28.4.2011 Helsinki, Nosturi
Symptoms + Cures -albumin syksyllä julkaissut Comeback Kid saapui jälleen soittamaan Suomeen kera kasan lämppäreitä. Yhtyeen pari vuotta sitten julkaistun live-cd/dvd:n mukaan nimetty Through the -Noise kiertue saatiin nyt vihdoin Suomeenkin.
Lämppäreistä ensimmäisenä tsekkasimme jenkkiläisen The Ghost Insiden, joka heitti oikein mukiinmenevän setin. Melodinen hardcore upposi etenkin yleisön nuorempiin edustajiin ja pientä pittiäkin saatiin jo tässä vaiheessa kasaan. Nyt kun tämän bändin musiikkia saataisiin vielä Spotifyyn, niin saisi kyseiseen palveluun koukuttunut allekirjoittanutkin sitä aikaiseksi kuunnella. 
Norjasta ponnistavan metallia, rockia ja punkkia suvereenisti yhdistelevän Kvelertakin aloittaessa oli Nosturi täyttynyt jo ihan kiitettävästi. Nosturi on omiaan juuri tälläisille keikoille, ikärajojen puuttuminen ja onnistunut markkinointi takasivat tällekin keikalle ihan kiitettävän yleisömäärän. Etenkin kun vertaa pari päivää aiemmin Tavastialla nähtyyn Cancer Batsin keikkaan, joka kärsi käsittämättömästä yleisökadosta… mutta ei siitä sen enempää.
Kvelertak tuntuu olevan kovassa nosteessa tällä hetkellä, bändiä tulee bongatuksi milloin minkäkin ison musalehden sivuilta, eikä suotta. Bändi julkaisi omaa nimeänsä kantavan esikoisalbuminsa viime vuonna ja kyseinen levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Norjaksi sanoitetut biisit yllättävät erittäin positiivisesti, ne toimivat, vaikkei lyriikoista mitään ymmärtäisikään.
Puhumattakaan bändin livekunnosta, sillä levyllä hyvin toimivat biisit osoittautuivat livenä vielä paremmiksi. Kvelertak olikin eittämättä tämän illan paras bändi. Yleisössä tuntui olevan Kvelertak faneja vähän isompikin liuta, mikä yhdessä karismaattisen esiintymisen ja toimivien biisien kanssa takasi oikein viihdyttävän setin.
Toisinkuin Kvelertak, Comeback Kid jätti tällä kertaa vähän kylmäksi. Resepti onnistuneeseen iltaan oli periaatteessa kasassa: sopivasti lämmennyt yleisö, innokkaat hc-pittaajat kentällä, tupa täynnä, hyvät biisit… mutta joku jäi kuitenkin tällä kertaa puuttumaan. Keikan jälkeen ensimmäiset kommenttini olivat luokkaa “ihan hyvin ne veti”, sen enempää sanottavaa oli heti vaikea repäistä. Vokalisti Andrew Neufelt pahoitteli kovaan ääneen paikalle roudattua aitaa; liekö suurehko väli lavan ja yleisön välillä ollut yksi syy siihen, miksi bändi tuntui himpun verran etäiseltä tällä kertaa? Toinen syy “sen jonkin” tämän kertaiseen puuttumiseen saattoi olla lämppäreiden monilukuisuus, ehkä tässä vaiheessa yleisö oli jo vähän kerennyt väsähtää? Liian monen lämppärin raahaaminen mukana ei aina ole se paras idea.
Settilistalle oli koottu biisejä bändin koko uran ajalta; isoimmat huudot nappasi tietenkin bändin isoin hitti, Wake the Dead. Kahta viimeistä biisiä edelsi encore, mikä oli mielestäni vähän turha veto; se oli aivan liian valmiiksi suunniteltu.
Muutamaa miinusta lukuunottamatta tämä oli kuitenkin loppuviimeksi ihan mukiinmenevä keikka, ei ehkä yllä vuoden parhaisiin, mutta en nyt Nosturille raahautumista tuolloin kadukaan. Ja ainakin yleisössä riekkuneilla fanipojilla tuntui olevan loistava meno päällä, mukana hoilattiin ja heiluttiin sen verran innolla. Heilumisesta puheenollen, joku sankari taisi katossakin eräässä vaiheessa roikkua… että näin Helsingissä!