Amorphis – Kaukana auringosta

Suomalaisen metallin pioneeri Amorphis julkaisi odotetun uuden albuminsa toukokuussa. Far From The Sun -nimeä kantava kiekko on suoraa jatkoa edeltäjälleen AM Universumille, jolla psykedeelisen rockin ja kansanperinnehöysteisen metallin elementit yhdistyivät sulavaksi kokonaisuudeksi. Musiikillista jatkumoa on viety eteenpäin luonnollisesti, eikä yhtye ole sen tarkemmin suunnitellut linjaansa.

”Meille Far From The Sun on ihan luonnollinen jatke, vaikka on tullut palautetta, että musiikki kuulostaa erilaiselta kuin aiemmin. Me ei olla mietitty meidän musiikkityyliä oikeastaan koskaan, paitsi ehkä silloin, kun Tuonelan biisejä tehtiin ja jatkuva örinälaulu poistui”, kosketinsoittaja Santeri Kallio kertoo.

Far From The Sunilla Amorphiksen tyyli on terävöitynyt, ja ilmaisu on muuttunut entistä raskaammaksi. Sävellykset ja sovitukset ovat pysyneet monipuolisina ja halittuina. Far From The Sunin kappaleiden monimuotoisuutta kuvaa hyvin se, että tuore tuotos on vaatinut hetken avautuakseen myös soittajille itselleen.

”Far From The Sunilla on meille uutta oikeastaan vielä enemmän kuin mitä AM Universumilla oli Tuonelan jälkeen. Vasta nyt uusi levy on alkanut avautumaan itsellekin kunnolla, kun on päässyt soittamaan biisejä livenä ja saanut levyyn vähän perspektiiviä. Kuusi–seitsemän keikkaa on soitettu ja kyllä varmaan kymmenen–viisitoista keikkaa saa vielä vetää, ennen kuin biisit avautuvat kunnolla. Koko ajan sitä vain sisäistää paremmin, mitä on tullut purkitettua levylle.”

Muutoksia takana

Reilun kahden vuoden mittaisella taipaleella Far From The Sunin ja AM Universumin välissä on ehtinyt tapahtua paljon. Rumpali Pekka Kasari jätti bändin, ja vuosia yhtyettä ahdistaneesta levy-yhtiöstä Relapse Recordsista päästiin viimein eroon. Kasarin tilalle tuli bändin vanha rumpali Jan ”Snoopy” Rechberger, ja Relapsen sopimus vaihtui diiliin EMIn Virgin-levymerkin kanssa.

”Jos sadan metrin päässä myydään levy, rahat lähetetään merten taakse eikä niitä kuulu takaisin”, Kallio kuvailee Relapsen toimintaa. ”Aina kun yritti jotain kysyä, mikään ei onnistunut. Jos pyysi selvitystä, joku oli puolen vuoden lomalla.”

”Meillä oli keväällä 2002 keikka Turkissa, jonka jälkeen Pekka ilmoitti lähtevänsä bändistä. Me istuttiin treenikämpän sohvilla, ja mietittiin että mitäs nyt tehdään. Viisi minuuttia meni, kunnes joku ehdotti, että Snoopyn voisi pyytää takaisin. Tomi (Koivusaari, kitara) sai tehtäväksi kysyä Snoopya, ja kun Snoopy suostui, pyörä lähti pyörimään ja kaikki tajusivat, että nyt täytyy päästä eroon Relapsesta ja tehdä levy.”

Kun treenaaminen Snoopyn kanssa käynnistyi uudella innolla ja tarmolla, alkoi uuttakin materiaalia syntyä nopeasti. Far From The Sunin kappaleet kehittyivät aihioista valmiiksi paketeiksi pitkälti jamimeiningillä. Ennen studioon menoa biisien runkoja täytyi vielä hioa, kun Koskinen teki kappaleisiin lauluosuuksia.

”En mä voi tehdä lauluja tähän, tää on ihan liian progee!”, Kallio imitoi Koskista. ”Niitä jamimutkia piti oikoa, kun siellä oli muutamia tahtilajeja, jotka olivat ihan älyttömiä.”

Biisien lopullisen hiomisen jälkeen levy syntyi vauhdilla. Levyä äänitettiin Finnvoxilla, Kallion ja basisti Niclas Etelävuoren omalla CCPC-studiolla, sekä Seawolf Studiosilla Suomenlinnassa. Lopuksi levy miksattiin Finnvoxilla, minkä jälkeen se masteroitiin Tukholmassa. Samalla kun levyä työstettiin, hahmottui myös uusi levytyssopimus.

”Oli aika stydi juttu, kun tuli mustaa valkoisella, että päästiin Relapsen levydiilistä eroon. Yleensä diilistä pääsee eroon vain jos saa kenkää, mutta me päästiin helpommalla. Loppupeleissä voi sanoa, että se oli meitä kohtaan ihan reilusti tehty.”

”Nyt me saatiin hyvä sopimus, ja EMI oli valmis tekemään sen meidän ehdoilla. Ja samassa rysäyksessä markkinointipuolelle tuli hevin pioneeri Jone Nikula, joten ei voi valittaa.”

Takaisin juurille?

Amorphis rohkaistui ottamaan Far From The Sunille jälleen myös entistä enemmän kansanperinnevaikutteita, jotka olivat jonkin aikaa pannassa. Bändin varhaisimmilla levyillä melodiat olivat hyvinkin traditionaalisia, ja sanoitukset käännettiin suoraan Kalevalasta. Tällä olikin selkeä vaikutus bändin julkisuuskuvaan.

”Amorphis leimautui jossain vaiheessa täysin Kalevala-bändiksi, ja siitä tuli vähän sellaista vastareaktiota. Musiikkia ja bändiä haluttiin tuoda enemmän ylös. Nyt kun siitä on vuosia aikaa, tuntuu hauskalta ja terveeltä käyttää taas kansanmelodioita. En usko, että muutamia melodioita, joita Far From The Sunilla on, olisi voinut toteuttaa vielä AM Universumin studiosessioissa.”

Uusia biisejä yhtye on päässyt esittämään vasta festareilla, joilla soittoaika on rajattu. Settiin on mahdutettava materiaalia läpi yhtyeen historian, joten yhteen keikkaan ei mahdu montaa kappaletta Far From The Sunilta. Täysiin oikeuksiinsa tuoreen levyn sisältö pääseekin vasta pidemmillä klubikeikoilla.

”Me ollaan yritetty soittaa keikoilla materiaalia kaikilta levyiltä. Jos keikkasetti antaa myöten, me soitetaan uusia biisejä vähän enemmän ja toisaalta myös kappaleita suosituilta levyiltä, kuten Tales From The Thousand Lakesiltä ja Elegyltä. Ongelma on se, että levyjä on jo niin monta.”

Amorphista on yleisesti pidetty pateettisena livebändinä. Yhtyeen jäsenet keskittyvät soittamiseen, ja vokalisti Pasi Koskinen tyytyy seisomaan jalka monitorin päällä, mitä pidetään tylsänä katsoa. Totuus on kuitenkin toinen, ja niin vakuuttaa myös bändi itse.

”Miten tuollaisessa musiikissa lähtee nyt hirveästi pogoilemaan? Kyse on kuitenkin aika keskitempoisesta tavarasta. Sanoisin niille, ketkä toivoo enemmän lavaliikehdintää, että saa siellä yleisössäkin liikkua. Me halutaan keskittyä siihen, että biisit soitetaan mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman lähelle levyversioita. Ei meistä mitään Scorpionsia saa vääntämälläkään.”

”Pasilla on itse asiassa polvi niin hajalla, että se ei edes saa pogota. Sehän on lähtenyt pari kertaa kesken keikan paareilla sairaalaan.”

Oli Amorphis tylsä livenä tai ei, keikkoja bändi aikoo tehdä ahkerasti. Kesän festarikeikkojen jälkeen Amorphis lähtee kiertämään ensin Suomea ja sen jälkeen Eurooppaa. Näiden jälkeen suunnitelmissa on mahdollisestikin kiertue USA:ssa. Myös itse levy on tarkoitus julkaista muun muassa Japanissa ja Pohjois-Amerikassa.

”Siinä riittää sen verran rupeamaa, että sen jälkeen täytyy jo ruveta miettimään seuraavaa levyä”, Kallio virnistää.

Haastattelu julkaistu : 2003-07-30
Kirjoittaja : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua