Barathrum – Me emme ole bändi, vaan me olemme ydinreaktori

Oli sateinen päivä, tai pikemminkin jo ilta. Kalenteri näytti kesäkuun kuudennetta päivää (mikä päivämäärä voisikaan olla parempi Barathrumin keikalle, kuin infernaalinen kuudes kuudetta?). Tapahtuma, jossa bändi esiintyi oli Kuopiossa ensimmäistä kertaa järjestettävä Kuopiorock, tarkemmin sanottuna sen jatkoklubi, joka oli nimetty erään nimeltämainitsemattoman lehden mukaan Rumba-klubiksi. Istuskelin toimittajakollegani Ismon kanssa klubin aulassa odottelemassa Barathrum-orkesterin pääperkelettä Demonos Sovaa, jonka kanssa olin sopinut haastattelusta. Odotellessani kuuntelin, kun bändit tekivät soundcheckejään.

Viimein Barathrum päätteli soundcheckiään ja tuohtuneenoloinen Sova tuli pöytämme ääreen. Syy ärtymykseen selvisikin pian, sillä Jatkoklubi tarjosi yhtyeille aivan liian pienen PA-laitteiston. Kirosimme järjestelyjä pienen hetken, kunnes päätimme aloittaa haastattelun, tai pikemminkin haastattelupaikan etsimisen. Päädyimme sateisesta ilmasta huolimatta ulkoilmaan. Kävelimme takaisin itse festivaalialueelle ja löysimme sieltä mitä parhaimman paikan haastattelun tekoon: Festarialueen vihoviimeisimmän nurkan ja siellä menimme suuren roskalavan taakse. Ihan täysin rauhallinen ei tämäkään paikka ollut, sillä välillä haastatteluamme häiritsivät niin humalaiset laulu- ja soitinyhtye Negativen jäsenet, kuin heidän innokkaat faninsakin.

Emme antaneet sen suuremmin häiritä. Heti haastattelun kärkeen tuli puheenaiheeksi alkoholi, ehkä senkin takia, kun toimittajanrentut päättivät muistaa Herra Sovaa pullolla Salmiakkikoskenkorvaa. Mies oli erittäin otettu lahjasta, ja muutenkin hän tuntui pikkuhiljaa toipuvan PA:n aiheuttamasta vitutuksesta. Hän korjasikin heti alkuun huhut, joiden mukaan hänestä on tullut absolutisti. Hän kuvaili alkoholia elämäntavakseen, mutta kuitenkin samaan hengenvetoon hän totesi olleensa vastikään yli puoli vuotta ilman viinaa.

Kosteasta jutunaiheesta siirryimme kuitenkin pian itse asiaan, eli Barathrumiin. Otin ensimmäiseksi puheenaiheeksi Venomous-levyn, vaikka sen julkaisusta on jo tovi. Levyhän ilmestyi kauppojen hyllylle viime vuonna, kuten myös Black Flames And Blood -single. Biisihän on kirjoitettu jo ennen Barathrumin perustamista, kun bändin nimi oli vielä Darkfeast. Sovalla olikin mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana Venoumouksen nauhoitussessioista.

– Me nauhoitettiin Venomousta aika pitkä aika ja rahaa paloi paljon. Silleen, että jokainen otti ykkösotolla homman purkkiin ja muut studiorahat dokattiin (naurua) ja sitten ajettiin Kemiin tekemään miksaukset.

Kemissähän tietenkin sijaitsee kuuluisa Tico Tico -studio sekä Ahti Kortelainen, jota Sova kuvaileekin yhtyeen luottopakiksi. Bändin edellisen Okkult-levynhän miksasi Mikko Karmila, eikä Sova oikein ollut tyytyväinen lopputulokseen.

– Karmila teki siihen levylle semmoisen ns. hissimusiikki-saundin, vaikka hän onkin taitava kaveri. Kaikki kunnia hänelle. Se on niin kova jätkä tekemään sitä hommaa ettei mitään rajaa. Hän tekikin homman kokonaan yksin minun kännissä tekemieni muistiinpanojen perusteella. (naurua). Hyvän paketin hän kuitenkin loppujenlopuksi sai kasaan.

Vaihdoin puheenaiheen okkultista takaisin Venoumoukseen ja totesin, että olen huomannut selkeän Manowarin Hail To England -saundin levyltä. Sova myöntää tämän todeksi ja kertoo sen olleen täysin harkittu juttu.

-Kaikki tietää sen, että pidän Manowarista, paitsi livenä, sillä ne on oikeasti ihan vitun huonoja soittajia, Sova toteaa.

Allekirjoittanut, myöskin Manowar-fanipoikana, kehtasi olla erimieltä, saaden aikaan pienen naurunrevähdyksien saatteleman väittelyn, joka päättyi lopulta yhteisymmärrykseen, että Barathrumilla on maailman paras rumpali (ex-Waltari, Janne Parviainen).

-Manowar on ollu mulle, Hail To England levy varsinkin, todella tärkeä vaikuttaja, koska ensimmäinen levy, jonka sain oli Hail to England kasetille nauhoitettuna.

Bändihän nauhoitti Black Flames And Blood singlelle coverin Manowarin Kill With Power -biisistä. Menneisyydestä on hyvä jatkaa kohti tulevaa ja sitä mitä tulevaisuus tuo Barathrumille tullessaan. Sova kertookin, että Spine on julkaisemassa Infernal levyä uudestaan, joka onkin heidän 13-vuotis juhlajulkaisunsa. Mikä on todellakin hyvä juttu, sillä levyn aikaisempi painos käsitti vain 400 kopiota. Infernalin uudelleenjulkaisusta tulee tupla-cd, jonka ensimmäinen levy koostuu luonnollisesti itse Infernalista ja toinen cd on täynnä bonuksia, eli demonauhoituksia ja muuta kivaa.

Sova antoi myös pientä infoa tulevasta täyspitkästä julkaisusta, joka tulee kantamaan nimeä Antikristus Neutronstarr. Tulevan julkaisunhan pitäisi periaatteessa olla Barathrumin viimeinen julkaisu, sillä sen myötä bändin kuuluisa koodi tulee täyteen (koodihan on Hail Sova, joka koostuu jokaisen levyn ensimmäisestä kirjaimesta). Asiasta tiedustellessa Sova vastaa salamyhkäisesti.

-Kuka tietää, ehkä me tehdään vielä huutomerkki.

Sova mainitsee omasta mielestään tärkeimmiksi Barathrum levyiksi Legions Of Perkeleen ja Eerien, mutta kuitenkin kaikkein korkeimmalle jalustalle hän nostaa Infernalin. Sovanhan kirjoittaa ja säveltää kaikki Barathrumin biisit. Tiedustelinkin häneltä, että mistä hän ammentaa kaiken inspiraationsa.

– Siitä mistä taiteilijat yleensä, ympäröivästä elämästä. Siitä, että miten kaikki vaikuttaa minuun ja kaikkeen muuhun. Sitten luen myös paljon kirjoja sanakirjoista puhelinluetteloihin ja roskaromaaneihin. Kaikki kirjallisuus kiehtoo. Ja sitten vielä tämä minun paheeni. Tai se mitä ihmiset kutsuvat paheekseni. Eli se, että minä olen kiinnostunut ihmisen pimeästä puolesta. Se on kiehtonut minua ihan pienestä pitäen ja on saanut minut tekemää sellaisia biisejä, jotka kertovat lähinnä kuolemasta ja siitä, että kristillisyys on perseestä.

Se alkaa olemaan melkein jo poliittinen kannanotto. Minusta koko laitos pitäisi lakkauttaa ja minä olen todella vihainen niille, ne aivopesee ihmisiä. Ja sitten on vielä ihan semmoinen simppeli fakta, että meillä on ihan vitun hauskaa jätkien kanssa, kun me tehdään näitä biisejä. Meillä on aina ihan helvetin hauskaa treeneissä. Tosin me kyllä käydään keikoilla enemmän, kuin mitä me harjoitellaan.

Barathrumillahan onkin tällä hetkellä yhtyeen koko historian pitkäaikaisin kokoonpano. Sova sanookin, että heidän välillään on sellaista omanlaista magneettista vetovoimaa. Hän kuvailikin Barathrumia hyvin mielenkiintoisella lauseella.

-Me emme ole bändi, vaan me olemme ydinreaktori ja todella huonossa kunnossa (naurua).

Demonos ei itse kutsuisi Barathrumia Black Metalliksi, vaan pikemminkin Black Rockiksi, vaikka kyllähän bändi täyttää metallin peruspiirteet kovine tuplabasarimätkytyksineen ja raskaine kitarariffeineen. Kyselin Herralta kuitenkin mielipiteitä Black Metallin tämänhetkisestä tilasta Suomessa.

– Mä arvostan kaikkia uusia blackmetal-bändejä, ihan jokaista. Mua vähän suivii semmoinen kyräily, että katotaan silleen vähän kieroon toisia blackmetal-yhtyeitä, ehkä se johtuu siitä, että mä olen vähän vanhempi. Mä mieluummin sanon, että vittu kannustetaan vain niitä bändejä. Se viha pitäisi suunnata muualle, kuin toisiin bläkkäreihin. Se pitää suunnata yhteiseen viholliseen, kristinuskoa ja massahysteriaa vastaan.

Tähän päättyi juttutuokiomme Demonos Sovan kanssa. Loppuun pyysin Miestä vielä kertomaan suosikkibasistejaan. Hän mietti vastauksiaan hetken ja vastasi.

–Sharleen Di’Angelo, hetken vielä mietittyään Sova vastasi. -Minä.

LetsMakeSomeNoise kiittää haastattelusta.

Haastattelu julkaistu : 2003-07-06
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua