Verenpisara – Runoja raskaalla kädellä

Omaperäistä runometallia suoltavan Verenpisaran toinen albumi, Happosadetta, on aivan julkaisunsa kynnyksellä. Yhtyeen reilu vuosi sitten ilmestynyt debyyttialbumi Aamunodottaja sai positiivisen vastaanoton sekä kriitikoiden että keskivertokuluttajien keskuudessa. Vokalisti Rami Raskin runojen pohjalta rakennettujen kappaleiden erikoislaatuinen, jopa psykedeelinen ilme vääntyi rock-viisikon käsittelyssä huiman hienoksi ja tunnelmalliseksi paketiksi, joka osoitti että suomenkielinen raskas rock pystyy vielä uusiutumaan.

Tuoreelta albumilta irroitetut singlet ovat kuitenkin antaneet yleisölle kuvan hieman tavallisemmasta bändistä. Virallisesti julkaistu Me tapoimme tunteen muistuttaa rautalankasoundeineen läheisesti Viikatetta, ja vielä toistaiseksi ainoastaan keikoilla myytävä Tunne hiekka jalkojen alla ei sekään hirveästi poikkea tavanomaisesta suomijunttauksesta. Itse levy kokonaisuudessaan tarjoaa kuitenkin tuttua Verenpisaraa, joskin Aamunodottajaa pehmeämmillä soundeilla.

”Ihan samaa kokonaisuutta tämä on kuin Aamunodottajakin, mutta soundi ei ole yhtä raaka. Levy miksattiin Dan Tigerstedtin kanssa, joka toteutti sen vähän pehmeämmin, mikä sopi mulle ihan hyvin”, säveltäjä-kitaristi Santeri Kallio kertoo.

”Musta tuntuu, että tämä levy tekee tämän meidän jutun vieläkin persoonallisemmaksi. Ja sinkkujen perusteellahan on täysin mahdotonta lähteä analysoimaan yhtään mitään. Esimerkiksi jos kuuntelee Me tapoimme tunteen -biisin sinkkuna, niin sehän on tosi erilainen kuin muut biisit levyllä, mutta toisaalta kun kuuntelee sen levyltä, ei se sillä lailla hyppää sieltä.”

Happosadetta-levyllä erilaiset tunnelmat mukautuvatkin sulavaksi kokonaisuudeksi, ja Verenpisara on entistä linjakkaampi, vaikka se rönsyilee tyylillisesti eri suuntiin.

”Siellä on ihan akustista, sellaista jota alun perin tehtiin, mutta sitten siellä on kuitenkin tällaista uudempaa, massiivisempaa, täysin tuuttiin sovitettua kamaakin. Tämä on myös vähän teemallisempi levy. Aamunodottajalla oli enemmän meidän alun ihan psykedeliaruno-osastoa mutta myös suoraviivaista meininkiä, josta sai helposti kiinni.”

Tuoreen albumin kappaleet ovat pääasiassa syntyneet Aamunodottajalta tutulla tyylillä – samalla, jolla koko homma sai aikanaan alkunsa. Raskin runot ovat muokkautuneet valmiiksi kappaleiksi Kallion ja Raskin itsensä käsissä pelkän pianon avustuksella.

”Suurin osa biiseistä on tehty piano–laulu-metodilla, mutta osa myös kitara–laulu-metodilla. Mä rämpytin paljon skittaa, mutta monesti kun biisin runko oli hahmottunut, niin kitara sivuun ja pianon ääreen, koska niin se sujuu paljon helpommin”, muun muassa Amorphiksen ja edesmenneen Kyyrian kosketinsoittajana tunnettu Kallio kuvailee.

”Tätä levyä varten tehtiin viitisentoista uutta biisiä. Vieläkään sanoituksia ei ole tehty biisien ehdoilla kuten pop-biiseihin tehdään. Sanat on ollut valmiina runoina, ja niitä on vähän muokattu siinä vaiheessa kun niistä on tehty musiikkia.”

Vaikka suurin osa Happosadetta-albumin kappaleista onkin uusia, levyltä löytyy myös vanhempaa materiaalia. Helminauha ja Happosadetta oli tarkoitus tulla jo Aamunodottajalle, kuin myös Arvetkin kauneuspilkuiksi, joka julkaistiin alun perin Verenpisaran ensimmäisellä ep:llä vuonna 2001.

”Happosadetta- ja Helminauha-biiseihin ehdittiin äänittää Aamunodottajaa varten rummut ennen kuin ne tippuivat pois. Arvetkin kauneuspilkuiksi tehtiin ihan valmiiksi asti, mutta sitä ei uskallettu laittaa Aamunodottajalle. Se ei vain ollut hyvä versio.”

Toukokuusta elokuuhun

Happosadetta-levyn piti alun perin ilmestyä toukokuun puolessavälissä. Julkaisu siirrettiin kuitenkin elokuuhun, kun kiire alkoi pakata päälle. Levy-yhtiö oli alkujaankin ollut myöhemmän julkaisupäivän kannalla, mutta artistin kiihkolla bändi halusi levyn tulevan pihalle jo keväällä.

”Jos originaali suunnitelma olisi pitänyt, tässä olisi itse jo suljetulla osastolla. Levy saatiin miksattua maaliskuun puolivälissä, mutta jos ajatellaan, että sen jälkeen olisi pitänyt suunnitella kannet, tehdä mahdollisesti video ja käydä keikoilla, olisi tullut niin kauhea kiire, että kokonaisuuden hahmottaminen olisi kärsinyt.”

Julkaisupäivän siirtoon vaikutti myös toukokuussa ilmestynyt tuore Amorphis-albumi.

”Oli aika karmaiseva tilanne, kun olin Amo-palaverissa ja siellä päätettiin, että levy tulee ulos 16.5. Samaan aikaan mä sain tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että Happosadetta ilmestyy samana päivänä. Julkaisua piti äkkiä ryhtyä siirtämään, ja levy-yhtiö muistutti, että oli alun perinkin ehdottanut elokuuta.”

”Paljon parempi tehdä rauhassa kuin juosten kusta ihan vaan sen takia, että haluaa olla artisti ja julkaista saatanan nopeasti mahdollisimman paljon Peitsamo-meiningillä. Kyllä mä oon tyytyväinen, ja kaikki tuntuu olevan, että on saatu tehdä ihan rauhassa eikä ole ollut mitään kiirettä.”

”Mutta toisaalta ei ole myöskään mitään turhaa vuosikausien vedätystä. Vedätyksestähän tässä ei ole kysymys, kesällä ei vaan paljon mitään julkaista, joten meidän piti siirtää julkaisu kesän yli.”

Alun perin Happosadetta-albumilta piti julkaista ensimmäisenä Tunne hiekka jalkojen alla -single, mutta levy-yhtiö vaihtoi sen viime tingassa Me tapoimme tunteen -singleen. Ensiksi mainittukin julkaistaan vielä, kunhan levy on pihalla.

”Mä en itse asiassa edes tiedä, miten siinä tarkkaan ottaen kävi. Ensin piti julkaista Me tapoimme tunteen, mutta just ennen muutettiin suunnitelmaa niin, että Tunne hiekka jalkojen alla tuleekin ekana. Se ei sitten kuitenkaan ilmeisesti saanut tuulta siipien alle.”

”Mä en hirveästi tuohon single-hommaan lähde itse sähläämään. Me ollaan yritetty tehdä levy, missä jokainen biisi on hyvä. Sinkkujen kanssa plärääminen on levy-yhtiöiden hommaa ja jos levy-yhtiö haluaa painaa sinkkuja, niin mä mielelläni laitan niitä omaan hyllyyni.”

Sähläysrumbaan joutui aikanaan myös Aamunodottajan kappale Harvoin. Levyllä biisistä oli lyhyempi versio, kun taas radiossa soi pidempi versio, mikä hämmästytti monia kuulijoita ja aiheutti paljon kyselyjä bändin kotisivuilla. Nyt pidempi Harvoin on Tunne hiekka jalkojen alla -singlen b-puolena, mikä tyydyttänee radiossa soineeseen versioon tykästyneet.

”Originaaliversio ei koskaan päätynyt levylle. Jossain vaiheessa nousi kysymyksiä, että tämä on liian pitkä ja että tässä hoetaan liian paljon samaa asiaa. Siitä tehtiin sitten lyhyempi versio. Mutta sitten kun siitä tehtiin sinkku, siihen laitettiin lyhyt versio ja se originaaliversio. Radiomafia alkoi automaattisesti sitten soittaa sitä pitkää versiota.”

Musiikki esiin

Verenpisara kaavailee Suomen-kiertuetta syksyksi. Aamunodottajan jälkeen yhtye kävi ainoastaan pistokeikoilla, sillä varsinaista kiertuetta ei vielä uskallettu tehdä.

”Me ei tiedetty sitä, että jos me mennään vaikka Jyväskylään keikalle, niin mitä jos sinne ei tulekaan ketään, ja me joudutaan maksamaan se omasta pussista. Tai jos me mennään Joensuuhun, niin miten siinä käy.”

Verenpisara keskittyikin festarikeikkoihin ja sellaisten bändien lämmittelemiseen, jotka vetävät yleisöä, kuten Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus, Kotiteollisuus ja CMX. Nyt bändin olo lähteä keikoille on varmempi, kun on jonkinlainen tuntuma siihen, minkälainen vastaanotto musiikilla on.

Verenpisara ei ole lavalla erityisen liikkuva bändi. Keskittymisen kohteena onkin se, miltä musiikki kuulostaa. Kallion mukaan live-energiaa tulee lisää ammattitaitoisten soittajien ansiosta. Kitaristi Tomi Koivusaari ja basisti Niclas Etelävuori ovat haalineet kokemuksensa Amorphiksen riveissä, rumpali Atte Sarkima puolestaan muun muassa Havana Blackin kannujen takana.

”Me ollaan tällä bändillä aina pyritty siihen, että itse asia tulisi esiin. Mä oon ollut aika tyytyväinen meidän keikkoihin. On ollut helvetin makeita juttuja, ja yritetään vaan parantaa koko ajan ja toivoa, että tulee mahdollisimman vähän takaiskuja.”

Livenä kappaleiden sovitukset poikkeavat toisinaan levyversioista. Osaksi tämä johtuu siitä, että keikoilla bändissä on mukana myös Janne Immonen koskettimissa. Sekä Aamunodottajalla että Happosadetta-levyllä pienet kosketinmausteethan ovat Kallion itsensä soittamia.

”Koskettimia on lisäilty, ei ehkä kauhean tietoisesti niin, että tarkoituksella sovitettaisiin eri tavalla. Eihän Janne jaksa tietenkään koko ajan seistä pilarin vieressä odottamassa yhtä kohtaa, joka on levyllä. Se soittaa sinne sitten kaikkea pientä näkemystä, ja mun mielestä se on toiminut ihan hyvin.”

”Ja ollaanhan me tehty joihinkin biiseihin vähän liikkumavaraa, sellaista ’jamia’. Ei nyt suoranaisesti aleta mitään bluesia jammaamaan a:sta, mutta sellaista pientä.”

Koska kappaleiden lähtökohtana on ollut pelkkä piano ja laulu, ei Kallion ja Raskin akustinen duo-keikka ole myöskään poissuljettu vaihtoehto.

”Se on ihan selvä juttu. Jos saisi sellaisen paikan, missä olisi oikea piano tai oikea flyygeli, niin se olisi täydellistä. Sähköpianojen kanssa plärääminen on aika ahdistavaa, varsinkaan kun mulla ei ole hyvää.”

”Meidän piti esiintyä akustisesti levyn ennakkokuuntelutilaisuudessa, jota oltiin järjestämässä kesäkuussa, mutta järjestäjä tuli kipeäksi, eikä siitä tullut mitään. Eikä sitä kuulemma järjestetä enää.”

”Ja onhan Me tapoimme tunteen -singlellä vähän sama asia. Urut ja laulu, akustinen otos”, Kallio viittaa lopuksi erikoiseen versioon Aamunodottajan Syntyminen-kappaleesta.

Haastattelu julkaistu : 2003-08-15
Kirjoittaja : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua