IC Falkenberg
IC Falkenberg on saksalainen monitaituri. Hän laulaa, kirjoittaa, valokuvaa ja soittaa kuutta soitinta (piano, kitara, bluesharppu, basso sekä rummut). Luulisi, että noilla meriiteillä herrasta olisi kuultu myös täällä armaassa Suomen maassa aiemmin kuin nyt, mutta kun ei niin ei. Mutkien kautta sain käsiini herran Kain-nimisen albumin, jonka jälkeen tarjottiin haastattelua. No mikä jottei, saavatpahan muutkin tästä monitaiturista edes jotain tietoonsa.
Ennen Kain-albumia Falkenberg julkaisi seitsemän albumia. Vuonna 1985 ilmestyi Taufrisch, joka oli ensimmäinen albumi Stern Meissen -bändin kanssa. Kun Falkenberg tuli bändin nokkamieheksi, Stern Meissen alkoi taas saada suosiota. Kaksi vuotta sen jälkeen ilmestyi Traumarchiv, Falkenbergin ensimmäinen sooloalbumi, joka oli luultavasti ensimmäinen ja ainoa electroalbumi Itä-Saksan aikaan. Traumarchiv myi 250 000 kappaletta ja oli yksi 80-luvun suosituimmista julkaisuista. Samana vuonna Falkenberg julkaisi toisen ja samalla viimeisen albumin Stern Meissenin kanssa. Nächte oli kansainvälistä 80-luvun poppia saksalaisilla sanoituksilla.
Vuonna 1988 julkaistu Zigeuner auf Zeit oli tyylillisesti laajempi ja yhtä menestynyt kuin edellisetkin albumit. Delta Dreams ilmestyi 1989, ja se oli acid jazzia. Acid Jazz oli kovassa huudossa pienissä klubeissa Lontoossa, Saksalle tämä albumi ja etenkin musiikin tyylisuunta tuli liian aikaisin. Saksan yhdentymisen jälkeen vuonna 1991 Falkenberg julkaisi albumin, joka kantoi hänen nimeään, ja se julkaistiin koko Saksassa. Falkenberg kommentoi albumiaan näin:
– Ehkä oli liian aikaista tehdä muutamia ideoita soundillisesti, joita albumilla oli. Tämä albumi oli ainoa, jota en itse tuottanut.
Neljä vuotta nimikkolevyn julkaisun jälkeen ilmestyi Falkenberg, joka oli jonkinlainen matka folkrockin maailmaan. Vuonna 1997 ilmestyi Kain, jonka lyriikat olivat viimeistäpäivää-mallia. Falkenberg yrittää tällä albumilla ilmentää viimeisen päivän tuntemuksia ja hetkiä. Vuonna 2000 ilmestyi markkinoille Zwischen Erde und Mond, laulajan/laulunkirjoittajan albumi hienojen koukkujen kera. Viimeinen mainittu Agonie + Ekstase -albumi ilman kompromisseja ilmestyi taasen 2003.
Falkenberg sävelsi musiikin Brechtin teatteripätkään nimeltä Baal. Mitäpä ajatuksia herralla on siitä?
– Tottakai oli jo olemassa alkuperäinen musiikki esitykseen, mutta ohjaaja ei halunnut käyttää alkuperäistä musiikkia. Se oli rohkea teko. Teatterimusiikin, niin kuin myös albumin tekemiseen tarvitsee jonkinlaisen suunnitelman. Teatterimusiikkia tehdessä musiikin pitää olla enemmän kuvainnollista.
No, entäpä sitten radio- ja TV-trailereiden musiikit?
– Tämän päivän mainokset myyvät imagoa eivätkä sitä tavaraa, joten mainosten tekijät etsivät musiikkia, joka vetoaa kohderyhmään. Onnekseni pystyn tekemään sellaista musiikkia, joka kelpaa mainoksiin, siihen kun ei jokainen pysty.
IC Falkenberg on myös jonkin sortin kirjailija. Vuonna 1998 hän aloitti kirjan kirjoittamisen, mutta mitä sille projektille kuuluu tänä päivänä?
– Pidän lyhyiden tarinoiden lukemisesta. Minulla oli ideoita muutaman lyhyeen tarinaan, joten eräänä päivänä istahdin alas ja kirjoitin ne.
Ja valokuvaus…
– Teen työkseni myös valokuvaajan hommia, lähinnä dokumentaarisia kuvia ihmisistä Afrikassa, Aasiassa ja Amerikassa. En osaa maalata, siksipä valokuvaan.
Pitkän uransa aikana IC Falkenberg on toki ehtinyt heittää keikan jos toisenkin. Keikkailu ei aina ole ruusuilla tanssimista, joten pyysin herraa kertomaan ikävimmän ja parhaimman keikkakokemuksensa.
– Paras keikka oli vuonna 1991 Assem Palaisessa Damaskoksessa. Paikka oli suoraan kuin Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Ehdottomasti huonoin keikka taasen oli vuonna 1982. Keikka oli jossain maaseudun karnevaalitapahtuman yhteydessä. Inhoan karnevaaleja!
Palataanpa ajassa eteen- tai taaksepäin ja Kain-albumin ilmaantumiseen. Albumi siis ilmestyi jo kuusi vuotta sitten, ja vasta nyt sen saa Suomen markkinoilta. Mitä ihmettä?
– On levymerkin syytä, että albumia saa vasta nyt. He menettivät mielenkiintonsa koko toimintaansa. Halutessaan albumia saa tilata kotisivuiltani tai www.amazon.de:sta.
Ja sitten hieman henkilökohtaisuuksia…
– Suurin pelkoni on se, että ihmiset unohtavat olevansa kuolevaisia.
Niinpä, sitä ei sovi unohtaa…
Käännös saksa – englanti: Yvonne Reneman
Käännös englanti – suomi: DeFeis
Haastattelu julkaistu : 2003-09-29
Kirjoittaja : Sarita DeFeis
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua