Extol – Death metal uskon työkaluna

Opethin rantauduttua Suomeen mukana seurasivat myös Norjan mustat lampaat. Leikillisesti maanpetturina pidetty Extol avaa black metallin likaisesta kehdosta erilaisen kuvakulman metallin maailmaan. Mistään pakkokäännyttämisestä ei ole kyse, mutta kristillisyyttään miehet eivät häpeä. Päin vastoin.

Tampereen Pakkahuoneella odotettiin hektisissä tunnelmissa Extolin saapumista paikalle, sillä bändin kiertuebussi oli hajonnut matkalla Helsingistä Tampereelle. Ennen keikkaa sain hoppuilla backstagelle ja minulla oli noin 20 minuuttia aikaa kysymyksille. Vastauksia kerkesi tarjoamaan bändin toinen kitaristi Ole Børud. Ahtaassa takahuoneessa vilisi ihmisiä jatkuvasti tekemässä viime hetken tarkistuksia ja vaatteitakin vaihdettiin. Yleiset kuulumiset osoittautuivat hyviksi.

“Eilisen illan Helsingin keikka meni hyvin kun ajattelee, että se oli kiertueen ensimmäinen keikka… ja kun ei me hirveästi keretty harjoittelemaan. Kyllä tämä tästä taas ajan kanssa ja ainahan sitä pystyy parempaan”, Ole kertoo.

Opethin kanssa he tapasivat vasta ensimmäisen kerran eilen ja kiertueseura vaikuttaa mukavalta.

Uuden Synergy-levyn tiimoilta kyselin sen saamasta huomiosta ja itse bändin tyytyväisyydestä.

“Olemme todella tyytyväisiä, olihan tämä iso ja kehittävä askel eteenpäin meille. Teimme sen, mikä tuntui hyvältä. Ymmärrämme todella joitain faneja, jotka ovat hämmästyneitä ja eivät oikein omaksu tätä muutosta”.

Ole muisteli itseään ollessaan nuori ja kertoi pystyvänsä täysin omaksumaan nuo ajatukset suuresta muutoksesta jonkun bändin vankkana fanina.

“Loppujen lopuksi tuntuu, että tämä oli hyvä muutos, yleisellä tasolla levy on otettu aika hyvin vastaan, kunhan siihen pääsee sisälle”, mies täsmentää.

Børud toteaa sen lopullisen yleisön reaktion huomaamisen vievän paljon aikaa.

Tuotoksen jonkin verran puhetta herättäneistä hardcore-elementeistä Ole ei osaa sanoa mitään. Vertasin myös bändin laulajan Peter Espevollin ääntelyä Chuck Schuldineriin.

“Siinäs näet, ei Death ole hardcorea! Meidän mielestä vaikutteet menee tuonne vanhan thrashin ja death metallin puolelle.”

Sieltä kepittäjä luettelee omiksi lempibändeikseen mm. Believerin, Pestilencen ja Kreatorin.

“Näitä minä kuuntelin nuorena, sieltä tulevat siis suurimmat vaikuttajat tähänkin levylle. Kunhan fanit tykkäävät, niin puhukoon sitten hardcoresta!” Ole naurahtaa.

Synergyn lyriikoiden jopa poliittista kannanotoista kitaristin on ehkä vaikea puhua, kun ei itse ole kirjoittanut sanaakaan levylle, mutta paremman myynnin edistämiseksi niitä ei ole tehty, mies varmistaa virnistäen.

“Toinen kitaristimme Christer (Espevoll) ehkä osaisi kertoa asiasta paremmin, hänellä oli vain halua kirjoittaa nyt maailmasta siten kun hän sen näkee, myös noin yleiseltä tasolta.”

Sanoja on kirjoitettu yksinkertaisesti omien kokemuksien pohjalta, loppujen lopuksi ajattelematta, että miltä kantilta niitä tarkastellaan, oli se sitten uskontoa tai politiikkaa. Ole kertoo myös, että koko bändin miehet seisovat vankasti Christerin sanojen takana. Børudin ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, kun kysyin heidän musiikkinsa sopivuutta uskonsa kanavoimiseen.

“Ehdottomasti, musiikki on todella voimakas työkalu, sitä voi käyttää sekä hyvään että pahaan.”

Ole kertoo silti, että hän ei pidä uskoaan osana tätä tunnettua uskontoa, joten mikä tahansa musiikki kelpaisi heidän häpeilemättömän maailmankuvansa esittämiseen, sillä kuitenkin viimeistään lyriikoissa kerrotaan, mistä on kyse. Tietenkin itse artistikin ymmärtää sen, että monille tämä coctail ei maistu. Joskus on vaikea kertoa death metallin ystävälle, että Extol on tekemisissä Taivaan Isän kanssa.

“Jokaisella on kuitenkin oikeus mielipiteeseenä siitä, että sopivatko nämä asiat yhteen vai eivät”.

Viime Suomen vierailusta Extolilla on aikaa jo parisen vuotta ja Børud ei vaikuttanut bändissä vielä silloin. Hän on kuitenkin kuullut samat jutut, joita hänelle kerroin esimerkiksi parin black metallistin kaljanheittelystä lavalle ja niin edelleen. Tällaiseen toimintaan on kuitenkin Extolin leirissä jo totuttu ja asiasta ei sinänsä jakseta välittää, kun huligaanit kuitenkin passitetaan useimmiten keikalta ulos.

“Nykyään tuota enää harvemmin joutuu kokemaan ja ehkä sen ovat jo tekijätkin huomanneet, että ei tuolla pitkälle pötkitä”, mies kertoo olkiaan kohauttaen.

Nykyinen vastaanotto yleisöltä on melkein poikkeuksetta hyvä.

Norjan black metal -scenen kuolemisesta ei voi Olen sanojen mukaan puhua.

“Dimmu Borgir sai ulos uuden levyn ja pojilla on aikamoinen jyräys päällä, eli kyllä sieltä vielä löytyy näitä kaavoihin kangistumattomia ja aikaansaaviakin bändejä.”

Mies kertoo, että on tietenkin olemassa ne ug-yhteisötkin, jotka vannoutuneina genrelleen pysyvät siinä old school -materiaalissa. Black metal on kuulemma silti melko vieras ja merkityksetön juttu hänelle, joten sceneä ei tule niin seurattua.

“Gospel metal” oli myös outo ja huvittuneisuutta aiheuttava käsite Olelle. Kysyin tällaisten bändien saavutuksista ja josko tällainen musiikki olisi lyömässä joskus kunnolla läpi.

“Hyviä bändejähän löytyy monia, joissa vaikka pari jäsentä on uskossa ja hyvään musiikkiin se ei vaikuta mitenkään.”

Norjasta ponnistaa kuulemma muutama todella kova nimi, jotka edustavat kokonaisvaltaisesti tätä “valkoista” metallia. Iron Maidenista tutun Nicko McBrainin uskomisen paljastamisesta vaihdoimme pari sanaa ja Børud piti todella koomisena sitä shokkia, jonka asia on monille aiheuttanut. Napalm Deathin Mark Greenwayn uskonasiat tulivat iloisena yllätyksenä miehelle.

Tässä välissä pukuhuoneen ovea raotti muuan roudari ja kertoi, että keikan pitäisi alkaa kymmenen minuutin päästä. Kiireesti siirryin utelemaan Extolin tulevista suunnitelmista. Mitä tapahtuu kiertueen jälkeen?

“No, palaamme kotiin ja töihin ja sen enempää emme tiedäkään”, Ole naurahtaa.
“Ehkä vuorossa voisi olla isompikin kiertue Euroopassa, siitä emme tiedä. Levy-yhtiöllä voi olla jotain kerrottavaa.”

Lopuksi kyselin tuttuun tapaan tämän hetken kuuntelutottumuksia, kun saman tien ohi vilistävä basisti Tor Magne huudahti: “Pink Floyd!”. Ole mainitsi lisäksi mm. jazz-saksofonistin nimeltä Chris Butter.

“Kuuntelen aivan liikaa musiikkia mainitakseni edes muutamaa tärkeää tähän. Butteria tuli viimeksi luukuteltua.”

Loppuun tietenkin terveiset LetsMakeSomeNoisen lukijoille:

“Mmm, hello to everyone and uh, heh, umm, yeah, stay true to yourselves. For those who have been supporting us, thanks a lot and may God bless you.”

Kiitoksia.

Haastattelu julkaistu : 2003-10-28
Kirjoittaja : Lassi Kojola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua