Disco Ensemble

Nykyään helsinkiläistynyt, alunperin porilainen Disco Ensemble sai jokin aika sitten viimein pihalle debyyttialbuminsa Viper Ethicsin. LMSN kävi selvittämässä, mistä aineksista levy viimein saatiin kasaan. Ilmeisesti toimittajan tyhjäpäisyydelle ei löydy loppua, sillä kun Ruoskan haastis unohtui kokonaan, niin Disco Ensembleä odoteltiin väärässä ravintolassa. Paikan nimi kyllä oli oikein, mutta katu väärä. Onneksi lopulta kuitenkin selvittiin oikeaan osoitteeseen ja juttu saatiin väännettyä. Oikeassa osoitteessa odottelivat bändin kitaristi Jussi, vokalisti Miikka ja basisti Lasse.

Alkuun tyhjentävä urheilutoimittajamainen kysymys. Miltä nyt tuntuu, kun viimein levy on saatu pihalle pitkän vääntämisen jälkeen?

“Hyvältähän tuo. Pääsee viimein keräämään ns. hedelmiä siitä, mitä on tehty ja pääsee seuraamaan ihmisten reaktioita. Hyvää palautetta onkin tullut. Ihan hyvä, ettei ole kaikki sentään ollut pelkkää positiivista, että saadaan keskustelua aikaiseksi. Kun tulee sekalaista palautetta, niin se kertoo kanssa siitä, että siinä on joku juttu. Pitäs päästä seuraamaan ihmisten keskustelua, kun ne väittelee”, summaa Jussi.

“Sellanen ihan kiva on kyllä kaikista pahin. Onneksi sellaista ei ole kyllä tullut”, lisää Lasse.

Ruotsissa pitkiä päiviä

Levy käytiin nauhoittamassa Ruotsissa ja Uumajassa Tonteknik Studiolla yhdessä Magnus Lindbergin kanssa, joka on tuttu mm. Cult Of Lunasta. Paljon muuta kuin nauhoittamista ei matkalla ehtinyt tapahtua.

“Jos jotain olis tapahtunut, niin se olisi tapahtunut kämpän, studion ja niiden välisen taksimatkan aikana. Tai bussimatkan. Siellä mentiin täyttä höyryä eteenpäin”, kuvaa Jussi.

“Periaatteessa se oli sitä, että aamulla palloiltiin bussilla kymmenen aikoihin studiolle ja oltiin siellä johonkin kahteen asti yöllä. Joka päivä. Ja kun busseja ei enää mennyt, niin piti tulla taksilla takas. Kyl se onnistunut reissu oli, mut ei siinä paljon mitään soundeja ehtinyt ruuvata. Sinne mentiin ja tehtiin se, mitä oltiin menty tekemään ja lähdettiin masteri kourassa takaisin. Tuli siinä vähän mieleen, että tässäkö tää nyt oli”, selventää Miikka.

Reissusta ei kuitenkaan jäänyt mitään hampaankoloon, vaan tulokseen ollaan yleisesti tyytyväisiä.

“Enää kaivele mikään. Mutta kaks viikkoa nauhoitusten jälkeen, kun siihen ei ollut saanut yhtään etäisyyttä, oli sellainen olo, että onkohan tää nyt ihan okei. Nyt oon tyytyväinen siihen. Parantamisen varaa tietenkin on aina”, kertoo Miikka.

“Kyllähän sitä jälkikäteen ajattelee, että olis voinu koittaa jotain muutakin tai miettis uudelleen mitä biisejä siihen pistää ja mitä ei. Pari päivää sen jälkeen, kun saatiin masteri käteen, ne kaikki pienet asiat vaivas. Kaikki oli sillon omasta mielestä ihan pielessä. Nyt on saanu etäisyyttä, eikä muista enää niitä fiiliksiä just siitä tietystä nauhoitustilanteesta, jotka eivät menneet just niinku piti”, lisää Jussi

“Yleissoundiahan voi aina pyöritellä, mutta kun vertaa esim. Turpentine-singleen, niin kyl mä olen ainakin vitun tyytyväinen tohon. Ainut mikä hieman studiossakin hieman hiersi oli se, kun etittiin vähän rockimpaa soundia, vähän pois siitä metallisemmasta soundista, niin sellaiset biisit, jotka oli sävelletty mättöbiiseiksi ei yksinkertaisesti toiminut rockbiiseinä”, kuvaa Lasse levyn soundia.

“Rocksoundeilla ne biisit ei toimi. Periaatteessa sellainen kitaravalli puuttuu. Monet kertosäkeet esim. vaativat sellaisen kunnon kitaravallin toimiakseen. Rocksoundeilla ei sellaista saanut aikaiseksi.”

Vaikka nauhoituksiin ei aikaa ollutkaan kovin paljon, ei kaikki kuitenkaan ollut valmista studioon mentäessä.

“Aika paljon kyl oli studiossakin vielä keskustelu, että mitä mä tähän nyt soitan ja mitä me oikein tehdään. Loppujen lopuksi mäkin jouduin säveltämään aika paljon vielä studiossakin. Lisäkitaroita esimerkiksi mistä ei ollut mitään tietoakaan silloin, kun studioon lähdettiin. Magnuksen kanssa niitä sitten mietittiin yhdessä, että joku tähän sopisi. Ja kokeiltiin sitten jotain”, kertoo Jussi.

“Paljon oli sellaista, että vois tän soittaa tälleen, mut niin tälleenkin”, lisää Lasse.

“Vaikka kaikista biiseistä olikin tehty neliraiturilla esidemot, jossa oli luonnosteltuna se miten biisien pitäisi mennä. Ei se kuitenkaan riittänyt. Pitäs varmaan uskaltaa olla sellainen, että hyvä siitä tulee ja olla murehtimatta liian tarkkaan etukäteen. Se on kuitenkin vaikeaa. Nyt jäi jossain kohdin hieman sen varaan, että kyllä siitä hyvä tulee. Mun mielestä ei pitäs jättää mitään sen varaan, että antaa mennä vaan. Mun mielestä pitää tietää mikä kuulostaa hyvältä eikä niin että ai se meni tolleen, toivotaan et se toimii”, jatkaa Jussi.

Spontaania otetta haetaan tietenkin aina, mutta sen määritteleminen onkin sitten vaikeaa.

“Spontaaniuden ja hiomisen raja on aika vaikea löytää. Tom Pettyllä muistaakseni meni vuosi erään levyn tekoon, koska levylle haluttiin spontaani ote”, pohtii Lasse

“Spontaanius tulee siitä, että se biisin idea ja rakenne avautuu siellä treenikämpällä ja se spontaanius hiotaan sitten valmiiseen biisiin”, miettii puolestaan Jussi.

Disco Ensemblen sanoitukset ovat puhuttaneet ihmisiä paljon. Onko niissä kantaaottavuutta vai ei? Sanoista vastaavalla Miikalla ei tähän kiistaan kuitenkaan ole antaa mitään ratkaisua.

“Omista lyriikoista on niin vaikea puhua. Tuntuu, että jos niitä alkaa selitellä, niin siinä antaa ärsyttävän kuvan itsestään. Jos selittää just sellaista, että ajoin tuolla moottoripyörällä ja sit oli synkkä metsä ja tuli sellanen fiilis, että maailma on paha. Pitää jättää kuuntelijalle päätösvalta. Yöbussissa noita tulee usein kirjoiteltua. Se on sellaista sanafetismiä. Jostain telkkarista tai muusta kuulee vain sanan tai lauseen, jonka päälle sanoitukset sitten syntyy.”

Raha ei todellakaan ratkaise

Disco Ensemble siirtyi Turpentine-sinkun jälkeen Fullsteam Recordsin siipien suojiin. Turpentine-sinkun julkaisi vielä BGFam, jolla on mm. Negative tallissaan, mutta Disco Ensemblelle ei aikaa tuntunut juuri riittävän. Fullsteamin toimintaan ollaan kuitenkin hyvin tyytyväisiä.

“Joo. Levy on ulkona. Se on aika tärkeää”, tiivistää Jussi.

“Kun vertaa GBFamin tekemisiä esim. Negativen kanssa, niin niistä 4/5 ei sopisi meille. Kyllä ne aikaiseksi saa ja hommia tekee, mut se riippuu sitten taas siitä mihin panostetaan. Meidän keikkajulisteeseen ei joku parturi-kampaamon logo oikein vain sovi.”

“Me leikataan hiukset ite”, summaa Miikka.

Disco Ensemblen edustaman alternativerockin asema Suomessa ei ole ainakaan vielä missään mitassa listatavaraa, joten toiminta onkin enemmän Sponsored By Us –tyylistä.

“Kyl sitä rahaa enemmän menee kuin tulee. Eihän tästä oo tullu yhtään mitään. Saatiin tuossa juuri uusi keikkamiksaaja, joka lähtee kiertämään meidän kanssa. Puhuttiin just meidän rumpalin kanssa, että jos ite sais 50 euroa keikkaliksaa käteen joka keikasta, niin se olis ihan sairaasti”, kuvaa Jussi.

Jos rahaa ei keikkailusta juurikaan irtoa, niin levymyynninkään puolelta ei sitä tukuttain ole tulossa, vaikka hyvin onkin levy lähtenyt liikkeelle kauppojen hyllyiltä.

“Mitään myyntilukuja ei tiedetä, mutta sen verran tiedetään, että kun levy ilmestyi perjantaina, niin tiistaina jakelija soitti, et tarvitaan lisää. Eka painos oli tuhat kappaletta. Kyl tohon liikkeelle lähtöön pitää tyytyväinen olla. Keikoilla menee kanssa aika paljon.”

MNW:n toiminnan loppuminen Suomessa pudotti myös Fullsteamin jakelun Skandinaviassa, mutta ulkomaille meno on kuitenkin kiikarissa.

“Jotain säätöä Ruotsiin on tuon levyn jakelun suhteen, mutta siitä ei ole sen tarkempaa tietoa. Ulkomaankeikalle on ainakin aina tarkoitus lähteä, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Tammikuusta on puhuttu alustavasti, että No Shamen kanssa lähdettäisiin jonnekin.”

LMSN kiittää ja loppuun vielä perinteiset. Mitä on DE:n levylautasilla?

Miikalla on viimeaikoina ollut Guns ’n Rosesia. “Kävin just hakemassa Black & Whitesta kolme vinyyliä.”

“Radioheadin uutta ja Radio 4:ia”, lisää Lasse.

“Musen uutta ja Metallican Ride The Lightningia”, lopettaa Jussi.

Haastattelu julkaistu : 2003-11-05
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua