Kotiteollisuus – Helvetistä itään

Haastattelimme Kotiteollisuuden Jouni Hynystä sähköpostitse uuden levyn johdosta ja kuulumisista.

Kotiteollisuus on uransa ja menestyksensä kääntökohdassa. Edellinen levy on myynyt tähän mennessä kymmenetuhatta kappaletta ja saanut sekä Emma-ehdokkuuden että Muuvi-musiikkivideopalkinnon.

Kotiteollisuus on aikaisemmin tunnettu “kotikutoisena” bändinä, jonka soittotaidosta ei voi juuri sen kummemmin mainita, mutta nyt yritykset parantaa yhtyeen sointia kuuluvat levyllä hyvin. Yhtye on treenannut soittoaan ja sovitustaitojaan määrätietoisemmin kuin aikaisemmin uutta levyä varten.

“Huomattavasti määrätietoisemmin. Tämän levyn biisien tekovaiheessa pidimme 5 – 8 tunnin treenejä monena päivinä putkeen, aikaisemmin sellainen meininki ei olisi voinut toteutua. Nyt biisejä pyöriteltiin ja soviteltiin hyvinkin määrätietoisesti. Ainahan me ollaan kyetty keskustelemaan treeneissä, mutta nyt sitä tapahtui poikkeuksellisen paljon. Treenipaikalla oli varmaan vaikutusta, tämän levyn biisithän on treenattu Hongiston kotona, ja se varmisti rennon meiningin. Kenelläkään ei ollut kiirettä naisiin tai mihinkään muuallekaan.”

“Ei myö soittamaan enää opita, mutta sovittamaan ehkä opitaankin. Toivottavasti ei kuitenkaan liian hyvin, se saattaisi tarkoittaa Kotiteollisuuden kuulemista Radio Novan taajuuksilla. Ja silloin mentäisiin liian pitkälle, silloin ei voisi muuta kuin lopettaa. Itsensä nimittäin.”

Sanoituksien muuttuminen arkirealistisemmiksi kuin aikaisemmat lyriikat on yhtyeen imagossa suuri muutos. Vaikka Eevan perintö ja edellinen Kuolleen kukan nimikin tarjosivat ajatuksia materiaalisesta paatoksesta, ovat nyt sanoitukset painottuneet vahvemmin kritiikkiin yhteiskuntaamme kohtaan.

“Asioitahan on helvetin helppo piilottaa kielikuvien taakse, se vähentää kirjoittajan vastuuta, vaikkakin kuulostaa ja näyttää luettuna paljon hienommalta. Mutta laulun tekstejähän ei ole tarkoitettu pelkästään luettaviksi, ne ovat osa kokonaisuutta. Mutta tietty runollisuus pitää mielestäni säilyttää, ei myö ihan kokonaan voida jatkossakaan arkirealismiin hypätä. Nyt se tuntui vain piristävältä ja tunsin olevani valmis siihen.”

“On vaikea näin jälkeenpäin muistaa, että mikä tapahtuma sysäsi minkäkin tekstin liikkeelle, mutta ei siellä mitään yleismaailmallista ole. Oman ja kavereiden elämän tarkkailustahan ne yleensä lähtee. Miulla lähinnä oman.”

Perkeleen vähentyminen levyltä on suuri muutos Kotiteollisuus-levyllä. Ote on muuttunut henkilökohtaisemmaksi edellisten levyjen helvetin ja perkeleen viljelystä, niin rakkauden käsittelyyn kuin oman olevaisuuden mietiskelyynkin.

“Se, että aikaisemmin tuli viljeltyä niitä helvetinperkeleitä niin saatanasti, oli kyllä tavallaan myös aika henkilökohtaista. Väitän, että lähes jokaisessa meidän biisissä on jotain henkilökohtaista, siis sellaista tekstisisältöä, joka käsittelee jotain miulle henkilökohtaista asiaa. Ne ei välttämättä kerro miusta vaan jostain asiasta, joka koskettaa miun elämää. Se on ainut tapa, jolla mie osaan tekstejä tehdä, ainoa tapa, jolla tunnen ne mielekkäiksi. Nyt oli vain tarve sanoa ne asiat vähän suorempaan, ja aluksi se oli kyllä aika helvetin vaikeaa. Nyt se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta.”

Lyriikoiden kirjoittamiseen ja käsittelyyn on uhrattu selvästi enemmän aikaa kuin aikaisemmin.

“Aloittaminen oli vaikeaa, tekeminen oli vaikeaa ja viimeistely yhtä helvettiä. Mutta niinhän se on miulla mennyt aina. Nyt varsinkin se aloittaminen tuntui olevan poikkeuksellisen vaikeaa johtuen siitä helvetillisestä kirjoitustauosta, joka miulle taas edellisen levyn valmistumisen jälkeen tuli. Lisäksi se, että jätin sitä mystistä puolta hieman vähemmälle toi ongelmia, varsinkin alussa. Oli pieniä vaikeuksia omaksua ‘uusi tyyli’.”

Apua sanoituksiin tulikin yllättävältä suunnalta, kun Jarkko Martikainen, joka on tuottanut Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen Rajaportti-levyn, otti yhteyttä KT:n keulahahmoon ja halusi nähdä uusia sanoituksia.

“Kävimme keskusteluja niistä ja Jarkko kyseenalaisti joitain kohtia ja osoitti selviä virheitä. Kehoitti tekemään vielä suorempaa ja perustelemaan, että miksi tekstin henkilö tekee asioita, joita tekee. Veri valuu maahan, Kuningas Mammona ja Minä olen olivat biisejä, joissa Jarkon vaikutus oli suurin. Lisäksi mies kommentoi paria tulevaa sinkun bonusbiisiä.”

Yllättävä läpimurto raskaan suomirockin genressä

Edellisen levyn menestys oli varmasti yllätys monille yhtyettä pitkään seuranneille. Joillekin saattoi jopa olla järkytys alkujaan pienen piirin yhtyeen menestys ja muuttuminen yleisesti hyväksytyksi. Odotuksia kertyy varmasti uuden levyn menestymiselle niin levy-yhtiöltä, yleisöltä kuin bändiltäkin.

“Ainut asia, joka kävi mielessä, oli se että asiaan täytyy alkaa suhtautua tietyllä vakavuudella, meitähän voi tulevaisuudessa joku jopa kuunnella. No, se vakavuus jäi heti kun studiotyöt alkoivat, eka puolitoistaviikkoinen meni juopotellessa, otettiin turha jännitys ja löysät pois. Mutta biisien tekovaiheessa ainakin minä suhtauduin asiaan tietyllä vakavuudella. Toisaalta, niinhän mie teen aina. Emma-ehdokkuus tai Muuvi ei kyllä totta puhuen nouse meidän henkilökohtaisessa arvoasteikossa kovinkaan korkealle. Niiden saavuttaminenhan tarkoittaa tietynlaista yleistä hyväksyntää, tasapäistymistä muiden äitien, isien ja heidän pienten lapsiensa suosikkien joukkoon. Mutta se on väistämätöntä, että Kotiteollisuuden suosio kasvaa koko ajan riippumatta siitä, minkälaisia biisejä myö tehdään, ja nämä tällaiset gaalahelvetit tulevat siinä ohessa. Olkoon siis niin.”

“Ymmärrämme, että se (uusi levy) varmaan liikkuu enemmän kuin aikaisemmat, mutta mie ainakaan en osaa odottaa mitään lukuja. Luultavasti kymppitonnin päälle kuitenkin mennään ja se riittää meille. Levy-yhtiö saattaa odottaa hieman enempääkin, en tiedä. Mutta eivät varmaan pety, vaikka kymppitonniin jäätäisiinkin. Mitään linnoja ei olla siis varattu Englannin nummilta.”

“Myö ei olla tähdätty yhtään mihinkään, paitsi ehkä hauskanpitoon. Kaikki menestys on ollut vain bonusta sen päälle. Hauskaahan meillä on vieläkin. Aika pitkällehän tässä on ihan sen avulla päästy, kieltämättä.”

Kumpi sitten on tärkeämpää, yleisön vai kriitikoiden suosio, nyt kun yhtye on päässyt nauttimaan molemmista?

“Molemmat imartelevat omalla tavallaan, kriitikoiden mahdolliset kehut ihan ammatillisessa mielessä ja työvoittona, yleisön kehut taas muuten vaan. Ei kai sitä hirveän pahana voi pitää, jos joku meistä väittää tykkäävänsä. Onhan se ihan ymmärrettävää, tykätäänhän myökin Kotiteollisuudesta.”

Paluuta juurille

Raskaus on aina ollut ominaisinta Kotiteollisuudessa ja uusi levy ei petä tässä asiassa faneja. Paitsi ehkä kesämiehet.

“Joo, totta vitussa. Meillehän rankkuus ei koskaan ole huono asia, pikemminkin päinvastoin. Luulen, että ensi levy on vielä rankempi, ainakin nyt on sellaisia fiiliksiä ilmassa.”

Levyä ei kuitenkaan tarkoituksellisesti koottu raskaaksi?

“Tämä ei ollut tietoista. Meillähän on aina ollut tapana tehdä paljon biisejä nopeasti. Vasta kun kymmenisen biisiä on kasassa, alamme miettiä, että miltäs tää nyt kuulostaa. Toteamme, että paskalta kuulostaa, tehdään lisää. Sitten kun on parikymmentä veisua kasassa, alamme katsoa tilannetta uudestaan. Tekoprosessi oli tällä levyllä huomattavasti pitempi kuin aikaisemmin. Kerkes jopa ajattelemaan ja miettimään välillä. Lopputulos on nyt sitten tämmönen.”

Tomusta ja tuhkasta -levyltä asti ajoittain surullisenkin tutuksi tulleet melodiset ja popahtavat kertosäkeet ovat saaneet vihdoin täyden oikeutuksen Helvetistä itään-levyllä. Kohentunut sovitus-, sävellys- ja sanoitustaito ovat kutoneet kertosäkeet kauniin kuultaviksi ja taidokkaiksi. Erityisesti levyltä erottuu Minä olen.

“Sehän on sellainen klassinen suomirockralli, pastissi, eräänlainen hatunnosto siihen suuntaan. Väitän pystyväni tekemään niitä varsin helposti. Se, että meneekö sellaiset biisit sitten bändin seulan läpi, on aivan eri asia. Tämä sattui menemään. Mie oon koko ikäni kuunnellut suomirockia, ja tuollaiset biisit on miulla tavallaan selkäytimessä. Niitä tulee aina aika ajoin. Biisin teossahan pitää aina heittäytyä, ei biisiä voi ruveta tekemällä tekemään. Pitää vain tehdä sitä, mitä sattuu sillä hetkellä tulemaan.”

Kotiteollisuuden “juntti-imagon” tuntee varmasti moni yhtyeen musiikista tietämätönkin. Uusi levy kuitenkin osoittaa, ettei moinen imago musiikin ja lyriikoiden puolesta ole enää välttämätön.

“Ehkä, mutta meidän käytös taas on sellaista, että se ei osoita meidän kykenevän minkäänlaiseen älykkyyteen. Ja yllättävän suuri osa jengistä tuntuu kuitenkin ymmärtävän, että mistä tässä on kysymys, vaikkakin kesämiesten määrä on muutaman viime vuoden aikana hälyyttävästi lisääntynytkin. Se pitää vain hyväksyä, näin käy kaikille. Välillä se saattaa hieman häiritä, välillä sen ottaa ylpeänä vastaan, riippuu, että millä tuulella sattuu olemaan. Ja yleensähän myö ollaan pahalla tuulella, ei välitetä mistään vittuakaan.”

Haastattelu julkaistu : 2003-09-12
Kirjoittaja : Juha Kähkönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua