Dream Evil

Ruotsalainen Dream Evil perustettiin syksyllä 1999 ja sen perustajajäseninä olivat Studio Fredmanin omistaja ja tuottaja Fredrik Nordström (kitara ja koskettimet) sekä kreikkalainen kitaristi nimeltään Gus G. Laulajaksi löytyi Hammerfallin taustojakin laulellut Niklas Isfeldt, basson varteen tarttui Fredrikin hyvä ystävä Peter Sthålfors ja kannuihin saatiin rokkilegenda Snowy Shaw (mm. King Diamond, Mercyful Fate).

Dream Evilin debyytti, Dragon Slayer, tuli markkinoille huhtikuussa 2002 ja yllätti suosiollaan. Sen tiimoilta Dream Evil esiintyi mm. Sweden Rock 2002 -festareilla. Toinen albumi, Evilized, ilmestyi kauppojen hyllylle tammikuun lopulla seuraavana vuonna ja menestyi yhtä hyvin, ellei jopa paremminkin kuin edeltäjänsä. Kolmas ja tällä hetkellä uusin julkaisu, Children Of The Night -mcd ilmestyi ihailtavaksi 20.10.2003.

Päätin siis pitää turinatuokion Snowy Shaw’n kanssa. Ensimmäiseksi halusin tietää, että kuinka kauan herra on kapuloita heilutellut ja soittaako hän mitään muuta soitinta. Olin yllättynyt, sillä Snowy ilmoitti soittavansa rumpujen lisäksi kitaraa, jota hän tällä hetkellä soittaa enemmän kuin rumpuja. Sen lisäksi hän soittaa bassoa, laulaa ja välillä pimputtelee synalla.

– Ei ole helppoa säveltää musiikkia jos ei osaa soittaa kuin rumpuja. Ja rumpujen soiton aloitin siinä 13:n ikäisenä eli toisin sanoen 10 vuotta sitten!? Ha ha, ei nyt ihan…

Snowyhan siis soitti mm. King Diamondilla ennen Dream Eviliä, ja paljonkin ovat asiat muuttuneet niistä ajoista, asioiden muuttuminen kun puheeksi tuli. Snowy ei kuitenkaan tarkenna mitkä ja miten asiat ovat muuttuneet. Hän kuitenkin muistuttaa, että hän liittyi King Diamondin riveihin vuonna 1989, jolloin suurin osa Dream Evil -faneista ei ollut edes syntynyt. Tästä siis voimme päätellä, että Dream Evilin kuuntelijakunta on jokseenkin nuorta. Entäpä kuinka suosittu mahtaa Dream Evil olla? Noh, Snowy ainakin on edelleen yllättynyt siitä, millaisia reaktioita Dream Evil on aiheuttanut maailmalla.

Tuossa taannoin Dream Evil oli Hammerfallin kanssa kiertueella. Tässäpä teille Snowyn tunnelmat ja vaikutelmat kiertueesta.

– Kiertue meni hyvin, se oli ensimmäinen kunnon kiertue Dream Evilin pojille. Itse taas en ollut ollut kiertueella noin yhdeksään vuoteen ja itseasiassa aloin taas nauttia tien päällä olemisesta. Osa pojista taas tajusi, ettei se keikkaelämä olekaan niin hienoa ja hauskaa kuin he olivat odottaneet. Sanoisin, että kiertue oli erittäin hyvin organisoitu ja että Dream Evilillä on samankaltainen yleisö kuin Hammerfallilla. Harmi vaan, että emme olleet Suomessa, vaikka teimme keikkaa muissa Skandinavian maissa. Toivon, että se asia saadaan korjatuksi mahdollisimman pian.

Evilizedillä on viimeisenä viisuna kaunis ja koskettava balladi, The End, joka on kapulanheiluttajan kynästä lähtöisin. Totta kai uteliaana ihmisenä halusin tietää, kenelle ko. biisi oli tehty ja sävelsikö Snowy biisejä myös edelliselle plätylle. Ilmi tulikin, että ensimmäisen albumin aikaan Snowy olikin Dream Evilin sessiorumpali eikä näin ollen tietenkään osallistunut sävellyspuuhiin laisinkaan. Kun tuli bändiin liittymisen aika, oli itsestään selvää, että myös Snowy tekee biisejä.

– Dream Evil kun on yksi nistä harvoista demokraattisita bändeistä, asialla on hyvät pointtinsa, mutta joskus se on kamalan väsyttävää. Jotkut sanovatkin, että minussa on yksinäisen suden piirteitä…

Entäpä mietteet siitä biisistä…?

– The Endin alkuperäinen nimi muuten oli My Friend, mutta levy-yhtiön mielestä se ei ollut tarpeeksi metallimainen nimi! Kun tein biisiä, mielessäni ei ollut ketään erityistä henkilöä. Se voi ihan hyvin olla ystävä kuin kumppanisi, poika tai tytär tai kuka tahansa sydämensä särkenyt, surullinen henkilö, jolle antaa toivoa. Halusin jättää sen avoimeksi kuuntelijaa varten. Pidän todella siitä biisistä, se on niin tunnepitoinen. Isäni kuoli silloin kun kirjoitin The Endiä, joten ehkäpä se onkin minusta itsestäni.

Evilizedilla on paljon biisejä, jotka jollain tapaa kertovat pahoista unista. Snowy ei muista uniaan johtuen stressaavasta elämäntyylistä. Snowyn rustaama Bad Dreams kirjoitettiin lennolla Japanista ennen kuin oli aika mennä studioon. Dream Evil olikin miettinyt ns. paha uni -teemaa albumilleen. Lisäksi lyriikat Snowyn mielestä askel oikeaan suuntaan, maanläheisempiin eikä niin klisheisiin lyriikoihin.

Syy siihen, että Dream Evil ei julkaissut kokopitkää albumia vaan mini-sellaisen, oli siinä että he halusivat julkaista mcd:n nimeä kantavan biisin sinkun videon kera, joka kuvattiin Hammerfallin kanssa tehdyllä kiertueella Göteborgissa. Samaan syssyyn pojat sitten käyttivät tilaisuutta hyödyksi ja julkaisivat mcd:llä kaksi Euroopassa aikaisemmin julkaisematonta biisiä. “Uudet” biisit oli julkaistu aiemmin Japanissa bonusbiiseinä. Ja kokonainen albumikin on luvassa. Dream Evil säntää studioon joulukuussa ja albumi nimeltään The Book Of Heavy Metal tulisi olemaan markkinoilla joskus toukokuussa 2004. Kiirettä siis piisaa.

Dream Evil aikoo albumin julkaisun jälkeen taas lähteä tien päälle, jotain festarikeikkoja onkin jo sovittu. Lisäksi Snowy tekee muutaman keikan oman bändinsä, Notre Damen, kanssa. Jos olet kiinnostunut Snowyn omista bändijutuista, voit mennä osoitteeseen www.snowyshaw.com ja katsella sieltä.

Entäpä mitä mies tuumaa ihmisistä, jotka tulevat vinkumaan nimmaria, kun hän kävelee kadulla tai on tuopposen ääressä? Itsekin kun meinasin Sweden Rock 2002 -tapahtumassa käydä Snowya nyjäisemässä hihasta Doron keikan aikana…

– No miksi ihmeessä et tullut!? Kohtelen nimmarinpyytäjiä aina kiltisti… ja jopa sanon kiittäjälle aina: “Ehei, minun pitäis kiittää sinua siitä, että pyysit nimmarini.”

Ja nyt kyllä kaduttaa! Kaipa oma pimeä puoleni on se, että en kehtaa mennä häiritsemään yleisön seassa olevia kuuluisuuksia keikkojen aikana vaivaisen nimmarin takia. Snowyn pimeä puoli on kuulemma hänen bändinsä Notre Dame. Ja herran mielestä kolme pahinta asiaa muusikkona olemisessa ovat köyhtyneisyys, kauna ja kateellisuus. Noh… tähän päätin juttutuokion ja kiitin Snowya, joka tietenkin sanoo:

– Ehei, minä kiitän sinua tästä haastattelusta.

Joopa joo… Ja eikun ensi vuoden toukokuuta odottelemaan!

Haastattelu julkaistu : 2003-11-04
Kirjoittaja : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua