YUP – Tätä joutilasta kavahtakaa…

Muutama viikko takaperin järjestetyn Ilosaarirockin aikana sain luotua suullisen yhteyden YUP:n laulajakitaristi Jarkko Martikaisen kanssa. Puhuimme niitä näitä ja samalla tiedustelin viime aikojen meiningistä.

”Meidän viime aikojen kuulumiset ovat tulleet melko hyvin ilmi festareiden mainoksissa. Suomea kiertäessä on kesä mennyt ja välillä ihan lomaillessa. Yritetään löytää sellaistakin aikaa jolloin olisi muuta mielessä kuin rock’n’roll.”

Kuulumisten jälkeen puheenaiheeksi nousi keväällä ilmestynyt Leppymättömät levy. Mitenkä kuulijat ovat ottaneet levyn vastaan ja mikä on tämän hetkinen oma näkemys tuoreimmasta levystä?

”Joidenkin mielestä Leppymättömät on loistava, toisten mielestä se on paluu vanhaan, ja osa on taas sitä mieltä, että se on sitä samaa jankkaamista mitä meillä on aina ollut. Neljäs piiri on sitä mieltä, että nyt olemme oikea yhtye ja aikaisemmin emme ole saaneet aikaan mitään järkiperäistä. Ihan elämälle vierastahan se olisi, jos jokaisen mielestä levy olisi naurettavan hieno, eikä kukaan valittaisi mistään. Erittäin hienoa on varsinkin se, jos arvostelija osaa perustella levyn sisältöä, että mikä siinä on pielessä ja niin edelleen. Mielellään vielä jollain muulla tavalla kuin, että biisit ei muistuta vuonna -95 tehtyä materiaalia tai että kappaleet ovat pelkkää paskaa.”

”Itse olemme osanneet olla hyvillämme tuoreimpaan levyyn. Meidän oli pakko löytää joku uusi suunta ja se löytyi siitä, että yrittää tehdä tuollaista treenikämppäsoundia. Yritetään pitää kappaleet melko primitiivisinä ja tehdä kohtuullisen ytimekkäitä rock-iskuja ja jättää taide- ja balladivaihteet vähän vähemmälle.”

Keskustelu alkoi pureutumaan haastattelua edeltävään keikkaan ja sitä kautta keikkojen biisilistoihin. Millä periaatteella biisilistat kasaillaan ja poikkeaako festareiden setit miten paljon normaaleista klubikeikoista?

”Festivaalikeikat ovat ns. aasi-keikkoja, porkkanoita aaseille. Kun soittoaika voi olla niinkin minimaalinen kuin kolme varttia, niin siinä ei meidän historialla enää kovin laajaa kattausta soitella. On todella vaikea yrittää soittaa jokaiselta albumilta kahtakaan biisiä, yksi on vielä jotenkin mahdollinen. Tuntikin on lyhyt aika, koska soitamme helpolla puolentoista tunnin settejäkin ja se vähän harmittaa. Muutenkin soitamme sellaista materiaalia, mikä on helpommin vastaanotettavaa. Jotain taidepainotteista väliin täytyy tietty laittaa, ettei ihan koko keikka ole sitä aasi ja porkkana -järjestelmää. Jokaiselle jotain.”

Koska olimme Ilosaarirockissa niin oli ehkä suotavaa kysäistä Jarkon mielipide tapahtumasta yleisesti katsottuna. Voiko Ilosaarirockia verrata muihin suomalaisiin festareihin?

”Hienoa on se, että järjestelyt paranee vuosi vuodelta ja tietysti se tausta mikä minullakin on, että olen kerennyt täällä ramppaamaan ennen kuin meidän yhtye kävi täällä keikalla. Yleisönäkin viihdyn täällä mielettömän hyvin. Aivan samaa ei voi sanoa kaikista muista Suomen festareista. Kyllä minä tänne mielelläni tulisin aikaa tappamaan, jos joistain festivaaleista pitäisi jokin valita. Ilosaaressa on muutenkin tälläinen hyvä henkinen aura, sellainen lempeä ote, nimikin sen jo kertoo.”

Kun Jarkko Martikaisesta on kyse niin hänellä on myös oletettavasti vahva tietoisuus suomirockin maailmaan. Hetken mietittyään hän listasi joitain suosikkejaan jotka vaikuttavat häneen vahvasti.

”Relevantteja yhtyeitähän on vaikka kuinka paljon…Zen Café, Absoluuttinen Nollapiste, CMX, Mokoma, Kotiteollisuus, Rautiainen ja monia muita, joita en muista tässä juuri nyt. Uusimmista nimistä vaikutuksen tänä vuonna on tehnyt ehdottomasti Mokoma uudella levyllään. Vuoden kirkkain puristus sellaiselta yhtyeeltä, jolta en odottanut juuri mitään. Suomirockilla tuntuu menevän hyvin. Paljon löytyy niitäkin yhtyeitä joille annan arvostukseni, vaikken välttämättä itse pitäisikään juuri heidän musiikistaan. Kappaleiden sisällön toimivuus on tärkeää.”

Haastattelun lopun häämöttäessä Jarkko lähestyi viimeistä kysymystä hetken tuumailun turvin.

Onko koskaan haastattelujen aikana sattunut sellaista tilannetta, että toivoisi haastattelijan kysyvän jotain tiettyä kysymystä johon itsellään on omasta takaa jo niin hyvä vastaus, että aihe pitää tuoda itse esille, jos haastattelija ei satu kysymään mitään asiaan liittyvää.

”Harvemmin niin on päässyt käymään. Joskus saattaa törmätä sellaiseen maaseutuhaastattelijaan, joka ei tiedä yhtyeestä yhtään mitään, joka on onnettomana käsketty kuulustelemaan meitä aiheesta, joka ei ihmeemmin kiinnosta tai siitä ei ole tietoakaan. Silloin saattaa tulla sellainen hetki, että haluaisi sanoa ainakin yhden lausekkeen, jossa on jotain itua. Jotain muutakin kuin vain toistella siitä ketkä soittavat yhtyeessä tai montako levyä on julkaistu. Onneksi tälläiset tapaukset ovat vähentyneet viime vuosina ja haastattelijoilla tuntuu olevan ihan riittävästi taustatietoa yhtyeestä.”

Haastattelu julkaistu : 2003-07-29
Kirjoittaja : Ismo Korhonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua