Zen Soundcheck
Aina ei ole kyse vain musiikista vaan elämäntavasta, purkautumisväylästä ja silkasta filosofiasta. Nämä kaikki kohtaavat Zen Soundcheckin kiehtovassa rockmusiikissa, jota ympäröivää ilmiötä saamme nyt hitusen ihmetellä.
Laulusta, kitaroinnista ja luomistyöstä vastaava Roberto kertoo orkesterilla menevän oikein hyvin.
”Kuuluu helvetin hyvää, treenejä on pari tuntia päivittäin kaikista elämän velvoitteista huolimatta. Energiaa palaa runsaasti uutta sinkkua valmistellessa, mutta ei koskaan liikaa tai negatiivisessa mielessä”. Antaa miehen kertoa hieman projektin kokoonpanosta ja historiasta. ”Alkumetreillä projektissa olivat laulaja/kitaristi Robertin lisäksi rumpali/akateemikko Markus F. Palmen, basisti Timo Perttu ja tietenkin Johnny Shamone, kitara. Tämä alkuaikojen konsepti on sittemmin muuttunut rytmisektion poistuttua maailmalle tekemään muun muassa miesmallin hommia – no shit”.
Miehillä on taustaa yhtyeissä ulkomailla saakka.
”Timolla oli tai on Edinburghissa, Skotlannissa toimivan kuuluisan Haiku My IQ -yhtyeen basistin virka. Tämä orkesteri tehnee comebackin joku päivä ja silloin ne on Zen Soundcheckin lämppäreinä”, Roberto arvioi.
Suuremmille yleisöille Zen Soundcheck ei ole keikkoja ainakaan vielä soitellut, eikä se yhtyeelle olekaan itsetarkoitus. Studiotekniikan hyödyntäminen ei ole bändille vain välttämätön paha.
”Yksityistilaisuuksissa esiintymisiä lukuunottamatta projekti on suurimmaksi osaksi toiminut niin sanotusti maan alla, studioympäristössä. Tämä lähestymistapa on otettu tosissaan ja sehän näkyy vaikka siitä, että kun ei meinannu millään löytyä sopivia saundeja, piti lähteä kehittämään omat plug-init sinne digi-studioon. Kattokaapas Zen Soundcheck Audion saitti. Omaa studiota on rakenneltu vuosien varrella Vallilaan ja se alkaakin olla piakkoin tyydyttävässä kondiksessa”.
Studiossa lymyilyn hedelmiä on pian yleisönkin saatavilla.”Pikkuhiljaa valmistuvaa uutta matskua on purkitettu vuoden 2006 aikana jo yhden kokopitkän verran, sellainen tullee ensi keväänä ulos jos yläkerran partaukko suo”. Tällä hetkellä saatavilla olevan materiaalin joukossa bändillä on kipale nimeltä I Feel Like Iggy Pop. Mistä inspiraatio moiseen?
”Herra Pop on vetreä nuori mies, joka inspiroi tuon teoksen, kun teki mieli kokeilla mahdollisimman tuhtia New York -soundia yhden raidan verran. Lust for life on paras mahdollinen biisi kenen tahansa hautajaisiin”, Roberto valottaa.
Zen Soundcheck vaikuttaisi hätäisesti tulkiten olevan Roberton hengentuote. Kuinka vahvasti näin on, vai onko kyseessä demokraattinen ja ”oikea” bändi?
”Jos katsotaan show-busineksen historiaa, jokaisessa “oikeassa” projektissa toimii usein yksi omalla visiolla varustettu henkilö. Ajatellaan vaikka Madonnaa, Michael Jacksonia, Princea tai taannoista Spede-showta. Zen Soundcheckissa visionäärinä satun olemaan minä, Mr. Robert. Ei siinä mitään “oikeasta” poikkeavaa ole. Alkuaikojen porukan hajottua tässä on pyöritelty ja pyöritellään jatkossakin joitakin Suomen reippaimmista sessiomuusikoista mukana, joten ihan yhden miehen touhusta ei ole kysymys.”
Bändin MySpace-sivut kuvailevat bändin Social Distortion– ja Queen-vaikutteiden sulautuvan lopulta Boyzonelta kuulostavaksi fuusioksi. Moni varmaan haluaisi tietää konstit moiseen visioon, vai onko ilmassa lievähköä sarkasmia?
”Ihmiset ottaa usein vaikutteensa liian vakavasti ja niitä sitten toitotetaan joka osoitteessa ja saatelapussa ja lopulta otetaan idolista mallia jopa siihen ikiomaan kampaukseen. Toi on pieni loppukevennys toi Boyzone”, Roberto kertoo, mutta pokkaa heti perään poikabändin suuntaan: ”Boyzone oli sitä paitsi äärimmäisen vaikutusvaltainen 90-luvun instituutio, oikea uusi Beatles. Ja vittu mikä nimi bändille”.
Ainutlaatuisimmat ja tärkeimmät piirteet Zen Soundcheckista mies löytää helposti.
”Tässä edustetaan monia mielestäni jaloja asioita, kuten totaalista päihteettömyyttä, aitoa kriittisyyttä vallitsevia olosuhteita kohtaan ja Mahatma Gandhinkin harrastamaa ahimsaa eli väkivallatonta vastarintaa. Tämä on herrasmiesten taidetta todellisille herrasmiehille ja hienoille vegaani-leideille. Zen Soundcheck ei siis ole niinkään pelkkä orkesteri, vaan osanen progressiivisen ajattelun filosofiaa”, lataa Roberto.
”Kaikki, jotka haluavat puhdistaa tajuntansa maailman kuonasta marssikoot nettisivuille heti!”
Kyseisillä nettisivuilla vierailijaa tervehtiikin vuodatus hiuksilla taiteilemista vastaan. Mistäpä moinen antipatia, onko tämä kaljuuntumisen aiheuttamaa katkeruutta vai löytyykö tämänkin taustalta jotain merkityksellisempi sanoma?
”Taannoiset tytöt tykkäsi meidänkin vaikutteesta, Elviksestä osaksi sen takia, ettei Herra Kuningas panostanut vaaleanpunaiseen hiusväriin tai mihinkään vitun kives-lävistyksiin, tietääkseni. Ei hänen tarvinnut. Siksi muidenkaan ei tarvitse, jos halutaan kulkea kuninkaiden jalanjälkiä”, Roberto alustaa ja jatkaa: ”Olemme panneet merkille, että rock’n’rollin pieni maailma on nykyään erilaisia tukkamiehiä (engl hair-guy) pullollaan. Tämä elämänfilosofian koulukunta kokee, että jotkut karsinogeeniset ja ihmiskehon verenkiertoon päätyvät aineet, kuten hiusvärit, jotenkin tehostaisivat elämää ja sielun sanomaa. Eihän se tietenkään näin ole. Kysymys on optisesta illuusiosta. Sitä paitsi yksi purkki hiusväriä sisältää sata köyhän vauvan hammasta ja muuta pahaa, kapitalistista ainetta, joista voitot vetää joku vanha rikas äijä ravintoketjun huipulla. Sen nämä “solidaariset” veijarit usein unohtaa”, Roberto innostuu. ”Oho, tässähän ollaan tukkanuottasilla tukkamiesten kanssa!”
Eiköhän ole siis aika poikkeuksellisen intohimoisiin viesteihin ja autenttiseen tunteenpaloon. Kuinka yleisö voi päästä Zen Soundcheckin hengentuotteista osalliseksi, julkaisuja tai muuta huomionarvoista tulossa tai jo nyt saatavilla?
”Sinkku Anything We Want / Comfort Zone on tulossa ulos ja ankaraan radiosoittoon parin kuukauden päästä. Tämän kanssa otetaan askeleita niin sanotusti rockimpaan suuntaan”, valaisee Roberto.
Keikkarintaman tulevaisuus jää kohtalaisen avoimeksi.
”Keväällä tai kesällä alkaa maailmankiertue jostain päin maailmaa”, nokkamies arvioi. ”Vaikkapa iTunesista tai Nyt-liitteen Musiikkilataamosta voi yhä ladata So Far Gonea. Lätyn voi ostaa myös CD-formaatissa. Parhaiten se onnaa What’s Really Up Entertainment storesta meidän kotisivuilta”.
Haastattelu julkaistu : 2006-12-06
Kirjoittaja : Jukka-Pekka Ronkainen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.