Mies-nais-duo, jonka rumempi osapuoli on huppariin ja pillifarkkuihin sonnustautunut partasuu; musiikki elektroa, jonka soundit jäljittelevät kasibittisten videopelien äänimaailmoja. Hipsteriys henkilöityy kanadalaiseen Crystal Castlesiin. Yhtyeen molemmat tähänastiset albumit ovat kuitenkin hemmetin kovia – erityisesti vuonna 2008 ilmestyneelle ensilevylle voi hyvin antaa jopa pienen klassikkoteoksen arvon. Biisintekijä Ethan Kath osaa ladata yksinkertaisiin melodioihin sekä tarttuvuutta että syvältä kouraisevaa tunnetta, ja lopullisen silauksen musiikille antaa Alice Glassin raastava oraalinen tulkinta.
The Circuksen show oli Crystal Castlesin ensimmäinen ei-festarikeikka Suomessa. Itse näin heidät nyt ensimmäistä kertaa. Bändiä – tai lähinnä Glassia – on kuvailtu vimmaiseksi live-esiintyjäksi. Nainen singahtelikin lavalla sinne tänne eloisasti, muttei mitenkään järisyttävän energisesti. Yhtye kielsi viime hetkellä kuvaamisen lavan edustalta, ja baarin lasituopitkin oli korvattu bändin pyynnöstä muovisilla. Ilmeisesti hieman tapaturma-altis bändi pyrkii nykyään siis jonkinasteiseen varovaisuuteen.
Pienestä jarruttelusta huolimatta keikka viihdytti vaivattomasti. Suurimmaksi osaksi hyvin nuorista Converse-jalkaisista ihmisistä koostunut yleisö oli myös myyty. Tytöt kirkuivat kuin syötävät ja kädet ojentuivat kohti Glassia aina kun naikkonen lähestyi lavan reunaa. “OI KOSKETIN TAAS ALICEA OLEN ONNI <32323”, kuvaili nimimerkki midori21 illan jälkeisiä tuntojaan Last.fm:n kommenttipalstalla. Särmikäs laulajatar taitaa olla monen nuoren hipsterittären idoli, ja mikäs siinä, punk-henkistä viehätysvoimaa Glassilta kyllä löytyy. Puuttuvat laulutaidotkin (levyillähän vokaalit on vedetty ties kuinka monen efektifiltterin läpi) mimmi osaa korvata asenteella.
Rumpalilla vahvistettu kaksikko sai parhaimmillaan aikaiseksi melkoisen särinäsurina-äänivallin. Biiseistä sai kuitenkin riittävän hyvin selvää. Itselleni setin kohokohtia olivat debyytiltä tuttu tanssihitti Black Panther sekä kakkosalbumin loistava fiilistelyraita Empathy. Kovin montaa levyllistä bändin musiikillinen konsepti ei kanna, eikä sen ura mahdollisesti kovin pitkäkestoiseksi jääkään. Saa nähdä. Näin vuonna 2011 Crystal Castles kuulostaa silti edelleen raikkaalta, vaikuttavalta ja iskevältä, myös livenä.