Verenpisara – Happosadetta (Ennakkokatsaus)

Verenpisaran uuden Happosadetta-levyn ennakkokatsaus biisi biisiltä. Kommentoijina toimivat bändin biisinikkarit Santeri Kallio (Sande) ja Rami Raski.

Arvetkin kauneuspilkuiksi
–Rami: Vanhaa kauraa, taitaa olla kirjoitettu raivon vallassa jonkin sortin kostoksi. Kertoo ihmisistä, joiden päättämättömyys saa muut sekoamaan. Esimerkiksi kyseisen tarinan henkilö reagoi loputtomaan kyselytulvaan pahoinpitelemällä itseään.
–Sande: Tosi vanha biisi, toinen koskaan meidän säveltämä biisi, jos sitä meidän ääninäytettä taidekouluun (ensimmäinen biisi, innoittaja-alullepanija, ensiäitiralli) ei oteta huomioon. Menevimpiä Verenpisara-biisejä kautta aikojen. Tätä on aina hauska soittaa ja hyvä fiilis, että saatiin se uudelle levylle hyvänä versiona.

Yön karnevaalit
–Sande: Uuden levyn rankempaa linjaa edustava ralli. Monotonisesti junnaava – omiin suosikkibiiseihini lukeutuva – biisi. Yksinkertaisen sävellyksen päälle kasvatettu studiossa monia kerroksia ja kaupungin yöhön sijoittuva sanoitus. Improvisoitu kitarasoolo biisin lopussa on Tomi Koivusaarta parhaimmillaan ja jaksaa aina piristää.

Me tapoimme tunteen
–Sande: Levyn ensimmäinen singlelohkaisu. Vahvoja iskelmävaikutteita ja vähän mustalaisiskelmähenkeä. Alkuun aika pikaisesti niputettu biisi kitaralla ja laululla, mutta myöhemmin treenikämpällä vakavasti treenattu ja sovitettu rokkibiisi. Sanoitus/runo oli sen verran selkeä, että jätettiin biisikin aika selkeäksi. Levyn menobiisejä, myös omalla tavallaan jonkin sortin rakkauslaulu. Biisistä on myös tehty video, jonka käsikirjoitus mukailee kappaleen sanoitusta. Videon taiteellista toteutuksesta ja ohjauksesta vastaa Sampo Mansnerus.

Juomarahat
–Rami: Erittäin vilpittömällä mielellä kirjoitettu rakkauslaulu jo sen täydellisen suunnittelemattomuuden ja nopean luomisprosessin takia, tein vartissa. Joskus on näemmä hyvä syyttää muita, kun ei saa mitään aikaiseksi, ja saada aikaiseksi jotain, jolla on hyvä pyytää anteeksi.
–Sande: Ensimmäinen biisi, joka demotettiin, kun aloimme kosiskella levy-yhtiötä julkaisemaan uuden Vp-levyn. Syntyi melkein yhtä helposti kuin Ramin runo, vanhalla sävellystyylillä pianolla ja laululla. Tässä on vähän rokimpaa perusmenoa levyn tunnelmaa kannattelemaan. Joskus oli jopa spekulaatiota, jos tästä saisi ensimmäisen singlen aikaiseksi, idea kuitenkin kuopattiin toistaiseksi.

Kyllä me
–Sande: Levyn iloisin biisi, Ramin parin vuoden takainen biisi. Tää vois kertoa siitä, että tunnepuolen viikatemies vaanii aina kulman takana valmiina puuttumaan asiaan parisuhteessa tai jossain muussa tilanteessa. Akustinen toteutus oli aika automaattinen vaihtoehto, kun tää on tällainen J. Karjalais-renkutus. Sanoin Dan Tigerstedtille (levyn miksaaja) edellisenä iltana miksauksessa, että “miksaa aamulla Kyllä me -biisiin sellainen ‘missä on se Väinö’-saundi, niin mä tuun iltapäivällä kuuntelemaan”. Hyvin kilisi 12-kieliset ja bändikin tuntui tykkäävän. Nyt jälkikäteen lämmittää aina korvaa, kun se akustinen fiilis alkaa tän biisin kohdalla nostaa kuulijaa ilmaan.

Helminauha
–Rami: Jotkut syntyvät elääkseen vittumaisen elämän ja kuollakseen aivan liian aikaisin. Se hyvä puoli tässä on, että sitä ei pysty tietämään tai ennustamaan, koska kaikkien elämä on joskus vittumaista.
–Sande: Aika muhkea kasarijyrä, kaivettiin se Hedelmäkivikopasta jo Aamunodottajan sessioihin, mutta se ei sopinut sinne ja sen takia mahtunut kokonaisuuteen. Happosateelle aika automaattinen valinta sen jälkeen, kun vaihdettiin sävellajia ja alettiin sahata kitaroilla komppia. Käsin kosketeltava tarina, jota jokainen voi soveltaa haluamaansa henkilöön.

Galleria
–Sande: Aika helposti syntynyt semiakustinen rokkibiisi. Ekoja uusia biisejä mitä sävellettiin levylle. Se ensimmäinen versio tästä kitaralla ja laululla oli sen verran hyvässä formaatissa, että studioon mennessä pääasiassa vaan yritettiin kuunnella sitä ja vetää se paremmin. Lopuksi lisättiin vielä kerroksia ja paisutusta viululla ja taustalaululla. Omia suosikkibiisejä ehdottomasti.

Tunne hiekka jalkojen alla
–Sande: Tuli ihan viimeisenä levyn biisilistaan mukaan, siis mitä äänitetään. Jossain vaiheessa meinasi jo käydä niin, ettei tätä olisikaan alettu työstää, mutta jotain treeninauhaa kuunneltuani soitettiin kuitenkin kaikki purkkiin ja odoteltiin BMG:ltä Hynnisen Karin mielipidettä aiheesta. Kun hän oli kuullut raakamiksauksen, lisättiin Tunne hiekka myös miksauslistaan. Levyn hevein biisi, suomalaista melankoliaa yhdistettynä sabbathmaiseen hidasteluun, ja vahva tunnelma.
–Rami: Tais olla mun tekstittömän kuukauden räkäsyjä, sanallista antipatiaa…

Pakoon
–Rami: Sanoitukset olivat aluksi vähän vitsi, jota kelailtiin ajatusleikkinä mahdollisesti jollekin iskelmätähdelle. Kappale käsittelee jatkuvaa moraalikrapulaa jopa vapauden tunteesta.
–Sande: Säkeistömuotoon väännetty biisi, toistaa kolme kertaa itseään aina uusilla sanoilla. Mun mielestä levyn menevimpiä biisejä. Ollaan soitettu tätä viimeisillä keikoilla, ikään kuin ajettu sisään, jos tällä saisi vähän menoa lavalle. Aika näyttää varmasti kuinka käy. Diggaan paljon laulun rytmistä, se on aika tiivis ja informaatioitakin on paljon. Tää on sellainen mielenvankila-tyyppinen ratkaisu…rämpytysbiisi.

Rakkauden esikoinen
–Sande: Diskobiisi, joka tehtiin yllätys yllätys synalla ja laululla. Mulla oli DX7 jousimatto alla ja Rami tunnelmoi päälle jotain uutta runoa. Myöhemmin kuunneltiin c-kasetilta ja oltiin tyytyväisiä melodioihin ja rakenteeseen. Tosi helposti syntynyt perus Verenpisara-biisi. Ehkä monikutoisin ja omituisin sanoitus koko levyllä.

Happosadetta
–Sande: Biisi, joka antoi raamit uuden levyn tekemiselle. Soitettiin tätä aina edellisen levyn keikoilla, kun biisit loppuivat. Pikkuhiljaa se muovautui tällaiseksi hitaaksi mahtiballadiksi, vaikka jossain vaiheessa oli tarkoitus tehdä siitä suht menevä biisi. No se menevä versio oli niin kornin kuuloinen, että hyvä, kun kävi näin. Tässä on kaikkea sitä, mistä meidän bändissä on kysymys. On piano/laulu tulkintaa, akustisia kitaroita ja vapaata soitantaa. Tomin kitarasoolo biisin lopussa on hieno. Happosadetta kuvastaa hyvin niitä tunnelmia ja mielikuvia, mitä tälle levylle on taltioitu, ehkä sen takia siitä saatiin myös levyn nimi.

Haastattelu julkaistu : 2003-08-18
Kirjoittaja : Juha Kähkönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua