Kotiteollisuus – Helvetistä Itään (Ennakkokatsaus)

Kotiteollisuuden uuden Helvetistä Itään -levyn ennakkokatsaus biisi biisiltä. Kommentoijina toimivat bändin kitaristi-vokalisti Jouni Hynynen.

Helvetistä Itään
Tämä oli viimeisin biisi, joka levylle syntyi. Luonnollisesti siitä tehtiin sitten ensimmäinen single. Riffi ja säkeistö syntyivät treenijameissa. Samana iltana istuttiin kolmestaan baarissa (joka on oikeasti helvetin harvinaista Lappeenrannassa) ja vedettiin naamat. Tein kertosäkeen sanoineen kaikkineen seuraavan aamun krapulassa, ja saman päivän treeneissä biisi olikin valmis.

Myöhemmin tajusimme, että riffi menee aika läheltä KISSin God of Thunderia. Hongisto totesi, että KISSiltä saa aina varastaa, kunhan ei varasta Paul Stanleyn biiseistä. KISSiltähän me olemme varastaneet vahingossa aikaisemminkin, Yksinpuhelun riffihän mukailee kuulemma War Machinea. Mistähän vitusta sekin johtuu, kukaan meistä ei ole ikinä ollut mikään KISS-fani, kellään meistä ei taida olla edes yhtään niiden levyä?

Sanojen idea tuli Hongiston kotona olevasta Eedenistä itään -elokuvajulisteesta. Treenasimme uusia biisejä Hongiston himassa, ja aina öisin nukkumaan mennessä tuli tuijoteltua sitä julistetta pitkään ja hartaasti. Aatami ja Eeva lähtivät aikoinaan kuulemma Eedenistä itään. Välillä kun makailee sohvalla, raapii kiveksiään ja katsoo TV-viihdettä, niin tuntuu, että ihmiskunta on kulkenut niistä ajoista jo Helvettiin asti. Ja matka jatkuu.

Minulla ei muuten ole yhtäkään bonus-korttia, ei edes luottokorttia. Tyhmäähän se on, mutta kyse on periaatteesta.

Veri Valuu Maahan
Työläin biisi. Sinkkonen ei meinannut millään tajuta, että tämän voi soittaa Hurriganes-tyylillä aivan suoraan, mies kun kuuntelee välillä liiankin orjallisesti kitara-aksentointia.

Lähtökohtana oli Entombed, lopputulos kuulostaa helvetin tiukalta Kotiteollisuudelta. Biisi saatiin kunnolla kasaan vasta juuri ennen demon tekoa. YUP:n Martikainen auttoi hieman sanoissa, pyysi täsmentämään niitä. Luulen, etten ihan onnistunut siinä, mutta pidän lopputulosta tarpeeksi hyvänä.

Tekstin idea on se, että vaikka kaikki maailmassa tuntuukin välillä menevän päin helvettiä, niin onhan täällä jotain, jonka vuoksi kannattaa rimpuilla. Vähän sama idea kuin Sielun veljien Laulussa.

Kuningas Mammona
Yritin kotona jammailla Iron Maidenin Waisted Yearsia akustisella kitaralla ja riffi alkoi muotoutua siitä. Lopulta riffistä tulikin (luojan kiitos) aivan erilainen.

Loksahti treeneissä kohdalleen heti ensimmäisestä soittokerrasta lähtien. Ideana oli tehdä mahdollisimman yksitoikkoinen huutobiisi. Karmila yritti äänitysvaiheessa kehitellä säkeistöihin jotain melodiaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksauksen jälkeen mies oli kuitenkin helvetin tyytyväinen biisiin.

Nightwishin Tuomas soitti loppuun hienot syntikkakuviot tehden finaalista aivan helvetin pelottavan. Martikainen auttoi sanoissa. Kotiteollisuuden Master of Puppets, ei sävellyksellisesti vaan tunnelmaltaan. Tässä tuntuu olevan jotain Tuomari Nurmiomaista myös, ja se on ihan helvetin hyvä juttu.

Ensimmäisen “kertosäkeen” jälkeen tuleva trioliriffi oli täysin Karmilan ideoima juttu. Me oltiin siitä äärimmäisen innostuneita. Kotiteollisuus kuulostaa pienen hetken ajan aivan Slayeriltä!

Minä Olen
Ensimmäinen valmis biisi näistä uusista. Hyvin skitso. Välillä tuntuu helvetin hyvältä, välillä taas hirveältä suomirock -rallilta ollen luultavasti molempia. Mutta sanat ovat erittäin onnistuneet, ja siitä kiitos myös Martikaiselle. Positiivisin biisi meiltä ikinä, myös sanojensa puolesta. Ja se ei ole huono asia. Tämä on tavallaan pieni vastaveto Jos sanon -biisille. Tai jatkoa sille oikeastaan.

Olen muuten soittanut tämän biisin säkeistöihin bassot (tiedoksi vaan Hongistollekin). Kun Hongisto oli soittanut tämän biisin, pyysi Karmila miestä soittamaan sen vielä kerran. Hongisto pisti kuitenkin basson telineeseen ja ilmoitti lähtevänsä mieluummin saunaan kommentoiden, että “kyllä se on nyt tarpeeksi hyvä, saatana”. Päätimme lopettaa työt siltä päivältä, olihan jo alkuyö. Seuraavana aamuna Hongistoa ei alkanut kuulua aamupalalta ja Karmila iski basson miun käteen. “Soita sä, mä en jaksa enää tuota vetelöintiä”. No, minähän soitin, ykkösellä sisään.

Tämän Taivaan Alla
Kulki nimellä “Tyttöjen biisi” heti ensi treeneistä lähtien. “Tällä biisillä saadaan pillua”, totesi Sinkkonen. Sanoista tuli kuitenkin aivan helvetin toivottomat, ei siis huonot, vaan synkät. Ensimmäinen kertosäe, joka näistä uusista valmistui, säkeistöjä piti hioa vähän pitempään. Lopun kitaramelodia on tuttu jostain, mutta kukaan ei saanut mieleensä mistä, luultavasti se on Leevi and the Leavingsia (R.I.P. Gösta Sundqvist) tai Apulantaa tai sitten jotain suomi-iskelmää jostain 70-luvulta. Se päätettiin kuitenkin jättää, koska sylttytehdasta ei löytynyt.

Tuomas veti loppuun hienot viulusyntikat. Ja mie itkin krapuloissani Hongiston alakerrassa, kun mies soitti niitä. Olivat niin perkeleen kauniita kuvioita.

Viittä Vaille Vainaa
Tehtiin erillisenä sessiona kaksi viikkoa varsinaisten äänitysten jälkeen. Karmila vaati lisää vauhtia levylle. Mehän tehtiin. Äänitettiin yhdessä päivässä Finnvoxilla joskus heinäkuun alussa. Sanoituksen idea tuli, kun kävin katsomassa isäukkoa sairaalassa levyn äänitysten aikaan. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleen oli “tuo ukkohan on viittä vaille vainaa”. Tuli mietittyä isä-poika-suhteita sen jälkeen aika tarkkaan. Ja sitä, että miten vanhan liiton ukot elämään suhtautuu, että “töitä pitää tehdä vaikka henki lähtis”. Ja ennen kaikkea: miksi vitussa näin on? No, siihen ei löydy vastausta tästä biisitä, ja tuskin mistään muualtakaan.

Biisissä on lainassa Sub Urban Triben rumpalin pellit. Sinkkonen oli krapulapäissään unohtanut omansa kotiin. Ammattilaiset liikenteessä taas, Karjalan iloiset lauluveikot, saatana.

Tuonen Joutsen Hienointa, mitä olemme tehneet koskaan. treenikämppäjamien tulos. Martikainen auttoi hieman sanoissa, ja lopulta niistä tulikin aivan helvetin hyvät. Loppu on jammailtu kasaan juuri ennen demon tekoa. Vielä demolla se kuulosti helvetisti CMX:ltä. Karmila auttoi muuttamaan sitä hieman varsinaisissa äänityssessioissa, ja kun Tuomas soitti sinne vielä hienot syntikat ja Pahuuden poikakuoro veti mahtipontiset kuorot, kuulostaa lopputulos aivan joltain vitun oopperalta. Erittäin vaikuttava, nostaa karvat pystyyn.

Mietittiin pitkään tästä levyn lopetusbiisiä, mutta päädyimme lopulta tähän paikkaan. Tai minä ja Karmila päädyimme. Miksi? Siksi, että nyt se on levyn kliimaksikohdassa, tämä biisi on tämän levyn hienoin hetki.

Kaksonen
Tästä piti tulla “b-puoli” jollekin sinkulle. Karmila kuitenkin miksasi biisin niin hyvin, että pakkohan se oli levylle laittaa. Hongisto ja Sinkkonen hoilaavat mukana kertosäkeessä, se oli varsin sympaattisen kuulosta toimintaa. Lopulta se alkoi toimia niin hyvin, että käytimme poikien “futiskuoroa” muutamassa muussakin biisissä. Sanat ovat tavallaan jatkoa Päivänsäde ja Menninkäiselle, näinhän siinäkin tarinassa lopulta täytyi käydä. Lopun puheen teksti on erään jossain Kainuun suunnassa vaikuttavan kirjailijan erään novellin innoittama.

Biisi itse syntyi treenijamien tuloksena, vain kertosäe oli miulla valmiina. Sinkkosen mielestä siinä on jotain iskelmällistä, jotain hyvin suomalaista. Mie en tiedä, mie vaan hakkaan kitaraa ja huudan. Ja kuolaan.

Raudanlujat
Harsoin sanat kasaan hädissäni juuri ennen laulusuoritusta. Idea oli toki ollut olemassa pitkään, mutta viimeistely tapahtui vasta pakon edessä onnistuen lopulta erittäin hyvin. Kertosäe on aika poppi, mutta riffi on rautaa, vissiin sitten sitä metallia. Perusbiisi, perustuu ehkä hieman liikaakin yhteen riffiin. Kertosäe pelastaa helvetisti.

Yö Päivää Keinuttaa
Henkilökohtaisin näistä uusista. Tämä on niitä, jonka ääressä olen tirauttanut muutamat itkut. Että, miksi sitä on välillä sellainen paska, joka ei osaa ottaa toisia huomioon. Eikä edes halua ottaa.

Finaalin lauluosuus syntyi Hongiston saunassa miun mököttäessä siellä yksin edellisenä iltana ennen biisin laulusuoritusta. Siinä oli taas Karmilalla ihmettelemistä. Ensin biisin kertosäe osoittautui helvetin vaikeaksi laulettavaksi ja sitten loppuun tuli vielä finaali, joka oli vähintäänkin yhtä vaikea. “Miksi vitussa sun pitää tehdä sellaisia melodioita, joita sä et pysty kunnolla laulamaan?” Aaltonen ja nuorempi Hynynen paikkaavat hienosti taustalauluilla. Ja Tuomas soitti taas hienot syntikat pohjalle.

Haastattelu julkaistu : 2003-09-10
Kirjoittaja : Juha Kähkönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua