Swallow The Sun – Enemmän kuin vain sivuprojekti

LetsMakeSomeNoise sai haastateltavakseen uuden kotimaisen doom-suuruuden Swallow The Sunin. Kysymyksiin vastailivat laulaja Mikko Kotamäki (M) ja rumpali Pasi Pasanen (P). Haastattelu käynnistettiinkin heti kärkeen kuulumisilla.

Pasi: Melko hyvää kuuluu, odotellaan levyn ilmestymistä ja treenaillaan keikkasettiä. Uusia biisinrunkojakin on jo syntynyt.

Mikko: Juu, näinhän tuo männöö. Keikkoja minä ainakin odotan. Vähän jännittää, että tuleeko niistä yhtään mitään.

Yhtyeen debyyttialbumi The Morning Never Came tulee ulos 15. päivä marraskuuta kuluvaa vuotta 2003. Mitkä ovat fiiliset näin levynjulkaisun kynnyksellä?

P: No jaa. Onpahan taas yksi tekosyy enemmän ryypätä.

M: Fiilikset on ihan hyvät, levy kuulostaa ja näyttää hyvältä.

Haastettelija ei voi kuin yhtyä Mikon sanomisiin. Millaista palautetta olette saaneet levystä ennakkoon?

P: No, mitä noita muutamia arvosteluja on lukenut, niin eipä voi valittaa. Sellaista 4/5, 9/10 linjaa ne ovat olleet ja onpa sinne eksynyt yksi 10/10:kin. Kerrangin toimittaja sanoi että “…it’s absolutely fucking amazing! One of the best albums I’ve heard this year”, eli aika yllättäviäkin palautteita on tullut. Tuonne swallowthesun.cjb.net:iin niitä päivitetään sitä mukaa kun tulee.

M: Todellakin palaute on ollut uskomattoman hyvää. En ois ikinä uskonut, että tulee noin hyviä ja positiivisia arvosteluita. Mukavaltahan se tuntuu.

Palataanpa hieman ajassa taaksepäin. Kertoisitteko hieman yhtyeen synnystä ja siitä mistä idea Swallow The Suniin sai alkunsa?

P: Tuonne vuoden 2000 kevääseen se johtaa, kun liityin Plutonium Orangeen. Raivio kysäisi PO-treenien päätteeksi, jäisinkö kokeilemaan paria doomimpaa biisiä, joita se oli kirjoitellut “pöytälaatikkoon”. Koitettiin siinä niitä ja hyvinhän toimivat. Homma sit vähän unohtui noin vuodeksi, kunnes alettiin kasata porukkaa ympärille. Jämsen on vanhoja tuttuja ja lähti mukaan, kun kuuli minkälaisesta musasta on kyse. Kotamäki löytyi Funeris Nocturnumista, kuten hieman myöhemmin myös Honkonen ja Munter.

M: Siinäpä se. Pienet ne on piirit, mutta eipä haittaa. Mukavampihan se on entuudestaan tuttujen tyyppien kanssa soittaa.

Oliko bändin kokoonpanon kasaamisessa minkäänlaisia vaikeuksia?

P: Eipä ollut pahemmin, kyllä joka jätkä biisejä kuultuaan lähti mukaan ja hyvä niin. On aika helvetin hyvä porukka bändissä ja tällä hetkellä kaikki panostavat hommaan ja tykkäävät tätä musaa tehdä.

M: Aivan samaa mieltä. Kyllä se taisi olla alusta asti melko selvää, että ketä mukaan pyydetään. Muistan kun Raivio joskus kysyi, että tiedätkö ketään basistia ja kosketinsoittajaa, jotka lähtis mukaan. Ei siinä hirveen montaa vaihtoehtoa mieleen tullut.

Swallow the Sunin miehistöllä on taustallaan monenmoista eri bändiä. Voiko Swallow the Sunista puhua ihan oikeana bändinä vai onko kyseessä lähinnä vain vaihtelua kaipaavien miesten sivuprojekti?

P: Bändejä tosiaan löytyy: Plutonium Orange, Funeris Nocturnum, Rautakello, Enter My Silence, Trollheims Grott ja sitä rataa. Kyllä tämä lakkasi olemasta projekti tuon levydiilin myötä eli kaikki ovat hommassa mukana tosissaan ja loppuun asti.

M: Kyllähän tämä alkuvaiheessa tosiaan enemmän projektina meni, mutta ei enää. Nyt kyllä pidän tätä jo melkein yhtä tärkeänäkin kuin tuota “pääbändiänikin”. Tätä on vaan niin vitun mukava vetää, kun on monta vuotta huutanut taulu punaisena ja muutenkin mennyt tuhat lasissa. Vaihtelu virkistää.

Miten muut bändinne suhtautuvat Swallow the Suniin?

P: Hyvin, ei siinä mitään. Aikatauluja treenien suhteen saa joskus mietiskellä ja säätää, kun kuusi hemmoa soittaa useissa bändeissä. Mutta eipä ole vielä ollut mitään hirveitä päällekkäisyyksiä.

M: Ei niiltä sitä tarvitse kysyäkään. Onhan niilläkin ne omat toiset bändinsä. Funeriksellahan me ollaan pidetty tämä vuosi hiljaiseloa, joten rauhassa ollaan pystytty tekemään tällä bändillä studiot ja treenit. Eikä tässä nyt mikään näistä bändeistä mitenkään iso ole, niin ei pahoja päällekkäisyyksiä pääse tulemaankaan.

Entäs muiden bändienne fanit?

P: Jaa-a, siihen onkin vaikea vastata, kun kaikki bändit poikkeavat tyylillisesti toisistaan aikalailla. Tyylit ovat niin erilaisia, että fanit eivät välttämättä ole kuulleetkaan noista muista bändeistä tai päinvastoin.

M: No, kyllä kaikki kaverit on ainakin tulleet vielä selkään taputtelemaan. No joo…tykkäävät jos tykkäävät. Eihän se sillä tavalla meidän ongelma ole. Tämä on kuitenkin ihan eri bändi ja meillä nyt vaan sattuu olemaan muitakin bändejä. Ei sen kuitenkaan pitäisi antaa vaikuttaa suhtautumiseen Swallow the Sunia kohtaan. Esim. mahdollisten Funeris-“fanien” ei kannata odottaa blastbeatia.

Mennäänpä aiheessa levyn nauhoituksiin ja siihen kuinka ne sujuivat. Entä onko mitään mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana sessioista?

P: Muistaakseni äänitys- ja miksaus oli noin 11:n enemmän tai vähemmän tehokkaan päivän operaatio. Äänitykset tapahtuivat paikallisessa Sam’s Workshop -studiossa Kokon Samin johdolla. Mukava sälli ja osaa kyllä asiansa, joten eipä ollut mitään vaikeuksia sessioissa. Tarinat taitavat jäädä siihen tavanomaiseen humalaiseen pöllöilyyn, muistaakohan Mikko jotain?

M: Saatanan kuuma sillon ainakin oli. Ne loppukesän pahimmat helteet. Välillä siis tuoksui muukin kuin deodorantti. Ei siinä ihmeitä. Kuten Pasi jo sanoikin, niin perinteistä humalaista pöllöilyä, jota nyt tapahtuu yhtenään muutenkin.

Voitteko vähän valottaa taustoja biisien kirjoitusprosessista? Kuka on aivoitusten taustalla ja mistä saatte inspiraationne biiseihin?

P: Debyytin biisit on Raivio tuonut treenikämpille. Siellä sitten aletaan niitä hinkkaamaan ja sovittelemaan. Jokainen tekee omat juttunsa ja sovituksensa melko vapaasti biiseihin ja tietty ehdotuksia lentelee suuntaan jos toiseen.

M: Juuri näin. Ja tuossa tilanteesta siitä nimen omaan on paljon hyötyä, että kaikilla on erilainen tausta musiikin suhteen.

Entäs kappaleiden lyyrinen puoli? Kuka vastaa sanoituksista ja kerrotteko hieman sanoitusten taustoista? Entä onko The Morning Never Camella minkäänlaista sanoituksellista teemaa?

M: No joo. Raivio ne on toistaiseksi vääntänyt, mutta mielelläänhän noita kirjoittelisin itsekin. Kuolleet kauniit naisethan niissä taitaa pääasiassa “teemana” olla. Vähän jotain kauhujuttuja ja synkistelyä. Sellasta, että tytöt tykkää. Mitään ideologiaa ne eivät pidä sisällään.

Tullaanko Swallow The Sunia näkemään keikkalavoilla uuden levyn myötä?

P: Parhaillaan treenataan keikkoja varten. Pari olisi joulukuuksi varmistunutkin jo.

M: Ja keikkoja saa mielellään myös tarjota.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

P: Toivottavasti lisää keikkoja, ulkomaillekin olisi joskus hieno päästä soittelemaan. Eihän se haittaisi jos levykin tekisi kauppansa.

M: Se nähdään sitten. En osaa oikeastaan odottaa mitään. Kuitenkin bändin debyytti ja meidän ensimmäinen julkaisu myöskin levy-yhtiön kautta, jonka kanssa ei olla aiemmin tehty yhteistyötä missään muodossa. Ei siis todellakaan osaa odottaa mitään. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Loppuun vielä kevennykseksi: Jos Swallow the Sun olisi eläin, niin mikä eläin se olisi?

P: Voisin vastata ennalta-arvattavasti vaikka korppi, mutta en vastaa. Vaikka kebab.

M: Jodlaava Tirolilainen Matikkakoira.

LetsMakeSomeNoise kiittää haastattelusta.

Haastattelu julkaistu : 2003-11-11
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua