Snakegod

TAUSTAA

Tamperelainen Snakegod perustettiin vuonna 1998. Alkuun bändi soitteli Whitesnakea ja DIO:a ja kun ensimmäinen demo saatiin tehtyä, tarjosi Mastervox heti bändille levytyssopimusta. Jonkinajan kuluttua tästä saksalainen MTM yhtiö kiinnostui bändistä ja lisensoi bändin debyyttialbumin Invitationin. Kaikki näytti alkuun todella siis hyvältä. Bändin esikoinen julkaistiin viime syksynä ja se sai ylistäviä arvosteluja ympäri maailman. Tällä hetkellä bändissä vaikuttavat Jari Tiura (laulu), Petri “Pete” Repo (basso), Jani Hölli (keys), Marko “Make” Ruokonen (kitara) ja Mikael Hakamies (rummut). Kyselimme bändiltä hieman millaisissa tunnelmissa liikutaan tällä hetkellä, kun viimein on päästy myös keikkailun makuun.

LMSN: Bändin jäsenillä on jo pitkät urat takanaan. Kuinka tärkeä bändi SG on sen jäsenille?
Jani: Henkilökohtaisesti olen soittanut melkolailla 21 vuotta, josta n.15 vuotta keikkailua. Silti Snakegod oli minulle ensimmäinen yhtye, jolla oli levydiili.
Pete: Jokaisella on tosiaan “pitkä ura” takanaan ja Snakegod on ensimmäinen bändi meille kaikille, jolla on levytyssopimus, joten pirun tärkeähän se on.
Jari: Tästä on vuosien saatossa muodostunut kieltämättä todella tärkeä eikä päivääkään kulu etteikö jollain tavoin ajattele tai tee SG:n juttuja. Ja periaatteessa otetaan “vakavasti” tää homma senkin takia, että tuntuu ainakin siltä, että meidän musa on sen arvoista ja sitä haluaa kehittyä ja tehdä uutta. Jos me haluttais kulkea trendien tai muunlaisen nyt “in”- tyyppisten asioiden perässä, oltais se jo tehty. Tavallaan vois sanoa, että meidän ei tarvitse muuttua sen takia, että meidän pitää tehdä sillä rahaa, vaikka ilman sitä ei tietysti pärjää, vaan me voidaan toteuttaa just sitä ajatusta, mitä halutaan.

LMSN: Jäsenillä on jo useita bändejä takanaan. Minkä ikäisiä olette?
Pete: Yhteensä ikää löytyy 149 vuotta joten laskutikut kouraan.

LMSN: Kuinka pitkään aiotaan katsoa mihin SG:n rahkeet riittävät?
Jani: Riittävän pitkään, kun kerran tiedetään että kansainvälinen ura vie alkaakseen 2-3 vuotta tai enemmänkin. Vuosi on oikeastaan melko lyhyt aika näissä mittakaavoissa.
Pete: No ei tässä nyt olla vielä hanskoja naulaan heittämässä joten eiköhän meistä kuulla vielä pitkään. Katsotaan nyt mitä se kohtalon koura on meille suunnitellut.

LMSN: Perinteinen metalli ei ole ainakaan Suomessa kovassa huudossa. Oliko tyylin valinta itsestään selvä heti alusta alkaen? Mietittiinkö muunlaista?
Pete: Tyyli oli alusta asti selvillä ei sitä tarvinnu ruveta sen enempää miettimään.
Jani: …kun kerran kaikki diggaa 80-luvun melodista vanhaa kunnon ja ainoaa oikeaa heavya!
Pete: Se oli ihan luonnollista ruveta myös soittamaan sitä.
Jari: Loppujen lopuksi SG:n musiikki muodostui huomaamatta ja vasta nyt sitä itsekin miettii että mitä pirua, täähän on jees!

LMSN: Saitte levydiili heti ekalla demolla. Oliko se yllätys?
Pete: No kyllähän se oli aika yllätys. Harvemmin varmaan heti ekalla kerralla tärppää.
Jani: Olipahan tuo tietenkin, varsinkin kun itse olen tapellut useiden vanhojen bändieni kanssa vuosikaupalla levydiileistä, eikä onnistanut. Snakegod pääsi heti sisään.

LMSN: Rumpaleita on ollut bändissä jo niin monta, ettei kaikkien nimiäkään varmaan kohta enää muista. Onko kokoonpano nyt saatu viimein vakiintumaan usean rumpalin jälkeen?
Jani: I hope so.
Pete: Niin, ne rumpalit. Onhan niistä ollu päänvaivaa, mutta nyt näyttäs siltä että on palaset loksahtanu kohdalleen. Koskaanhan ei voi olla varma, kun on tätä Spinal Tapin vikaa.
Jari: Toivottovasti. Aikaa on mennyt suotta hukkaan näiden rumpalisessioiden kanssa.

LEVYT

Snakegodin debyyttialbumi Invitation julkaistiin viime syyskuussa. Nauhoitukset tapahtuivat Oulun NeoStudiossa ja levyn tuottajina häärivät iLMARiNEN. Levyn miksasi T.T. Oksala ja se keräsi loistavia kansainvälisiä arvosteluja.

LMSN: Oletteko tyytyväisiä levyyn? Jäikö mitään hampaankoloon?
Jani: Jäi tietysti jotain lähinnä liittyen kotimaan levy-yhtiöön, mutta erittäin hyvä debyytti levy silti.
Pete: Levy on aika perhanan kova jos nyt sen verran voi kehua omaa tekelettä. Ainahan sitä jälkeenpäin miettii että jotain ois voinu tehdä toisinkin. Ainut asia mistä jäi isompi mälli hampaankoloon on se helevetin levynkansi. Voiko lapsellisempaa töherrystä enää keksiäkkään. Levy-yhtiölle piiskaa.
Jari: Levyn kansi “hieman kyrsi” mut onneksi musa sen sisällä on riittävän hyvää.

LMSN: Onko levyn saama, lähes poikkeuksetta positiivinen, palaute ollut yllätys?
Jani: On tietysti, koska kilpailu on erittäin kovaa ja kyseessähän on tavallaan meidän “harjoitus-levy”, kun kerta kukaan ei aikaisemmin ole levyttänyt.
Pete: Onhan se ollut mukavaa huomata että siitä pidetään. Ja yllätyshän se on ollu, positiivinen kertakaikkiaan.
Jari: Joo, vaikka levyä tehdessä tuntui että nyt tulee hyvä. Ihmeellisintä on meille ollut että suomen mediaväki ei ole paljon innostunut mutta esim. Ruotsissa, Saksassa ja Jenkeissä ollaan saatu huippumukavaa palautetta. Tosin tänne sitä paljon puhuttua markkinointia ei tehty juuri lainkaan. Eipä kyllä pahemmin muuallekaan. Mut jotenkin silti tuntuu, ettei yleisö ensi-istumalta ehkä usko kokonaisuudessaan mitä ne kuulee. Tätä ei saa käsittää itsekehuksi mutta me tosiaan taidetaan vetää sitä vanhanajan kunnon heavya ja kuitenkin vielä hieman freshimmin. Mikä vois olla huipumpaa, kun pitää lippua tanassa Rainbown, WS:n, Dion ja muiden kunkkujen perinteen jatkajana.

LMSN: Paljonko levy on myynyt ja missä päin maailmaa on suurin suosio?
Jani: Tällä hetkellä tiedetään ainoastaan viime vuoden takainen kahden ja puolen kuukauden myynti. Tänä aikana myytiin n.3000 kpl, eniten Saksassa ja USA:ssa. Suomen myyntiä emme tiedä laisinkaan, joten se ei ole tuossa 3000 kpl myynnissä.
Pete: Tältä vuodelta ei oo sitten mitään hajua.

LMSN: Kun edelllisestä levystä on aikaa kohta jo vuosi, niin milloinkas on tulossa seuraava levy?
Jani: Silloin kun se on valmis. Juuri nytten Suomi ei edes promoa ekaa levyä ollenkaan ja paljolti kysellään jo toista levyä. Vähiten meistä tiedetään Suomessa.
Pete: Mutta biisit on jo aika kuosissaan, joten siltä osin oltas valmiina.
Jari: Tällä hetkellä viimeistellään biisejä ja levyä saattaa pukata ensi talven aikana. Nyt pidetään kaikki asiat omassa hanskassa ja tehdään sitä ku Iisakin kirkkoo.

LMSN: Olitte mukana Robert Plant -tribuutilla. Miten päädyitte kyseiselle levylle?
Jari: Arto Laine, tamperelainen hardrockmies sai yhteydenoton amerikkalaiselta tuottajalta, joka oli tehnyt näitä tribuutti-juttuja aiemminkin siellä ja pyysi meitä vetäisemään Plantin Anniversary-biisin kanssaan. Biisi on Manic Nirvana -levyltä ja muokattiin sitä jonkin verran. Melkein puolet sävellyksestä sai uuden kuosin. Käsittääkseni siihen on tulossa Doc Holliday, Spocks Beard ja muita sellaisia.

KEIKAT

LMSN: Snakegod ei pystynyt, lähinnä rumpalivaihdoksista johtuen, keikkailemaan kuin vasta jokin aika sitten. Kun nyt viimeinkin pääsitte keikalle, niin millainen vastaanotto on ollut?
Jani: Erittäin hyvä. Varsinainen eka keikka oli Sweden Rock Festivaaleilla ja ruotsalaiset toivovat näkevänsä meidät ensi vuonna uudestaan.
Pete: Joo, pitkäänhän siinä meni kun on ollu noita rumpalionkelmia.
Jari: Hieno vastaanotto ja on poikinut jo lisää ensvuodelle joten luulen että homma toimii aikas hyvin.

LMSN: Millaista yleisöä keikoillanne käy?
Pete: Kaiken ikäistä porukkaa ja yllättävän paljon myös kauniimman sukupuolen edustajia.

LMSN: Onko keikkoja tulossa jatkossa enemmän? Entä ulkomaan kiertueet?
Pete: Näyttää olevan helpompi päästä keikoille ulkomaille kuin Suomeen. Sweden Rock on tästä hyvä esimerkki. Suunnitelmissa on Englannin kiertue syksymmällä Bonfiren kanssa. Parin viikon sisällä pitäs tulla vahvistus tähän asiaan.
Jari: Tuo Englanti on sovittu jo Bonfiren kanssa mut niiden paikallinen yhtiö vahvistaa toivottavasti tuon kiertueen.
Pete: Saksasta on tullu tarjouksia myöskin, mutta ne on sattunu menemään päällekkäin jo sovittujen keikkojen kanssa. Ensi vuodeksi on jo varmistunut muutamia festarikeikkoja ulkomailla mutta niistä lisää sitten kun ne on enemmän ajankohtaisia.
Jani: Käykää tutustumassa nettisivuihin www.snakegod.com . Sivut päivittyvät heti, kun tulee uutisia.

LEVY-YHTIÖT

LMSN: Snakegod siis signattiin suomalaiselle Mastervoxille ja saksalainen MTM hoitaa ulkomaat. Oletteko olleet tyytyväisiä MTM:ään?
Pete: No ei olla oltu. Ne pitää meitä jatkuvasti pimennossa eivätkä kerro mistään mitään ja saivathan ne pilattua sen levynkannenkin oikein viimesen päälle. Mitä lie kieroontunutta huumoria.
Jani: Kiertueisiin ja keikkoihin ylipäänsä ei heru mitään tukea jne.
Jari: Niin.. onneksi välimatkaa on riittävästi!

LMSN: Mikä on sitten Mastervoxin asema tällä hetkellä eli mitä he tekevät SG:n hyväksi?
Pete: Hyvä kysymys! Kysykää Mastervoxilta. Eihän ne oo tehny juuri mitään meidän hyväksi muutenhan täällä Suomenniemelläkin tiedettäs meistä jotain. Parhaillaan yritetään neuvotella uudesta sopimuksesta Masterin kanssa.
Jani: Jos ei päästä yhteisymmärrykseen uuden sopimuksen kanssa, niin vaihdetaan yhtiötä.
Jari: Jos meidän kantilta katsoo niin ei ehkä niin hyvä kun voisi olla. Mutta myöskään MTM ei ole tyytyväinen Mastervoxin työhön (Mastervox on MTM:n suomen jakelija).

TULEVAISUUS

LMSN: Onko odotukset nousseet ensimmäisen albumin jälkeen?
Jani: Kyllähän se antaa potkua touhuun, kun näkee että on mahiksia pärjätä maailmalla.
Jari: Ilman muuta! Tavallaan eka levy todisti meille itsellemme että me todellakin voimme säveltää hyviä biisejä ja toteuttaa niitä myös livenä. Kun nyt kuuntelee uusia ja vertaa Invitationiin, huomaa että oltiin hyvin jäljillä jo debyytin aikaan. Ja nimenomaan tuo sävellyspuoli on sellainen asia mitä ei voi korostaa liikaa.

LMSN: Mikä on tavoite tällä hetkellä? Mahdollisesti ura SG:stä?
Pete: Tietysti ois ihanteellinen tilanne, jos leipänsä vois tienata SG:llä, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista.
Jani: Tehdä toinen levy ja alkaa keikkailla etenkin muissa maissa, kun se näköjään on paljon helpompaa. SG pääsi soittamaan Sweden Rockiin, mutta kotikaupungin omille festareille Tammerfestiin Santalahti ei huolinut meitä.
Jari: Ensin levy valmiiksi ja sitten katsotaan miten käy. Uskon kovasti että meille löytyy hyvinkin tilaa tuolta hard/heavyrock-puolen scenestä. Kuitenkin homma pelaa hyvin ja väki on innostunut ilman sen kummempaa mainontaakin. Huippua olis jos saisi uran tästä, joten sitä toivon.

LMSN: Mikä olisi ihanteellinen tilanne 5 vuoden päästä?
Pete: Superhyper maailmankiertuetta pukkais ja rahaa niin paljon että ois kymmenen pankkitiliä täynnä…heh heh..
Jani: Olla vaikkapa samanlaisessa tilanteessa kun esim. Staratovarius tai Nightwish, jolloin homma toimii, levyjä menee kaupaksi ja keikkoja piisaa ympäri maailman ja on oma vankka fani ryhmä.
Jari: Et, et… ääni pysyy kunnossa ja vois tehdä about 20 levyä vielä. Stadionit täyttyis ja…!

SEKALAISTA

LMSN: Otetaan loppuun vielä muutamia mielipide kysymyksiä. Kuka/mikä on tärkein yhteinen henkilö/bändi SG:lle?
Pete: Jaa-a. Kai niitä on kaksi eli Dio ja Whitesnake. Ne on kolissu kaikille eniten.
Jani: Whitesnake ja Coverdale, mulle ainakin.
Jari: Ronnie James Dio ja David Coverdale. Molempien läsnäolo bändeissään on saanut aina klassikoita aikaiseksi ja tuo hyvä musiikki on ruokkinut myös meidät tähän juttuun. Holy Diver, ja käsittää hevin olemuksen!

LMSN: Kenen suomalaisen kanssa haluaisitte esiintyä?
Pete: No sanotaan vaikka Nightwish.
Jani: Mukavia hemmoja nuo Five Fifteen bändin jäsenet, tän orkesterin kanssa olisi mukava lähteä rundille, josta jo ollaankin puhuttu.
Jari: Tarotin ja Straton heebojen kera. Ai niin ja SG:n rumpalin kans!

LMSN: Onko hevi mielestänne välineurheilua eli onko sillä oikeasti väliä millä soittaa?
Jani: Ei loppujen lopuksi, mutta kyllä se hienoa olisi olla aito Hammond B-3!
Pete: Soundi lähtee sormista perkele!
Jari: Joillekin saattaa olla.

LMSN: Onko SG:llä sanomaa eli mitä yritätte musiikillanne kertoa?
Pete: No ei oo mitään erikoisempaa sanomaa mitä nyt sanat kallistuu tuonne Mr.Coverdale osastolle. Eli naisistahan tässä on kysymys.
Jani: Viestittää entisten hyvien aikojen melodisesta ja luonnollisesta musiikista.
Jari: Kyllähän sitä pyritään joissain biiseissä mietoon tosipohjaisuuteen tai kuvaan tilanteita jotka on painunut mieleen että se on ollut pakko puristaa jossain muodossa ulos. Yleisesti ottaen ne kuitenkin kertoo (J.Watt.V.) yleisistä naisista!

LMSN: Harmittaako se, ettei perinteinen hardrock myy kovinkaan paljoa, kun taas kaikenmaailman numetal-bändit myyvät miljoonia?
Pete: No vähän, kummaks on vaan menny musiikkimaku nykyaikana mutta kai se on sitä kehitystä. Ite on niin jämähtäny tuonne dinosaurusten ja luolamiesten maailmaan.
Jani: Ehkä se ei myy Suomessa, mutta muualla kyllä ymmärretään hyvän päälle.
Jari: Joo-o! Mut ei se haittaisi jos olis perämettää. Toisaalta maailmassa on tainnut korostua juuri tämän hard – , heavyrockin suurten nimien maine sillä jos esim. Dio 62v. tuo tuollaisen levyn tarjolle ja nuoret gurut vääntää niin vidusti saamatta järkevää biisiä aikaiseksi, on jotain öö pielessä, joku ei tiedä mitä tehdä tahi ne tekee gnu-metallia. Ei sillä, maailmaan mahtuu paljon meteliä, toivottavasti meikät kans! ROCK!

Siinä olikin sitten kaikki tällä kertaa. Snakegodin voi seuraavaksi bongata lavalla keskiviikkona 24.7. Helsingin Semifinalissa yhdessä Colditzin kanssa.

Haastattelu julkaistu : 2002-07-22
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua