Killpretty – Hardcore-rapmetallia teinityttöfiltterin läpi

Kaunista laulua ja basisti, joka ei suostu lähtemään

Nosturin takahuoneessa alkoi olla tukalaa, kun koko Killpretty oli saanut ahdettua itsensä sohvalle. Bändiin nimittäin kuuluu seisemän jäsentä: laulun ja räppäyksen hoitavat Antti W. ja Tana, kitaristit Maarik ja Samuli, basisti Samppa, skrätsääjä Tero ja rumpali Antti H. Miksi ihmeessä yhdessä bändissä tarvitsee olla niin paljon soittajia?

“Ihan vaan sen takia, et meidän lavasaundi ois mahdollisimman suttunen, ettei virheet erottuis”, Maarik virnuilee. “Missäköhän meidän sellisti muuten on? No ei, sillon kaks ja puol vuotta sitten kun alotettiin, kaksi laulajaa oli erilainen juttu. Ja kun Tana pelkästään räppäs, niin me haluttiin myös kuulla kaunista laulua. Kaks kitaraa on taas vähän niin kun välttämättömyys, et voi tehdä kaikkia kivoja juttuja. Basistillahan ei tietty mitään oikeeta virkaa oo, se vaan roikkuu mukana. Mut kun se ei suostu lähtee”, Maarik naureskelee.

Killprettyn jäsenet tuntevat toisensa koulun ja eri bändiprojektien kautta. Kokoonpano on pysynyt muuten koko ajan samana, paitsi että nykyisin sen kauniin laulun hoitaa Antti W. (Porcelain Ragdoll), joka tuli mukaan Candycanen laulajan Markon pois lähdettyä. Biisinteosta vastuussa on lähinnä kitaristi Samuli, joka vie biisinraakileet treenikämpälle, missä muut lisäävät niihin omat osuutensa. “Musiikki kertoo viime kädessä siitä, miten päin vittua asiat ovat. Mukavat ihmiset kärsivät elämässään eniten ja tää on vähän niin kun sellasta avautumista ja purkautumista siitä. Tää on positiivista musiikkia, ” Samuli kertoo.

“Positiivista” musikkia on myös se, mikä kuluu bändin jäsenten omilla levylautasilla. Samuli diggailee esim. Meshuggahia, Dillinger Escape Plania, Glassjaw’ta ja At The Drive-iniä, Maarik näitten lisäksi Morbid Angelia, Cannibal Corpsea, Deftonesia ja Bad Brainsiä. Toisaalta Antti W:n ja Teron musiikkimaut ovat täysin eri maailmoista: ensimmäinen tykkää “herkistelypopista” tyyliin Belle&Sebastian, toinen taas “Yhdysvaltojen isoista skrätsääjä-äijistä”, mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakin. Samppaan taas on kuulemma vaikuttanut klamydia. Tai Klamydia. Näistä aineksista kootaan siis Killprettyn saundi, joka on ..?

“Se on niinku teinityttöfiltterin läpi pistettyä hardcore-rapmetallia.”

Marching On To The Agony’s Last Edge – fiilistelyä rastapäille

Tuota filtteröityä hc-rapmetallia voi kuulla mm.Killprettyn uusimmalla neljän biisin ep:llä “Marching On To The Agony’s Last Edge”. Levyn äänitti, miksasi ja osittain tuotti Janne Jokinen Fantom-studiolla. “Janne on erittäin hyvä ihminen, auttanut meitä suuresti. Janne teki meille suuren palveluksen, näki paljon vaivaa meidän eteen eikä ottanut paljon mitään rahaa koko levystä. Siis ihan loistava homma! Levyä äänitettiin kaksi viikkoa, miksaukseen ja sampleihin meni noin viikko ja lopuksi mm. Apocalypticaa miksannut Meelis masteroi levyn Jannen kanssa”, kertoo Maarik.

Lopputulokseen Killpretty on todella tyytyväinen. Tosin levyllä on paljon fiilistelyä, seuraavalla voisi olla muutama revitysbiisikin. “Marching…”-levyä on myyty pari sataa parissa viikossa. Tavoitteena olisi saada tuhat kappaletta myytyä kauppaamalla levyä lähinnä keikoilla ja postimyynneissä. Kenelle levy sitten todennäköisimmin päätyy?

“Teinitytöille. Miklu (Maarik) määrää meidän fanipohjan. Sen hiuksista riippuu millaset tytöt meitä kuuntelee. Me saadaan nyt varmaan sellasia pilvenpolttajatyttöjä faneiksi, kun ne samaistuu Miklun rastoihin”, Samuli vinoilee.

Tulevaisuus?

Killprettyn ajankohtaisin haaste haastattelua tehtäessä oli erään keikkamyyjän vakuuttaminen, joka oli tulossa katsastamaan bändin live-esiintymistä. Jos Killpretty kelpuutettiin, pääsi se samalle myyjälle kuin mm. Lullacry, Ensiferum, Finntroll ja Gandalf. Mutta ei Killpretty aikaisemminkaan ole tuntemettomassa seurassa liikkunut: Apulannan Tuukka on innostunut bändistä sen verran, että on mainostanut ja markkinoinut Killprettyä levy-yhtiöille ja järjestänyt tämän Apulannan lämppäriksi.

Ensisijainen tavoite Killprettyllä on kuitenkin levytyssopimuksen saaminen, mieluiten pohjoismaisen tai ison monikansallisen yhtiön kanssa. Suomalaislafkat tyyliin Poko kun kuulemma ovat levymyynnin ja markkinoinnin kannalta silkkaa itsemurhaa – siis jos mielii ulkomaillekin. Tärkeintä kuitenkin olisi päästä sellaiselle levy-yhtiölle, missä saa toteuttaa itseään ilman, että kukaan tule komentelemaan. “Oishan se hauskaa jos tästä saisi leivän pöytään, mut kyllä mua motivoi ennen kaikkea tää musan tekeminen. Musiikki on kiva asia”, toteaa Samuli.

Killpretty on myös mukana Tampereen seudulla toimivassa TreUnionissa. Helsingin vastaavanlainen viritys, HelUnion, on jo perustettu ja se tulee toimimaan ikään kuin TreUnionin tytäryhtiönä. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin sitä, että keväällä järjestetään Semifinalissa perjantaisin klubi-iltoja, joissa soittaisi sekä helsinkiläisiä bändejä että aina yksi TreUnionin bändi. Todennäköisesti Rotten Soundin levyjulkkarit tullaan pitämään yhtenä klubi-iltana. Tarkemmista päivämääristä ja siitä, ketkä muut ovat tulossa soittamaan voi lukea myöhemmin LMSN:ssa ja Killprettyn kotisivuilla.

Lopuksi Kilprettyn terveiset lukijoille. “Tulkaa keikoille, käykää nettisivuilla ja lähettäkää palautetta. Tarkkailkaa muitakin bändejä, koska hyviä bändejä voi löytää media ulkopuoleltakin. Muistakaa laatuaika. Miettikää kaksi kertaa ennen kuin valitsette päiväkodin lapsillenne. ”

Uuden levyn voi hankkia itselleen Killprettyn kotisivuilta. Levyn hinta on 6 euroa + postikulut.

Haastattelu julkaistu : 2002-01-12
Kirjoittaja : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua