatkin on tehty kimpassa, niin kuin esim PMS 666 ja Antonio tehtiin Suffelin kanssa kahdestaan, Maria hymyilee.

Hymy on helppo ymmärtää, kun muistaa PMS 666:n sanat: do you ever listen when she talks / even one girl is too much to handle / no man’s no good.

Bimbot maailmalla

Bimbot kiertävät tiuhaan tahtiin myös ulkomailla niin klubeilla kuin festareillakin. Maria ei silti oikein hahmota, miten tunnettuja Bimbot oikeastaan ovat Suomen rajojen ulkopuolella.

– Emmä tiedä! Maria huudahtaa hämmentyneenä.

– Mutta ainakin Ruotsissa keikoilla on ollut hyvin yleisöä, siellä on kuitenkin keikkailtu aika paljon esim. isoilla festareilla. Rokkidiggarit tietää meijät siellä.

Ehkä se auttaa myös, että on ”tyttöbändi”?

– Niin, Ruotsissahan näitä löytyy enemmänkin, esim. Satirnine, Sahara Hotnights, Voladoras ja mitä vielä…Kyllähän ne kovasti yrittää nyt, että tässä on Suomen vastine Sahara Hotnightsille, vaikka ei me kyllä olla yhtään samanlaisia, mutta sellaista se on.

Maailmalla jyllännyt garage/rock-buumi on tehnyt bändeistä kuten White Stripes ja The Strokes maailmankuuluja, ja varmasti edesauttanut myös Suomessa esim. Flaming Sideburnsien menestystä. Maria suhtautuu kuitenkin skeptisesti siihen, että buumi olisi auttanut myös Bimboja esim. saamaan lisää keikkoja.

– Me ei pidetä itseämme garagebändinä, vaikka siihenhän meidät usein niputetaan ja siitä me aloitettiin. Mutta oikeastaan sen näkee vasta vuosien päästä, että auttoiko tuo buumi meitä, tässä on niin vaikea kattoa tilanteen ulkopuolelle.

Nainen on nainen, vaikka soittaisi mitä

Naiset ovat rokissa edelleen harvinainen näky. Vielä harvinaisempaa on, että kaikki bändin jäsenet ovat naispuolisia. Thee Ultra Bimbooskin on saanut osansa ennakkoluuloista. Maria kertoo, että bändin alkuaikoina eturivissä seisoikin usein kauhea äijälauma katsomassa, että osaavatko ne tytöt nyt sitten soittaa. Nyt keikoilla on paljon tyttöjäkin.

Lehdissä Bimboja on usein pidetty tyttöjen esikuvina, mutta Mariassa kysymykseni saa aikaan lähinnä hämmennystä.

– En mä tiedä ollaanko me esikuvia, ei kyllä kukaan oo tullu vielä tunnustamaan ainakaan. Ehkä joillekin aloitteleville tyttöbändeille saatetaan olla jonkinlainen esimerkki, mutta en mä kyllä tiedä, ollaanko me nyt niin kovin hyvää esikuvamateriaalia, Maria naurahtaa ja kohottaa tuoppiaan, mutta vakavoituu pian.

– Tyttöbändit varmaan kaikki mieluummin kokisi, että niitä verrattaisiin jo olemassaoleviin mihin tahansa bändeihin eikä vain muihin tyttöbändeihin. Onhan se aika omituista, että kun tekemässä on nainen, niin vertauskohta on aina automaattisesti joku toinen nainen. Meitäkin verrataan L7:ään, ja musiikki on kuitenkin aika erilaista.

Toinen mediassa usein toistuva kuvio on Ultra Bimboosin nimikointi ”Flaming Sideburnsien tyttöystäväbändiksi”. Maria suhtautuu kuitenkin asiaan suhteellisen rauhallisesti.

– Usein käy niin, että nainen määrittyy miehensä kautta. Pentti Aravirta on varmaan ainoa mies, joka tässäkin maassa määritetään vaimonsa kautta, Maria miettii.

– Ja meidän bändissä kuitenkin puolet on läheisissä tekemisissä Flaming Sideburns –miesten kanssa. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa, koska onhan Fleimarit tietysti todella hyvä bändi ja myös tosi suosittu, mutta toisaalta eihän ne musiikillisesti ole kovin lähellä meitä. Meillä on kuitenkin oma juttumme ollut alusta lähtien.

Tässä vaiheessa Marian tuoppi alkaa olla jo tyhjä ja katse etsiytyä takaisin lavalle, missä muut Bimbot virittelevät soittimiaan. Kysäisen kuitenkin vielä nopeasti, koska Marialta ilmestyy uusia sarjakuvia – naisen ensimmäinen sarjakuva-albumihan ilmestyi noin vuosi sitten ja hänen piirroksiaan on saatu nähdä myös Bimbon levynkansissa, keikkajulisteissa ja kotisivuilla.

– Heti sitten, kun ehtii piirtää! Päässä raksuttaa kaikenlaista, mutta kun ei ole aikaa. Bussissa ei pysy piirtämään, kun se tärisee niin paljon ja siellä yrittää muutenkin vaan yleensä nukkua, mutta keikkapaikoilla on vieraskirjoja, joihin mä aina jotain piirtelen ja tietysti keikkapaikkojen seiniin…jotain pieniä juttuja pitää aina yrittää ehtiä tehdä, Maria kertoo ja häviää korot kopisten klubin hämärään.

LMSN kiittää haastattelusta.

Haastattelu julkaistu : 2003-12-22
Kirjoittaja : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua