Blanket

Haastattelussa mainio pääkaupunkiseutulainen rock-orkesteri Blanket. Kysymyksiin vastaili yhtyeen väsymätön keulakuva Ville Könönen, joka myös yhdessä orkesterin kakkoskitaristin, Teppo Jalavan kanssa, pyörittää pienlevy-yhtiö Independent Fruit Companya.

”Hei tää on hyvää! Ollaan bändi!”

Blanket-nimisen yhtyeen tarina sai alkunsa vuoden 1997 kesällä, kun kolme ystävää päätyi jammailemaan keskenään. Yksi näistä hepuista oli Ville Könönen, yhtyeen laulaja-kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä.

”Minulla oli jotain biisejä, joita me kokeiltiin. Ruvettiin kolmistaan soittamaan, ihan vaan huvikseen, ajateltiin että hei, tää on hyvää, ollaan bändi!.”

Mukaan tuli vielä Teppo Jalava soittamaan toista sähkökitaraa, ja yhtye ehti tuolla kokoonpanolla tehdä pari demoa. Alkuperäisen rytmisektion motivaation puute johti bändin äkilliseen kutistumiseen vuonna 1999. Jalava ja Könönen halusivat kuitenkin jatkaa.

”Onneksi löydettiin rumpali ja basisti (Willi Messmer ja Simo Särkkä) tosi nopeasti. Siitä lähtien kaikilla on ollut hyvä motivaatio, ja homma on pyörinyt todella hyvin.”

Vaikka Blanketin jäseniltä löytyy soittokokemusta, ei aikaisempia bändikytköksiä juurikaan ole. Löytyipä kaapista sentään yksi progeluuranko.

”Särkän Simo on soittanut joissakin länsivantaalaisissa bändeissä. Itse asiassa se taisi alkuvaiheessa soittaa Tajuvana-nimisessä orkesterissa, joka on siis tällainen pitkän linjan progebändi.”

Punk?

Eräänlaisen punk-asenteen voi katsoa olleen osa bändiä jo alusta saakka. Vai voiko?

”Alussa oli enemmän punkkibiisejä, mutta punk-asenne? En minä tiedä. Ei sitä ole sillä lailla mietitty. Ehkä se on sellainen maanläheisyys, helppotajuisuus ja sitä että tehdään tätä oikeista syistä, kun mitään muutakaan ei ole. Soitetaan omaksi huvikseen ja tehdään kaikki itse. Eikä mitään turhaa elvistelyä.”

Punk-asenne liittyy paitsi motiiveihin, myös itse musiikkiin. Yhtyeen esikuvat ovat kaikki jollain tapaa kapinahenkisiä orkestereita.

”Se musiikki, mitä me itse ollaan kuunneltu, siinä on se sama asenne siellä taustalla. Sillä lailla se tulee läpi. Kaikki bändit mitä itse arvostaa, on tehnyt asiat jotenkin samalla tavalla.”

Musiikin tekemisen tyyli ei kauheasti ole vuosien varrella muuttunut. Yhtye on kylläkin oppinut karsimaan pahimpia hölmöyksiä.

”Aluksi musiikissa oli enemmän niitä vaikutteita mitä on kuunnellut, joka on varmasti ihan luonnollista. Ja kyllä niitä on ihan hirveästi vieläkin. Ehkä se on pysähtynyttä kehitystä, en minä tiedä (naurua). Toivoisihan sitä, että on kehittynyt näiden viiden vuoden aikana, mutta aika samaa meininkiä se kyllä on(lisää naurua).”

The Message

Könösen sanoitukset ovat kantaaottavia ja ajatuksia herättäviä, mutta hän ei halua alleviivata bändin ideologista puolta. Blanket ei siis ensisijaisesti ole poliittinen bändi, vaikka sanottavaa kyllä löytyy.

”Joidenkin ihmisten mielestä poliittisuus ei kuulu musiikkiin. Niitä vituttaa, kun musiikissa saarnataan. Minä olen digannut sellaisesta musasta jossa on myös sanomaa. Se on vähän niin kuin ostos-tv: Sinä saat tämän musan, eikä siinä vielä kaikki! Saat myös tämän hyvän messagen!”

Könönen kertoo kuunnelleensa paljon reggaeta, varsinkin Bob Marleya, ja sitten myös sellaisia ”peruspoliittisia” rock- ja punkbändejä.

”Minusta on helvetin siistiä, varsinkin reggaessa, ettei turhia kierrellä ja kaarrella, ja mennä sellaisten näennäisälykkäiden metaforien taakse. Sellainen henkilökohtaisesti nyppii minua. Etenkin suomalaisessa musiikissa sitä on aika paljon. Jos ollaan jotain mieltä, niin vittu sanotaan se sitten suoraan.”

Blanket ei kuitenkaan väitä sanottavansa yhtä hyökkäävästi kuin esim. Rage Against the Machine. Jossakin saarnaamisen ja ylinokkeluuden välimaastosta löytyy se oikea tie.

”Niin, ei sellainen sanoman kurkusta alas työntäminen kovin tyylikästä ole. Siellä on ne sanat, ja ne kertovat mitä olen mieltä mistäkin. Jos kiinnostaa, niitä voi lueskella. Ei se sen kummempi juttu ole.”

Reggaessa on usein se vinha kontrasti, että kyse on iloisesta duurimusiikista, joka käsittelee vakavia asioita. Blanketin Kill the Kids-kappaleessa on tämä sama kontrasti.

”Se on oikein alleviivattu siinä. Iloinen popralli, jossa on pahin mahdollinen aihe. Tähän voisi keksiä jonkun hienon filosofisen analogian. Vaikka sellainen sirkuspelle-ilmiö: Mitä piilekään hymyn takana…Jamaikalla aurinko paistaa aina, mutta siellä on paljon ongelmia. On mielestäni ihan uskottavaa laulaa iloisesti synkistäkin asioista.”

Israel-vastainen Kill the Kids on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. Marokosta on tullut sähköpostia, jossa kerrotaan, kuinka iloisia ollaan siitä, että joku eurooppalainen on samaa mieltä Israelin tilanteesta kuin hekin. Kappaletta on myös soitettu Ranskassa, arabitaustaisella radioasemalla.

”Siinä yksi syy siihen, miksi me ei tehdä Suomessa musaa suomeksi.”

Se kuva, joka Israel-tilanteesta välittyy länsimediaan, on Könösen mielestä vääristynyt.

”Länsimaisessa mediassa tulee vähän huonosti esiin se todellinen tilanne, mikä siellä vallitsee. Se tilanne siellä on helvetin huono. Kun Etelä-Afrikassa oli valkoiset vastaan mustaan, se ero oli jotenkin niin konkreettinen, eikä siinä ollut mukana uskonnollisia kuvioita. Eikä myöskään länsi/itä-jakoa. Se Etelä-Afrikan tilanne osattiin kuvata ja kertoa länsimaille paljon rumempana. Eli jotenkin näin: Nämä yhdet on tullut jostain Englannista ja ne potkivat noita muita päähän, eikä niillä ole mitään oikeuksia. Minulla on ainakin sellainen kuva, että valtaosa jengistä tajuaa sen Israel-konfliktin näin: Ne on tapelleet siellä iät ja ajat, ja ne tulevat aina tappelemaan. Pitäisi pistää aita ympäri!. Mutta ei se ole niin. Se ei paljon poikkea Etelä-Afrikan tilanteesta.
Arabimaissa tämä ymmärretään hyvin, jopa liian voimakkaasti. Se on sellainen vuotava haava, kun siihen ei kukaan puutu kunnolla. Eivät ne ratkaisut ole oikeasti niin vaikeita kuin kuvitellaan. Niin kauan kuin asiaan ei puututa, ei sieltäpäin myöskään heru sympatiaa näille muille ”projekteille” mitä tässä on käynnissä. Luulen, että olisimme täällä länsimaissa aika pitkälti samaa mieltä arabien kanssa, jos asiat vain selitettäisiin meille kunnolla.”

Blanketin kotisivuilta löytyy sanoitusten yhteydestä sitaatteja niin Noam Chomskylta ja Bob Marleylta kuin Fintelligensiltäkin. Kun tivaan Könöseltä häntä inspiroineita ajattelijoita, hän epäröi.

”En minä tiedä. Tuollainen kuulostaa aina liian ylevältä, tyyliin: Minä luen kotonani suuria vasemmistolaisia ranskalaisajattelijoita. Mutta Chomsky on hyvä. Se on minun viimeisin lausunto-automaatti. Sillä on netissä hirveät määrät materiaalia luettavissa, ilmaiseksi. Olen kyllä ihan fani. Se osaa esittää sellaisia täydellisiä argumentteja, joita vastaan ei oikein voi väittää. Bobilla on myös hyviä juttuja ja Tuomiojan Eki on kova jätkä täällä Suomessa.”

The Music

Ideologisista vaikuttajista musiikillisiin vaikuttajiin…Blanketia kuunnellessa päässä pyörii erinäisiä nimiä, kuten Bob Marley ja At the Drive-In, mutta vahvimmin mieleen tulee ehdottomasti Pearl Jam.

”Se tulee kyllä kaikilla, ja ihan syystä. Ei sitä kannata kiistää.”

Erityisesti Könösen ja Eddie Vedderin laulutyyleissä on samankaltaisuuksia.

”Kyllähän se vituttaa, kun se aina tulee vastaan. Mutta tilanne on vähän sellainen, että paskat on jo housuissa. Totuushan on se, että olen ollut ihan hirveä Pearl Jam -fani, ja olen oikeastaan sitä edelleen. Myös muita Seattle-bändejä on tullut kuunneltua, niin kuin Nirvanaa. Ja mitä muita…? Bobia, Public Enemyä, Rage Against the Machinea, Radioheadia…sellaisia tosi yleisiä bändejä. Presidents of the United States of America on myös hieno bändi. Sitä ei arvosteta tarpeeksi (naurua).”

Biisit syntyvät 50/50-jakaumalla Könösen ja vastaavasti muun bändin luomisvoimasta.

”Sillä lailla se perinteisesti menee. Joskus kun on vapaa-aikaa, teen niitä enemmän himassa, ja vien sitten treeneihin. Kun on vähemmän vapaa-aikaa, biisit syntyy ihan jamipohjalta treeneissä. Joskus käy hyvin. Esimerkiksi Ivalo on sellainen biisi, joka syntyi alusta loppuun yksissä treeneissä.”

Näitä kaupunkiaiheisia kappaleita löytyy yhtyeen repertuaarista enemmänkin: Ivalo, Oslo, Milano…

”Tässä voisi yrittää runoilla jotain, että meidän musiikki on matka ja blaa blaa, mutta totuus on, että se on vaan sellainen tapa, joka on jäänyt. Kaikilla biisinaihioilla pitää kuitenkin olla joku nimi ja treeneissä kun soitetaan jotain vähän potentiaalisempaa, niin lopuksi aina joku möläyttää jonkun kaupungin ja sitten sen kanssa eletään. Joskus tulee annettua biisille oikea nimikin, kun sanat valmistuu, joskus se kaupunki vaan jää. Muutaman kerran varsin satunnaisesti valittu kaupunki on ollut innoituksena sanoille, mm. Oslo-biisissä on sellaista syrjäisyyden tunnelmaa.”

Ivalo-kappaleessa ei ole syrjäisyyden tunnelmaa, mutta se on vastaavasti ehkä Blanketin raskain esitys.

”Sellaista kauheata paatostahan se on. Syvältä raastavasti vedetään, kerrotaan modernin miehen tuskasta tai alistetuista kansoista (naurua).”

Aina on olemassa vaara, että tuollainen jylhä paatoksellisuus heilahtaa korniuden puolelle, varsinkin kun kyseessä on seesteisempi, balladityylinen ratkaisu (vrt Manic Street Preachers). Blanketin tapauksessa laiska sovitustyö ennaltaehkäisee siirapin muodostumista.

”Jotkut meidän bändissä on hieman kärsimättömiä, mikä on ihan hyvä sovitusten kannalta. Ensinnäkin ei ole kauheasti mitään slovareita tai fiilistelyä. Vittu en mä jaksa soittaa tällaista, mehän nukahdetaan lavalle! kuvaa hyvin sitä asennetta (naurua). Sovitukset on mallia ”täss tää nyt on”, ja ennen kuin rupeaa kyllästyttämään, lopetetaan. Ja sitten seuraava biisi…

Könönen selittää, että tämä metodi tuntuu kaikkein luontevimmalta. Turha fiilistellä, kun taidot ei välttämättä riitä viemään sitä loppuun.

Blanket vs Blanket

Yhtenä päivänä oli suomalaisyhtye Blanketille tullut rapakontakaista postia. Kyseessä oli äärimmäisen virallisen oloinen kirje.

”Se oli joku Simons & Cline, Attorneys at Law. Sen sisältö oli suurin piirtein: Me edustamme sanfransiscolaista yhtyettä, joka on toiminut nimellä Blanket jo vuodesta 1998, ja jopa julkaissut yhden EP:n (!). Me vaadimme, että te lopetatte välittömästi Blanket-nimen käytön kaikessa musiikkiin liittyvässä. Se oli kirjoitettu oikein sellaisella hienolla englannilla. Vittu se oli hauska (naurua). Se oli kuitenkin niiden joku kaveri, eihän tuollaista nyt kukaan voi ottaa tosissaan.”

Könönen otti kuitenkin yhteyttä lakimiesystäväänsä, joka vahvisti, ettei asiasta tarvinnut olla huolissaan.

”Mietittiin sitten helvetin tarkkaan sellainen vastaus, joka kirjoitettiin suomeksi. Sitten kirjoitettiin vittuillaksemme sellainen pieni saate, oikein helvetin hyvällä englannin kielellä. Siinä luki suunnilleen näin: Koska te kirjoititte omalla äidinkielellänne, on meilläkin täysi oikeus vastata meidän äidinkielellämme. Se on myös suotavaa lakiteknillisten ongelmien välttämiseksi tulevaisuudessa. Teidän budjetillanne pystytte varmaan helposti kääntämään tämän tekstin.”

Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään.

”Kyllä minä olisin ymmärtänyt, jos se olisi ollut joku uusi Limp Bizkit tai jotain. Mutta kun se oli ihan niin kuin meikäläiset, sellainen vastaavankokoinen bändi. Että mikähän helvetin idea tuossakin siten oli. Sitä paitsi me löydettiin netistä jotain neljä, viisi Blanket-nimistä bändiä. Niin kummallista bändin nimeä et keksikään, etteikö jossain vitun Belgiassa olisi samanniminen bändi.”

Koodaus rox!

Blanket on julkaisuissaan kunnostautunut paitsi musiikissa, myös kaikenlaisten multimediaekstrojen väsäämisessä. Cd:illä on promokuvia, sanoituksia, videoita ja mp3:ia. On oikeastaan aika kummallista, ettei useampi pikkubändi ole hyödyntänyt uuden teknologian suomia mahdollisuuksia. Ihan lastenleikkiä tuollaisen multimedian lisääminen ei kuitenkaan ole.

”Se on teknisesti vähän hankalaa. Ei niitä noin vain lyödä sinne. Mutta ruma totuus on, että me ollaan ihan kauhea koodajabändi (naurua). Osa meistä olisi varmaan it-alalla paljon menestyksekkäämpiä. Minun mielestäni se on ihan helvetin siistiä. Se on taas se TV-shop-ilmiö. Ei pelkkä musiikki, vaan…”

Kuningasvideo

Yksi erityisen vaikuttava ekstra on Good King –kappaletta varten tehty video. Se peittoaa helposti monen isomman bändin tekeleen.

”Ystävämme Mikko Hänninen on koulussa jossain Stadian elokuva/media/tv-hässäkässä Arabiassa ja oli jotenkin luontevaa, että hänen tulisi jossain vaiheessa opiskelujaan käyttää tilaisuutta hyväkseen. Me hahmoteltiin kaikkia ideoita yhdessä ja jokainen niistä oli liian kallis tai muuten hankala toteuttaa, joten Mikko kirjoitti näiden ideoiden innoittamana sellaisen toteuttamiskelpoisen videon. Stadialta saatiin välineistöä, avustajia ja jopa vähän rahaakin ja sitten kuvattiin pari päivää hirveässä pakkasessa puvut päällä hölmöinä. Sovittiin, että jos joskus toinen video tehdään, se tehdään kesällä. Meillä oli sen verran budjettia, että saatiin tehtyä värimäärittelyt ja systeemit ja Mikolla oli hyvä visio, joten siitä tuli minun mielestä tosi hyvä ja jotenkin sopivasti ei-niin-totinen video. Se pyörikin aikoinaan muutaman kerran MoonTV:llä ja me ollaan tungettu sitä kaikkiin mahdollisiin julkaisuihin CD-extraosuuksille.”

Kaikki nettiin!

Blanketilla on myös eräänlainen ”kaikki nettiin” -filosofia. Bändin nettisivuilta löytyy paitsi kaikki varsinaiset biisit sanoituksineen myös valtava määrä kaikkea sälää treeninauhoista ja keikkataltioinneista lähtien. Homma toimii tavallaan avoimena päiväkirjana.

”Ensisijainen tarkoitus on dokumentoida ne itselleen, mutta saman tien kun ne laitetaan itselle, ne laitetaan myös muille. Monet bändit ehkä ajattelee, ettei pitäisi julkaista kaiken maailman paskaa, niin että joku tasoraja säilyisi. Me ollaan taas ajateltu, että mitä väliä?”

Tasorajan löyhyyden lisäksi myös mp3-kontrolli on varsin rennolla pohjalla. Nihkeitä 40 sekunnin sämplejä ei Blanketin sivuilta löydy.

”Se hyöty mikä siitä olisi, on mielestäni ihan olematon. Mieluummin pidetään kaikki avoimena. Jos joku haluaa kuunnella kun me jammaillaan jotain tyhmää riffiä 20 minuuttia, niin siitä vaan.”

Vino pino pientä kivaa…

Blanket on viiden vuoden olemassaolonsa aikana ollut tuottelias. Demoja, sinkkuja ja eepeitä löytyy varsin mittava pino.

”Jos miettii asiaa siltä kannalta, että kuinka moni bändi on tuollaisen määrän jälkeen signattu tai lopettanut, niin hirveä liutahan niitä on. Ei se ole ikinä ollut mikään prioriteetti. Kun treenaa, niitä biisejä syntyy, ja sitten käydään äänittämässä ne. Ei me olla ikinä ajateltu tyyliin, että jos meitä ei kolmen demon jälkeen signata, me vaihdetaan musatyyliä.”

…muttei vielä isoa kivaa

Lukuisten pikkujulkaisujen jälkeen luulisi, että seuraavaksi voisi pläjäyttää sen kokopitkän ilmoille, mutta Könönen suhtautuu asiaan skeptisesti.

”En minä usko. Kyllä me tehdään pitkä heti, kun joku maksaa meille. Oman rahan kanssa se on aika prosessi, että siitä tulisi hyvä, ettei sitä tarvitsisi hävetä. Kyllähän sitä voi varata studion kahdeksi päiväksi ja vetää livenä yksitoista biisiä. Eihän se nyt ole mahdotonta, mutta ei siitä ole vastaavaa hyötyä kellekään. Olen haaveillut. että seuraavaksi tekisi yhden oikein hyvän biisin ja tekisi sen kunnolla. Ettei tekisi neljää biisiä kahdessa päivässä studiossa, vaan yhden biisin neljässä päivässä. Sieltä puuttuisi möhläykset, ja soundit olisi just sitä mitä me halutaan, eikä sinne päin. Meillä on vähän ollut se ongelma, että kaikki on ollut vähän sinne päin. Eihän sillä nyt periaatteessa ole hirveästi merkitystä. Sama helvetin renkutushan se on, mutta tasokkaat soundit jeesaisivat radiosoitossa.”

Village Island Rock

Blanket soitti äskettäin Kyläsaarirok-nimisessä tapahtumassa, mikä ei ole ihme, sillä sen takana on tuttu IFC-parivaljakko Jalava-Könönen. Samoilla lauteilla vetelivät myös Kometa, Clark Kent ja Kronik.

”Joo, Kyläsaarirok on sellainen meidän Karmarock. Tämä oli nyt neljäs vuosi kun järjestettiin se. Kaksi ekaa kertaa pidettiin meidän treenikämpällämme Kyläsaaressa. Sinne kutsuttiin kavereita, jotka ottivat omat juomat messiin ja tulivat hengaamaan. Ei ollut kuluja, joten ei ollut lippujakaan eikä toisaalta mitään mukavuuksia, kuten vessaa. Kun se ei enää ollut mahdollista, siirsimme toimivan konseptin ravintolalaiva Wäiskiin ja homma on toiminut sielläkin ihan hyvin. Hyvä tunnelma on ollut joka kerta.”

Arvion Kyläsaarirok IV:stä voi lukea tästä .

Tulevaisuudensuunnitelmia?

”Tulevaisuus on vähän auki. Syksyllä yritämme tehdä uusia biisejä mahdollisimman paljon ja sitten ensi vuoden puolella äänitelläänkin niitä varmaan. Musavideon tekokaan ei ole ihan poissuljettu, vaikka niiden hyöty on nykyään vähän siinä ja siinä.”

Niinpä, mutta käykää nyt hyvät ihmiset katsomassa se Good King alla olevasta osoitteesta. LMSN kiittää ja kuittaa.

Haastattelu julkaistu : 2003-10-09
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua