Valtava – Valtava

Yksi jos toinenkin bändi on mielestään suuri, mutta tällä on ollut kanttia nimetä itsensä Valtavaksi. Vuodesta 1998 kasassa olleelle helsinkiläisyhtyeelle on ilahduttavan vaikeaa löytää suoranaisia vertailukohtia. Pian voi entistä paremmin antaa musiikin puhua puolestaan: jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, julkaistaan ensi vuoden alkupuolella pitkäsoitollisen verran kappaleita.

Luomistapahtumaa ja vähän muutakin kommentoivat laulaja/kitaristi Ari Nyman (A) ja basisti Kim Calonius (K).

Missä vaiheessa levyntekoprosessissa ollaan tällä hetkellä?

A: Pohjat on äänitelty suurimpaan osaan biiseistä, joista ehkä puolet on melko pitkällä. Joku voisi sanoa, että aikataulusta ollaan jäljessä. Se on ymmärrettävää, kun kaikilla asianosaisilla on muukin elämä ja menot hoidettavanaan. Projekti etenee kuitenkin kuin juna.

A: Levydiili on vielä hakusessa. Uusi levy äänitetään joka tapauksessa omin voimin, mutta ennen julkaisua olemme tietysti avoimia kaikenlaisille ehdotuksille.

Palataan vielä viime vuonna ilmestyneen Turhuudesta-EP:n tunnelmiin. Niitä bändi kuvaili jälkikäteen sanalla tuskainen.

A: Henkilökohtaisesti minulla oli edellisen levyn äänitysten aikaan ongelmia ääneni ja kroppani kanssa, minkä lisäksi produktio oli melko suurellinen. Kuitenkin budjetinkin oli pysyttävä kurissa. Hyvähän siitä tuli, loppujen lopuksi olen tyytyväinen lopputulokseen.

K: Kuitenkin nyt lähdimme juuri tuota “tuskaisuutta” välttääksemme levyntekoon hieman eri pohjalta. Hoidamme kaiken itse ja omalla aikataulullamme. Otamme rennommin tämän levyn teon.

A: Välillä kyllä jo noita raakamiksauksia kuunnellessa tulee kylmiä väreitä. Täytyy toivoa, että onnistumme miksaukseen asti pitämään saman tuoreen ja jännittävän fiiliksen biiseissä. Eli tunnelmat ovat innostuneen odottavat.

K: Pitäisiköhän nuo kylmät väreet ottaa positiivisena asiana..? Kyllä itse pidän tästä tavasta äänittää enemmän. Miinuspuolena on projektin taipumus venähtää, mutta mielestäni on turha kiirehtiä tämän kanssa. EP oli meille hieno kokeilu suuren maailman tyyliin tuottajan ja jousisektion kanssa, mutta nyt meillä on varaa vangita bändin sielu nauhalle sellaisena kuin se on. Olemme nyt pariin otteeseen käyneet mökillänikin äänittämässä ja etenkin rumpalimme, Lauri (Ahtiainen), on ollut tyytyväinen puitteisiin – rentoon ilmapiiriin ja hirsimökin akustiikkaan.

Yhtyeen taustalta löytyy kirjava joukko esikuvia. Nyman, joka vastaa sävellys- & sanoituspuolesta, kertoo hurahtaneensa enemmälti mm. Iron Maideniin, Led Zeppeliniin, Soundgardeniin ja Tooliin.

A: CMX melkein tekisi mieli jättää mainitsematta, kun meitä kuvailtaessa aina kaivetaan tuo leimasin esiin. Myönnetään, säröä on kitarassa, kotimaisella lauletaan, eikä ihan suoria ole sanoituksetkaan aina. Hieno bändi kyllä, ja onhan se etenkin bändin alkuaikoina inspiroinut, ei käy kieltäminen.

K: Itselläni on melko samankaltainen historia, joskin 80-luvulla en ollut seinänsä hevibändien julisteilla vuoraava pahis. Listaan voisin omalta osaltani lisätä bändejä kuten Black Sabbath, Alice in Chains ja Type O Negative. Juhan (Suominen, kitara) sooloista kuuluu juurevuus ja menneiden vuosien kitarasankarit. Lauri taas pitää homman kasassa ja karsii ehkä ne hurjimmat visiot, joiden toimivuus olisi vaakalaudalla.

Kovin selviä vaikutteita Nyman ja Calonius eivät kuitenkaan myönnä tulevalla julkaisulla olevan. Minkälaista musiikkia on tulossa? Mitä vanhaa on mukana, mitä uutta?

A: Ehkä vanhaa on suhteellisen konservatiivinen soundipolitiikka. Sekin ehkä tulee siitä, että homma toimii ilman ylenmääräisiä mausteita. Lisäksi meillä on tiettyä purismia laulusoundin suhteen. Uutta on mielestäni aika uniikit tunnelmat musiikissa, eri tyylien yhdistely. Itselleni ei kyllä tule mieleen bändiä, joka tekisi samantyylistä musaa.

K: Uudella levyllä pyrimme kehittelemään entistä rauhallisemmin musiikillisia teemoja, siihen on suuresti vaikuttanut jo mainittu Tool. Täytyy muistaa kuitenkin, että puolet levyn kappaleista on kulkenut jo vuosia mukanamme, emmekä kunnioituksesta niihin lähteneet suuremmin tekemään uusia radikaaleja sovituksia. Vuosien aikana on kantapään kautta oppinut, mikä vaikuttaa milläkin tavalla musiikin toimivuuteen. Joskus on jopa parasta olla hiljaa.

A: Kehityssuunta on ollut rankempaan ja pelkistetympään päin, samalla kuitenkin osa uudesta materiaalista on erikoisempaa verrattuna vanhempaan. Koko ajan olemme tekemässä enemmän ja enemmän itsemme näköistä musaa, mikä tietty on ihan terve tapa kehittyä. “Varjopuolena” tässä on mahdollinen ajautuminen kauemmas ja kauemmas valtavirrasta.

Valtavirran ulkopuolella uiskentelu onkin epäilemättä bändin vahvuus. Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa Nymanin persoonallisen laulutavan. En usko, että Valtavasta olisi kirjoitettu arvostelua, jossa sitä ei tavalla tai toisella olisi ruodittu. Oletetaan tilanne, jossa valtavirta olisikin valtavaa, eikä moni muuta tekisikään. Muuttaisiko se musiikillista linjausta?

A: Erittäin hyvä kysymys. Ehkä me kuitenkin jatkaisimme omalla linjallamme, ylpeinä saamistamme seuraajista. En minä ainakaan tietoisesti ole ikinä yrittänyt tehdä mitenkään erityisen outoa ja omaperäistä musiikkia.Tai ehkä niitäkin hetkiä on ollut, myönnetään. Mutta kyllä tyylimme on muotoutunut nykyiseksi lähinnä sen takia, että soitamme juuri sitä mitä ainakin itse haluaisin kuulla. Jos siis kaikki muut alkaisivat tehdä valtavaa, lopettaisin ja kuuntelisin radiota päivät pitkät nautiskellen juuri mieleisestäni musiikista. Sehän olisi paratiisi…

K: Tätä olen itse asiassa pohtinut aikaisemminkin. Erittäin hypoteettisen ellei jopa utopistisen tilanteen kaivoit esille. En usko, että se vaikuttaisi ainakaan heti meidän linjaan. Arilla kyllä on tapana tyrmätä kaikki ehdotukset, jotka vähänkin muistuttavat jotakin ennestään laajalti tunnettua.

Löytyykö tämän hetken suomalaisista bändeistä joitakin, joita te voisitte pitää hengenheimolaisina?

K: Tässä on se hyvä tai huono puoli, että emme kuulu mihinkään valmiiseen genreen. Ei meille ole kohdistettu webbirinkejä, festareita tai erilaisia julkaisuja. Ei ole valmista yhtenäistä kuulijakuntaa, emme saa mitään suoraan perintönä. Kunniamaininta kaikille bändeille, jotka ovat kanssamme keikkailleet – kaikki olemme osittain samaa heimoa.

A: Kenties samanlaista henkeä löytyy monistakin bändeistä, vaikka musiikillisesti ei ehkä sellaisia selkeitä sukulaisia löydykään. Jonkun korvissa saattaa sellaisiakin olla, mutta en itse osaa sanoa, keitä he olisivat.

K: Kun maailmalla lyö joku suuntaus läpi, heti Suomessa ponnahtaa jostain viisi köyhän miehen kopiota esiin. Löydä nyt sitten niistä ylipäätään mitään henkeä.

Ari Nyman vihjaisi jo aiemmin siihen suuntaan, että musiikinteossa aikataulusta joudutaan välillä tinkimään. Miten tosissaan ja täyspäiväisesti olette panostaneet bänditouhuun tähän mennessä?

A: Suhteellisen tosissamme olemme, mutta täyspäi(väi)syyteen ei ole ollut mahdollisuutta. Tämä on sen verran kallista puuhaa, että jotain ihan muuta on puuhasteltava päivisin.

K: Aina on tunne, ettei tule treenattua tarpeeksi yhdessä saati sitten erikseen. Toisaalta on mieltä lämmittävää, että olemme yli viiden vuoden ajan soittaneet lähes viikottain. Lisäksi porukalla on kaikenlaisia muitakin musiikillisia proggiksia. Kyllä nämä asiat pyörivät päässä tauotta.

Orkesterilla on takanaan pyöreästi puolen vuosikymmenen verran historiaa. Mitä näkyy horisontissa ja sen takana?

K: Emme aseta selkeitä tavoitteita, meillä ei ole viisivuotissuunnitelmaa seuraavalle kaudelle. Jokaisella jäsenellä on omat haaveensa. Itse pidän hyvin tärkeänä, että saisimme monta hienoa levyä aikaan. Ikuistaisimme siis taiteemme mahdollisimman lähelle sitä hahmoa, mitä se on meidän ajatuksissamme juuri kulloisenakin aikana. Tietysti olisi hienoa, että siitä meille jotain maksettaisiinkin, ja jokainenhan nyt arvostusta osakseen kaipaa.

K: Julkaisemme levyn, joka myy platinaa. Sen jälkeen aloitamme maailmanvalloituksen Japanista. Lopuksi jokaisella on oma reality show.

Haastattelu julkaistu : 2003-09-17
Kirjoittaja : Maija Repo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua