Lovestone

LetsMakesomeNoisen haastattelussa on seuraavaksi kovassa nousussa oleva rock-yhtye Lovestone. Kysymyksiin vastailivat yhtyeen laulaja ja basisti, eli Robin ja Tero.

– Miten bändi sai alkunsa?

Robin: Lovestone sai alkunsa, kun minä ja toistaiseksi tauolla oleva kitaristi Peter ruvettiin yhdessä jammailemaan. Vuosi taisi olla ’99. Basisteja ja rumpaleita tuli ja meni. Sitten me tavattiin Tero yksissä villeissä pirskeissä. Se oli kesällä 2000. Silloin periaatteessa syntyi tämä pitkäikäisin peruskokoonpano, josta nyt on enää kaksi jäljellä. Tero järkkäsi meidät heti keikalle, vaikka muut, ja varsinkin Peter, olivat sitä mieltä, ettei olla vielä missään nimessä valmiita. Teron ansiosta meistä kuitenkin tuli sellainen…

Tero: …kokonaisuus?

Robin: Viime aikoina on tapahtunut paljon. Tämän vuoden maaliskuussa päätettiin vihdoinkin ottaa se toinen kitaristi, kun siitä olivat monet jankuttaneet. Päädyttiin Teron ja minun yhteiseen tuttuun, Stoneen. Vähän sen jälkeen kun Stone tuli mukaan, Peter lähti ensin kiertämään Eurooppaa, minkä jälkeen se ilmoitti, että se lähtee vuodeksi Italiaan. Ja meidän piti hankkia Peterin tilalle Kaide. Eikä me nyt tiedetä, tuleeko Peter enää takaisin vai ei. Tämän lisäksi meidän alkuperäinen rumpali, Jari, ilmoitti viime keikan jälkeen, ettei hänellä ole aikaa soittaa.

Tero: Hän lähti Rasmuksen matkaan roudariksi (naurua), ja kyllä minä ymmärrän sen, saahan se paremman tilin siitä kuin tästä bändistä. Mitään dramatiikkaa siihen ei siis liittynyt.

– Miehistötilanne siis elää?

Robin: Joo, tällä hetkellä erittäin paljon (naurua).

– Miten Mr. Stonen liittyminen bändiin on vaikuttanut yhtyeen soundiin?

Robin: Onhan se todella paljon. Sillä on enemmän sellaisia toisenlaisia ideoita. Minulla ja Peterillä oli vähän samanlaisia Seattle-ideoita. Nyt on enemmän jotain The Whota ja Led Zeppeliniä.

Tero: Minun mielestä me ollaan menty parempaan suuntaan, tai no, soitto on vähän löysempää (naurua).

Robin: Se on totta, mutta on hyvä, että me ollaan hieman etäännytty sellaisesta grunge-linjasta.

Tero: En minä kyllä haluaisi puhua mistään grungesta. Sitä ei ainakaan soiteta enää tällä kokoonpanolla. Nykyinen Lovestone ei diggaa niin paljon hevistä, ja grungessa oli tosi paljon hevivivahteita.

Robin: Ei me kyllä ikinä olla oltu mikään hevibändi. Kuitenkin näkisin, että tiettyjä grunge-elementtejä on vieläkin, vaikka musiikki ei ole samantapaista. Sellaista tiettyä, haikean vaarallista fiilistelyä.

Tero: Niin, Robin diggaa grungesta edelleenkin, ja Stone ei alkuunkaan. Mutta niin sen pitää ollakin, sellainen musiikkimakujen yhteentörmäys, jotta syntyisi jotain tuoreen kuulosta, jotain hyvää. Jos kaikki diggaa samasta musasta, ei synny kovinkaan mielenkiintoista musiikkia.

Robin: Kun Stone tuli mukaan, sillä oli niin eri lähtökohdat. Kun se rupesi soittamaan Peterin riffejä omalla tavallaan, siihen keksi myös toisenlaisia rumpukomppeja ja laulumelodioita yms. Mutta aika paljon jammaillen me ollaan biisejä tehty, eikä se ole muuttunut miksikään.

– Lovestonen kohdalla voi varmaan puhua tietynlaisesta 70-lukulaisesta vibasta?

Tero: Se on ehkä just se juttu. Ja olisi ihan hyvä, että puhuttaisiin just siitä.

– Kuinka harkittua se on?

Tero: Ei yhtään. Se on kai se mistä soittajat diggaa.

– Voisitko Robin kertoa hieman sanoituksista? Minkälaisista aiheista sinä kirjoitat?

Robin: Tuo on aika jännä kysymys. Yleensä minä suhtaudun siihen täysin insinöörityönä. Tiedän että tässä on biisi, ja siihen pitää kirjoittaa jotkut sanat. Sitten minä vain rupean kirjoittamaan. Minulla on varmaan vain yksi teksti, johon minä omasta mielestäni hain jonkinlaista punaista lankaa. Muuten kun teen sanoituksia, niissä ei ole mitään yhteensitovaa lankaa.

Sanoitukseni ovat enemmän sellaisia fiilistelyjä. Ne ovat aika idealistisia. Sellaisia kielikuvia. Minä en ajattele, että niissä olisi ylipäätään mitään tarkoitusta, mutta myöhemmin saattaa huomata että, ahaa, tämänhän voisi ymmärtää näin ja näin. Ihan kuin jotkut ulkopuoliset tahot olisivat ohjanneet minua (naurua).

– Robinin kuuntelutaustan tietäen voi lyriikoista bongata grungesanoittajien vaikutuksen. Myös heidän teksteissä on useammin tunnelma kuin tarina läsnä.

Robin: Minusta tuntuu myös, että se näkyy, mutta kyllä minun teksteissä näkyy myös sellaisen myöhäisemmän Beatlesin huuhaa-tausta. Joskus haluaakin kirjoittaa sellaista, mikä ei tarkoita yhtään mitään. Nyt olen myös hakenut joihinkin biiseihin sellaista zeppelinmäistä mahtipontisuutta. Ehkä myös tavallaan suhtaudun sanoittamiseen strategisesti, että tähän pitää nyt saada tällaiset sanoitukset. Sellaisia Bob Dylan -tyylisiä tarinoita minä en kyllä osaa kirjoittaa.

Monesti haluan sanoilla saavuttaa sellaisen pelokkaan ilmapiirin. Haluaisin tehdä sanoilla saman minkä David Lynch elokuvillaan, ettei siinä suoraan kerrota mitään kauheuksia, mutta että niissä kuitenkin on jotain ahdistavaa.

– Tässä on ehkä se huono puoli, että teidän musiikkinne ei ole kovinkaan ahdistavaa.

Robin: (Naurua) Niin, juuri siksi pitää sanoissa olla jotain ahdistavaa.

Tero: Kaikkeahan on kokeiltava. Ei sekään poissuljettu vaihtoehto ole, että kirjoitetaan pelottavat sanat ja sitten mennään vaikutuksen alaisena ihmettelemään, minkälainen biisi siitä tulee. (naurua)

Robin: Haluaisin kuitenkin nähdä että meillä on pari sellaista biisiä, jotka ovat edes vähän kohtalokkaita. Wrong Turnissa on esimerkiksi tietynlaista “pahuutta”. En nyt kuitenkaan puhu mistään eksplisiittisestä pahasta, tai Saatanasta.

Tero: Black Sabbathkin on pelottavaa musaa, vaikka Ozzy Osbourne välillä laulaa että Jumalahan se rakkaus on. En tiedä, kuunteleeko sitten kukaan mitä se sanoo.

– Introspektiota: Mitkä ovat Lovestonen hyvät ja huonot puolet?

Tero: Miehistön vaihtuvuus on huono puoli (naurua). Mutta hyviä puolia? Sitä on vaikea sanoa itse mitenkään objektiivisesti. “Vittu me ollaan maailman paras bändi!” – onhan se helppo sanoa ja pitäähän sitä elvistä olla tarpeeksi. Ehkä se juuri on hyvä puoli, ettei olla mitään koulupoikia, jotka lähtee makkarapalkalla vetämään keikkaa. Sekä minä että Stone ollaan niin pitkään soitettu, ettei sitä enää ilmaiseksi tee. On edes jonkinlaista ammattimaista otetta.

Robin: Minähän olen ainoa jäsenistä, jolla ei ole aikaisempaa soittokokemusta. Mutta hyvää on myös se biisintekotapa, mikä meillä on. Pidän siitä tavasta, että kukaan ei tule valmiin biisin kanssa, vaan kaikki heittää siihen omat juttunsa. Varsinkin nyt kun on tullut uutta, erilaista verta, tulee myös paljon mielenkiintoisempia biisejä.

Tero: Robinin lauluhan on tietenkin yksi meidän valttikorteista. Robin on mielestäni ainoita suomalaisia laulajia, jotka edes lausuu englantia oikein. On tosi monia ulkomaillakin soittaneita bändejä, joiden englanti kuulostaa ihan kamalalta. Se korahtaa todella pahasti se suomalaistyylinen ääntäminen. En tiedä, onko se sitten niin eksoottista vai mitä. Mutta kun katsoo niitä, jotka kunnolla menestyy siellä, Rasmukset ja Himit, niin ne myös lausuu englantinsa ei-suomalaisittain.

Robin: Yksi huono puoli on muuten hitaus. Me ollaan tätäkin levyä (uusin demo) äänitetty kohta vuoden. Rummut äänitettiin jo joulukuussa 2002. Ja koska niin paljon on tapahtunut sen jälkeen, saa tästä levystä vähän vanhentuneen kuvan tästä bändistä.

Tero: Se on kyllä tosi huono puoli sinänsä, että siinä menee kauan, kun me tehdään biisi. Mutta uskon, että me tehdään niitä niin hartaasti ja harkiten, että loppupeleissä ei mitään sössitä. Jos lasketaan kaikki ne biisit mitä ollaan eri kokoonpanoissa tehty, on meillä varmaan jotain sata biisiä. Keikoilla ei varmaan soiteta kuin kymmentä tai kahtatoista. Siinä voi miettiä kuinka monta on skipattu pois. Minun mielestä yhtäkään bändiä ei pitäisi päästä levyttämään ennen kuin ne ovat tehneet 140 biisiä, joita ovat treenanneet ja miettineet. Kun ne ovat vielä sovittaneet ne 140 biisiä eri tavoilla ja kokeilleet kaikkea, niin kyllä ne jyvät nousee sieltä akanoista. Eli meidän bändin osalta se hitaus on sekä huono että hyvä puoli samanaikaisesti.

– Kappalemateriaali on nykyään paljon monipuolisempaa, minkä huomasi yhtyeen taannoisesta On the Rocksin keikasta.

Tero: Tuo johtuu aika paljon siitä, miten me nykyään kelataan asioita. Aluksi oli myös se heikkoa, ettei meillä ollut kertsejä ollenkaan. Nykyään on ihan hyvä, että me ollaan saatu aikaiseksi, ei nyt ihan sing-a-longeja, mutta kuitenkin. Tosin sellaisiakin kannattaisi olla, koska kivempaahan se on vetää keikkaa, jos on paljon jengiä jotka tuntee biisit ja laulaa messissä.

– Teidän pitää vaan kirjoittaa pirun tarttuvia kertsejä.

Tero: En minä usko, että niitä niinkään kirjoitetaan. Pitää vaan miettiä millä tavalla ne ampuu sinne. Kirjoitetaan mieluummin paskoja a-osia. (naurua) Jos a-osa paska, niin kertsihän voi räjähtää siitä helvetin lujasti. Esimerkiksi Apulanta tekee sitä ihan tarkoituksella.

Robin: Meillähän oli joskus se teoria, että meillä on vaan liian hyviä a-osia ja siksi ne kertsit eivät erotu. (naurua)

– Kertokaahan vähän tästä uudesta EP:stä ja sen sisällöstä?

Tero: Tuloksiin nähden tässä meni turhan kauan. Mutta täytyy painottaa sitä, että tämä tehtiin ilmaiseksi.

Robin: Mutta tuotanto on suhteellisen hyvä.

Tero: Idea ensimmäiseen raitaan, Tomorrowiin, syntyi kun me keikkailtiin Sunnyday Excusen kanssa. Ne soittavat vähän sellaista musiikkia, että kertseihin on haettu sellaista tietynlaista… iskevyyttä. Sitten minä sanoin, että tehdään mekin sellainen biisi kuin niillä… (naurua)

Robin: …ja otettiin hittiaskeleet kehiin.

Tero: Sitten vaan a, f ja g, mistä menee hirveän moni biisi, esimerkiksi Dingon kaikki biisit ja Zeppelinin Stairway to Heaven. Otettiin ne ja lähettiin siltä pohjalta sitä tekemään.

Robin: Like the Rain on ehkä minun suosikkini tältä levyltä. Siinä on sellaista kauneutta ja ehkä sellaista pinnan alla kuplivaa kohtalokkuutta, mistä minä pidän.

Tero: Soulbleederin riffi on sellainen, minkä minä mietin kotona etukäteen. Samaten myös Right Now‘n riffi. En kyllä mitenkään rintakarvat kasvaen tätä sano… (naurua). Right Now oli minun mielestäni vielä miksausvaiheessa niin paska biisi, että en olisi edes halunnut sitä koko levylle. Tuottajalle kiitos siitä, että se saatiin kuulostamaan siltä, miltä se nyt kuulostaa.

– Niin, teillähän oli mm. Jimsonweedistä tuttu Suho tuottajana.

Robin: Joo, se lähti ystävällisyyttään mukaan. Se tykkäsi musiikin lisäksi myös bändin tyypeistä. Se oli sekä tuottajana että myös lauluneuvojana mukana. Se oli minun mukana studiossa, kun tehtiin lauluosuuksia ja keksi jopa pari erittäin hyvää laulustemmaa. Siitä oli hirveästi apua.

Tero: Seuraavasta demosta tulee paljon parempi, koska me aiotaan tehdä sitä pitempään treenikämpällä. Studioon ei mennä enää harjoittelemaan ja sovittamaan biisejä niin kuin tuossa kävi.

Robin: Nythän me sovitettiin biisit vasta miksausvaiheessa, tai siis minä tein sen yksin. Sanottakoon vielä näistä biiseistä, että ne oli kaikki tuplasti pidempiä.

Tero: Sinänsä jos tuosta haluaisi vinyyliversion painaa, olisi makeempaa, jos ne olisi pitempiä versioita.

Robin: Usko minua, ei olisi. Ne olivat äärettömän tylsiä.

Tero: En minä tiedä. Tosifriikeille, jotka haluaa pilvipäissään jumittaa, olisi sellaiset viiden ja puolen minuutin “extended”-versiot (naurua).

Tero: Haluaisin vielä painottaa sitä, että tuo on kuitenkin demo. Sen takia on hyvä, että Robin sovitti ne lyhyemmiksi. Ja täytyy sanoa, että minua kyllä vähän ihmetyttää, jos joku haluaisi ihan virallisesti julkaista tuon. Jokaisen bändin tulisi minun mielestä kysyä itseltään: Ollaanko vielä demoasteella? Tarvitaanko yleensä levytyssopimusta? Mielestäni meilläkin on vielä pohjatyö vähän vaiheessa. Mutta kyllä nuo levyt, mitä me ollaan painettu ja poltettu, ovat menneet ihan käsistä. Jengi kyllä haluaa niitä, ja nyt alkaa jopa olla kiinnostusta kaveripiirin ulkopuoleltakin.

Robin: Me oltiin esimerkiksi tässä äskettäin Radio eXtremissä. Ne olivat valinneet tuon viikon demoksi. Siellä oli pieni haastattelu, ja ne soittivat tuon ekan biisin. Siellä esitettiin muuten aika hassu kysymys:“Kuinka kauan te jaksatte yrittää, jos ette saakaan levydiiliä?” Se kuulosti minun mielestäni erittäin kummalliselta. Eihän se bändi ole mikään väline levydiilin saamiseksi. Kyllä minä pidän siitä musiikinteosta itsestään.

Tero: Sanotaan niin, että siinä vaiheessa kun Tavastia on kaksi iltaa putkeen täynnä, olisi ihan hyvä, jos olisi levydiili. Ihan jokainen hannu, joka soittaa bändissä ja diggaa siitä, valehtelee jos väittää, ettei samalla kelaisi sitä pientä mahdollisuutta, että siitä voisi leipänsä ansaita.

Robin: Sehän olisi tietenkin hyvä, mutta on se myös helvetin hauska soittaa. En minä ajattele, että nyt minä lopetan soittamisen, koska en saanut levydiiliä.

– Onko kuitenkin mahdollista nähdä Lovestonea livenä, vaikka miehistötilanne on mikä on?

Tero: Totta kai, keikkoja buukataan koko ajan, ja onhan meillä hätätapauksessahan herra Notkea Rotta, joka on vaikuttanut enemmän rap-alalla. Mutta se on myös rumpali, ja se itse asiassa soitti yhden keikan meidän kanssa, kun Jari oli Rasmuksen rundilla. Eli jos tulee joku tärkeä keikka, niin kai me sitten otetaan se..

Robin: Yksi varma keikka on 21.2. Semifinalissa, ruotsalaisen King-yhtyeen kanssa.

Tero: Mutta ei se poissuljettua ole, etteikö vielä tämän vuoden puolella soitettaisi jotain keikkaa…

Kuten esimerkiksi Tavastialla 25.11.? Hyvä pojat! LMSN kiittää haastattelusta ja kehottaa lukijoitaan menemään todistamaan kunnon rokkivääntöä eXtrem-klubille! Siellä on myös joku Ville Pusa.

Haastattelu julkaistu : 2003-11-24
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua