Impaled Nazarene – Kaikki mitä Sinä pelkäät

LMSN sai haastateltavakseen nuclear metallin legendaarisen pää-äänenkantajan Impaled Nazarenen. Jutunaiheet pyörivät niin uuden albumin ja kiertue-elämän kuin alkoholinkin ympärillä. Kysymyksiin vastaili yhtyeen basisti Arc v 666 (A).

– Kuulumisilla luonnollisesti käyntiin, eli mitäs itsellesi ja Impaled Nazarenelle kuuluu?

A: Bändin kannalta kuuluu pelkästään hyvää ja pientä kiirettä jatkuvasti, mikä tietysti on hyvä merkki. Uusi levy All That You Fear on saanut aivan loistavan vastaanoton, jonka huomaa myynnistä sekä siitä, että keikkatarjouksia satelee varsinkin ulkomailta puolta enemmän kuin mihin on totuttu. Me tultiin 24.11. Baltian minirundilta ja nyt meillä on pari viikkoa lomaa ennen 13.12. Tampereen keikkaa, josta jatketaan vielä muutamilla keikoilla ennen vuodenvaihdetta. Ensi vuosi tuokin sitten tullessaan kaikenlaista mielenkiintoista, niistä myöhemmin. Omat kuulumiseni voidaan rinnastaa bändimeininkiin, sen voimalla tässä mennään. Ja oluen.

– Pitemmittä puheitta suoraan uuteen All that You Fear -levyyn. Millaiset ovat fiilikset nyt, kun levy koristaa niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin kauppojen hyllyjä?

A: Totta vitussa se on aina hyvä tunne, kun saa levyn valmiiksi ja myyntiin. Ennen sitä julkaisupäivää tehdään kuitenkin pohjatyötä meidän tapauksessa sellainen 1 – 1,5 vuotta. Tämän levyn ulossaaminen on vieläkin siistimpi juttu verrattuna edellisiin, koska tämä tehtiin ultimaattisessa kiireessä ja “hieman” sekavissa tunteissa viitaten maaliskuussa vuonna 2003 tapahtuneeseen ja sen jälkeisiin miehistön uudelleenkasaamisiin yms. Ehdoton työvoitto ja onnistunein levy tältä bändiltä.

– Miten levyn nauhoitukset sujuivat? Entä onko mitään mielenkiintoisia studio-tarinoita kerrottavana?

A: Ainahan sitä legendaa syntyy, kun IN on liikenteessä. Anssi (Kippo, Astia Studio) antoi paljon ruoskaa äänityksissä ja ne hoidettiin muutenkin “pro”-otteella, kovassa kiireessä. Koko paska äänitettiin kahdessa viikossa, joka on aika vähän. Onneksi kielisoittajille rakennettiin oma treenitila, missä me voitiin kimpassa ja itsekseen hioa biisejä ja riffejä päivittäin äänitysten lomassa. Aika moni biisi löysi lopullisen muotonsa vasta ko. treenitilassa, eikä tällainen ultimaattinen treenaaminen muutenkaan ole ollut sitä tavallisinta IN-toimintaa, haha…toki siinä vedettiin viinaakin päivittäin, mutta tällä kertaa ensisijalla olivat äänitykset eikä alkoholi. Sen kyllä kuulee lopputuloksesta, sillä näin tiukasti soitettua levyä ei IN ole aiemmin tehnyt, vaikka AOWDNMP olikin jo samoilla linjoilla. Studiolla vapaa-aika kului mitä oudoimpien leffojen, HC-saunan, dokaamisen ja grillailun merkeissä. Välillä käytiin LPR:n yöelämässä “skeneilemässä”, mutta mitään tajuttoman outoa ei tapahtunut tai tullut tehtyä. En ainakaan tunnusta tai muista… ehkä.

– Millaista palautetta olette saaneet levystä?

A: Kuten jo tossa aiemmin ehdin möläyttää, palaute on ollut aivan uskomatonta! Ja Osmose tuuttaa jatkuvasti lisää hiiliä kaminaan kaikenlaisella promostuffilla, videolla, vaateräteillä jne. Arviot ovat olleet poikkeuksetta sieltä paremmasta päästä, eli tyyliin 7-10/10 pojoa. Keikkatarjousten määrä on myös hivellyt meidän mädäntyneitä egoja. Kohta nousee kusi päähän ja sitä rataa, hahaha!

– Miten levyn kappaleet syntyivät? Teittekö biisit yksissä tuumin, vai kukin omilla tahoillaan? Käsittääkseni sinä olet vastuussa ainakin muutamasta biisistä?

Itse kirjoitinneljä biisiä (Armageddon Death Squad, The Endless War, Goat Seeds of Doom, Tribulation Hell), jotka syntyivät, kuten muillakin, omilla tahoillamme. Valmiit biisirungot esitellään joko demoilta tai soittamalla treeneissä ja niitä tarpeen mukaan hylätään, hiotaan ja sovitetaan kimpassa. Tämän levyn kanssa työstimme biisejä vielä studiossakin, joka on ihan ufo-outoa hommaa tälle bändille…Mutta se kannatti kuitenkin. Noh, esimerkiksi Goat Seeds of Doom -biisi syntyi, kun katsoin The 9th Gate -elokuvaa. Kävin välillä partsilla röökillä ja tämä alkuriffi alkoi vaan pyöriä päässä. Biisit ja riffit syntyvät mitä oudoimmissa tilanteissa välillä, joskus taas joutuu hakkaamaan seiniä, kun ei meinaa lähteä. Kunnon krapula auttaa luomisprosessiin kummasti!

– Oletteko pistäneet merkille sitä, että levyllä vallitsee vahva Iron Maiden -tunnelma? Mikä on mielestäni hieno asia. Voisiko sanoa, että ko. orkesteri on toiminut vaikuttajana All That You Fearilla?

A: No joo, siellä on muutamissa mun biiseissä Maiden-vaikutteita johtuen siitä, että olen ollut diehard-Maiden-friikki vuodesta 1982. The Endless War -kappaleessa varmaan on eniten tätä osastoa sekoitettu IN-meininkiin. Se on jotain “Voima-Maiden-IN:ää”. Siihen ne vaikutteet varmaan aika pitkälti jäävätkin, kyllä se homman nimi on nuclear metal silti. Ja meillä on se etu, että voidaan yhdistellä häpeilemättä eri metallityylejä esim. punkkiin ja HC:een, varsinkin thrash metallia. Kun on Luttinen lauluissa, niin jazzikin voi kuulostaa Impaled Nazarenelta ja se on vitun hyvä asia! Meitä ainakin vituttaisi soittaa samaa kahden riffin keikkasettiä vielä 13 vuoden jälkeen. ATYF on levynä aggressiivisin ja nopein IN-levy kautta aikain, joten mistään perusarvoista ei olla tingitty.

– Entä lätyn sanoituspuoli? Onko herra Luttinen yksinään sanojen takana, vai osallistuiko muukin bändi tällä kertaa kirjoittamiseen?

A: Sanoitukset ovat vain ja ainoastaan Luttisen käsialaa nyt ja tulevaisuudessakin.

– Pystytkö valoittamaan sanojen taustoja?

A: Ihmiskuntaa tulisi harventaa, kirkko ja valtio on erotettava ja die die fuck fuck aaaaaaaaaargh you all suck!!

– Tietty kohta sanoituksissa kiinnostaa erityisesti. Kohta ei naura enää jeesuskaan -kappaleessa mainittava “vitun internet skene-homo”. Mitä tällä ajetaan takaa, ja miten määrittelisit nimityksen?

A: Kokeiltiin kepillä jäätä ja johan räjähti, jokainen voi sanoituksista päätellä, mitä asialla ajetaan takaa. Se ei ole henkilökohtaisesti suunnattu kenellekään tai millekään organisaatiolle. Itse näkisin, että Internet on muuttunut kasvottomien egopullistelijoiden ja “asiantuntijoiden” paratiisiksi, missä on helppo vittuilla ilman välitöntä uhkaa hampaiden menetyksestä. Pahinta paskasakkia ovat amerikkalaiset teini-ikäiset “truemetallistit”. No, nämä asiat pitää vain oppia sivuuttamaan, ettei rupea verenpaine liikaa nousemaan.

– Palataanpa ajassa hiukan takaisinpäin. Olet soittanut Impaled Nazarenessa jo muutaman vuoden. Millaisia nuo vuodet ovat olleet? Miten vertaisit näitä aikoja vuosiisi Antidoten riveissä?

A: Kaksi totaalisen eri asiaa, Antidotessahan soitin ensinnäkin rumpuja eikä se bändi keikkaillut tällä volyymilla, saati myynyt levyjä samaan malliin kuin mitä Impaled Nazarene myy. Siirtyminen basson varteen oli mahtavaa, sillä olin jo pitkään halunnut olla etulinjassa, kitaran tai basson varressa, joten pesti IN:n riveihin oli kaikin puolin vitun siisti juttu. Antidote kuopattiin virallisesti 1998, jonka jälkeen soitin rumpuja Nevergreen-bändissä ja olin siinä ja IN:ssä päällekkäin jonkin aikaa. Impaled Nazarene on myös siitä paljon miellyttävämpi bändi, että siinä on selkeästi bändin leader, Luttinen, joka pitää business asiat hanskassa, Antidotessa vallitsi vuorotellen anarkia ja kilpaileva diktatuuri, joka osaltaan vaikutti bändin hajoamiseen. Totta kai olen kuitenkin ylpeä siitä, että saimme tehtyä kolme pitkäsoittoa ja saatin seikkailla Euroopassa. Meidän levy-yhtiö (Shark Rec.) oli totaalisen kiero ja paska lafka, jonka tominta perustui kusetukseen. Viimeinen ja paras levy Mind Alive ilmestyikin suomalaiselle Bluelight Recordsille (mm. Tarot) eikä saanut ansaitsemaansa huomiota tai kannatusta, mikä on harmi sinänsä.
Antidote oli eräänlainen metallikoulu, jossa opimme aika vitusti ja varsinkin kantapään kautta. Onhan IN:ssä nyt toinenkin ex-antidotelainen, eli Tuomio, joka erosi bändistä 1995 ja Ninolla on Thunderstone, eli kyllä niistä vuosista hyötyä oli. Impaled Nazarenessa olo on ollut pelkkää juhlaa verrattuna noihin aikoihin, bändissä oleminen on antanut todella paljon ja olen varma siitä, että parhaat levyt ja vuodet ovat vielä edessäpäin. Nyt on parasta, kun voi keskittyä siihen soittamiseen ilman stressiä siitä, että kuka julkaisee seuraavan levyn tms. paskaa. Rumpujen soittoa en ole missään tapauksessa lopettanut, vaan suunnitelmissa on tehdä jotain projektiluontoista tulevaisuudessa. Ehkä.

-Menneisyydestä keikkapuolelle. Tullaanko uuden levyn myötä tekemään minkäänlaista kattavampaa kiertuetta kotimaassa tai ulkomailla?

A: Kotimaassa ei varsinaisesti tehdä kiertuetta, mutta yksittäisiä keikkoja on tulossa aika mukavasti vielä tämänkin vuoden puolella. Euroopan kiertue alkaa helmikuun lopussa, jonka jälkeen yritämme toteuttaa Etelä-Amerikan rundin ja erillisen Ranskan kiertueen plus mahdollisimman paljon festareita (mm. Tuska). Mainittakoon tässä julkisesti myös, että me nauhoitamme ensimmäisen virallisen IN-livelevyn huhtikuussa 2004 Nosturissa

– Menneistä keikoista ja kiertueista: onko sinulla mitään mielenkiintoisia muistoja tai tapahtumia, jotka ovat jääneet mieleen ja jotka haluaisit jakaa lukijoiden kanssa?

A: Uh… niitä on yksinkertaisesti liian paljon muistettavaksi, eikä sitä kaikkia kännijuttuja voikaan muistaa (parempi niin). Somnium aiheutti aina kivaa pikku hauskaa, se ukko oli ihan holtiton. esim. Viime Xmass-kiertueella ukko hävisi jonnekin ja dösät lähti liikkeelle. Porukat oli ihmeissään, että missä Teemu. No, seuraavana aamuna saavuttiin keikkapaikalle noin klo 12 ja vitunmoinen rytinä herättää koko dösän. Luttinen ja joku muu työntää ja raahaa Somniumia bussin yläkertaan ja äijä kävelee ja puhuu takaperin…Me ja amerikkalaiset (Hate Eternal ja crew) oltiin bussissa, että mitä vittua tapahtuu. Somnium oli löytynyt pihalta Jägermeister pottu kourassa, kun se oli yrittänyt tunkeutua jonkun ulkopuolisen siviilin erittäin kalliiseen urheiluautoon tyyliin “ota Jekkua, vittu ota Jekkua”.
Myöhemmin selvisi myös se, että Somnium oli matkustanut yön Macabren (USA) keikkabussissa ja tuhonnut niiden bussin lounge-arean ihan totaalisesti…mahtava alku päivälle! Tämä tapahtui muistaakseni Münchenissa. Muutoin nuo reissut sujuvat dokailun ja biletyksen merkeissä, välillä veivataan rässiä perseet hiessä. Ehkä Luttinen jonain päivänä julkaisee kirjan kaikista näistä vuosista ja reissuista.

– Miten kuvailisit tavallista Impaled Nazarene -kiertuetta?

A: Ihan vitun aikainen herätys kotona, kokoontuminen lentokentällä vitun aikaisin, check inin jälkeen baariin ottamaan aamiaiseksi Bloody Mary -drinkkejä. Lentokoneessa odotellaan ilmaisia drinkkejä ja jauhetaan paskaa. Perillä venaillaan aina jotain, sitten ryhmitytään dösään ja siellä dokataan sitten tulevat päivät ja yritetään nukkua persehien, märkien vaatteiden ja saatanallisen metelin keskellä, jotta jaksaa aamulla dokata ja illalla kiivetä lavalle irvistelemään. Toista tämä tarvittavan monesti ja varaudu kaikenlaiseen sekoiluun päivien kuluessa. Ihan mahtavaa siis!

-Tässä olikin tämänkertainen haastattelumme. Haluaisitko vielä sanoa jotain terveisiä lukijoille?

A: Hanki Impukan levy, se ei veny. Äläkä luota kehenkään!

LetsMakeSomeNoise kiittää haastattelusta.

Haastattelu julkaistu : 2003-12-02
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua