Reprisal Scars
Jyväskyläläinen Reprisal Scars on julkaissut kolmannen demonsa Done Is Donen, joka on saanut osakseen varsin kiitettävän vastaanoton, myös allekirjoittaneelta. Arpien haaveissa kimaltelee se ikioma levytyssopimus, eikä ajatus vaikuta mahdottomalta näin vahvan demon jälkeen. Yhtyeen kitaristi Joonas Paananen selventää tarkemmin Reprisal Scarsin taustaa ja nykytilaa.
Aloitetaan perinteisellä kysymyksellä, eli millaiset olivat Reprisal Scarsin ensiaskeleet ja missä ne otettiin?
– Jokseenkin hapuilevat, mutta nopeasti siitä sitten opittiin kävelemään. Tanssisali Lutakossa ja vuosi oli 2003 kesällä.
Mistä nimi Reprisal Scars on bändiin tarttunut?
– Silloisen työpaikkani pomo selaili englannin sanakirjaa ja sanoi tuon reprisal-sanan. Oli pakko kysyä, että mitä se tarkoitti (toim.huom. se tarkoittaa kostoa), ja tuo scars tuntui sitten luonnolliselle jatkolle. Pakko näin jälkijunassa sanoa, että helpommankin nimen olisi voinut keksiä, mutta mennään tällä. Ultsille kiitosta näin vuosien jälkeen!
Valotetaan hieman taustapiruja, eli mitkä ovat RS:n suurimmat musiikilliset vaikuttajat?
– Lista olisi loputon, mutta varmaan kovimmat pyörivät tuolla vanhan liiton death- ja thrash-metallibändeissä ja ruotsihevissä tietysti. Eiköhän ne nimet sieltä musiikista kuule.
Millainen musiikillinen tausta jäsenillä on?
– Kaikki ovat suurin piirtein itseoppineita. Soittovuosia löytyy lähes jokaiselta se kymmenisen vuotta. Teoriatietämys taitaa olla aika lähellä nollaa joka jampalla, eli mitään akateemikkomuusikoita me emme todellakaan ole.
– Muita bändejä löytyy oikeastaan sitten vain Rautiolta, eli mies soittelee Obscurantissa ja Unveilidissä arpien lisäksi. Itselläni on jos jonkinnäköisiä virityksiä, mutta niistä ei sen enempää.
Onko nykyinen kokoonpano se, jolla Reprisal Scars onnistuu valloittamaan maailman, eli ovatko oikeat herrat nyt kiinni oikeissa soittimissa ja välineissä?
– Ainakin lähellä ollaan. Etenkin siinä vaiheessa, kun Rautio teki comebackin meidän rivistöön pysyväksi jäseneksi noin vuosi sitten. Silloin alkoi tuntumaan aika vahvalle. Se maailman valloitus ei sitten varmaankaan riipu meistä.
Kolmas ja tuorein demo, Done Is Done, kuulostaa yksinkertaisesti hyvältä. Millaisen vastaanoton demo on saanut?
– Aivan helvetin hyvän! Arvostelut ovat olleet aivan pirun hyviä ja kaverit väittäneet tykkäävänsä. Eniten odotan sitä, mitä ulkomailta tulee, kun sinne asti saan demon lähtemään.
Millainen on biisien synty- ja tekoprosessi?
– Kyllä se tähän asti on varmaan mennyt niin, että 95% on minun kynästä lähtöisin ja loput Rautiolta. Yhdessä sovitetaan sitten treenikämpällä biisit lopulliseen muotoonsa. Etenkin Rautiolla on loistavia sovitusjuttuja sekä riffejä, ja niitä kuulette kyllä jatkossa enemmän. Esimerkiksi Done is Done -biisin loppuriffi on Santun tekemä.
Demon avausraita 4th Victim on bändin mukaan nimetty sporttiheviksi. Mikä ihmeen sporttihevi?
– Heh heh. Kyllä se on Arttu Sarvanteen, Donen nauhoittajan, letkautus. Vedimme bassoja sisään, ja Arttu heitti jotakin sen tapaista, että tämä kuulostaa ihan sporttiheville. Kaikki repesivät siinä vaiheessa, mutta Sarvanne jatkoi, että miettikää tuo riffi johonkin urheiluruudun viikon maalit -koosteeseen. Toimisi ihan kympillä!
Done is Done -raidan sanoitusten alkurimpsu on kerrassaan veikeä. Kuka on vastuussa sanoituksista? Mistä aiheet tulevat?
– Yleensä, kun olen saanut tekstin valmiiksi, soitan isoveljeni Jannen paikalle oikolukemaan. Hän saattaa sitten tehdä ehdotuksia. 99%:sesti hyväksyn hänen ehdotukset. Janne on kirjoittanut Evidence-demon avausraidan, Empty Shellin sanat, ja samoin tuon Done is Done -teksti on myös Jannen. Halonen antoi jonkinnäköisen idean siihen. Uusimman demon sanotuksissa Janne oli suurena apuna, että kiitosta sinne! Meillä on kuitenkin todella erilainen kirjoittamistapa, joten sen suhteen olen varovainen ja mietin tarkasti, mitä hänen juttuja voimme käyttää ja mitä emme.
– Aiheet pyörivät itsevihassa, pieleen menneissä parisuhteissa, itsemurhissa, sarjamurhissa, murhissa ja yleisvitutuksessa. Peruskuraa siis.
Millä tavoin bändi on kehittynyt tai muuttunut ensimmäisestä demostaan? Miten kehitys/muutos on kuultavissa uusimmalta demolta?
– Kehittymistä on tapahtunut todella paljon. Kun ensimmäinen demo tehtiin, kenelläkään ei ollut kokemusta studiosta, ja aiemmat bändiviritykset olivat vähän mitä olivat. Kaikki oli uutta, kun aloimme tekemään hommaa vakavissamme. Biisit olivat minulla jo melkein valmiina silloin, joten niiden synnytysprosessi oli varsin helppo. Kun hyviä arvosteluja alkoi tippumaan, tuli radiosoittoja yms. niin kannustihan se totta kai. Etenkin Puolaan sai lähettää tuota aika kohtuullisen määrän.
– Evidence (toinen demo) on minulle henkilökohtaisesti demo, mitä en voi kuunnella tai sietää mitenkään. Livenäkään ei siitä ole soitettu kuin yksi biisi. Se on minulle aivan hirveää kuraa, vaikka sitä on mennyt melkein 1000 kopiota, ja ihmiset ovat väittäneet pitävänsä siitä. Tein sen demon yhtenä rysäyksenä kahdeksasta neljään -periaatteella, ja huomasimme kyllä sitten kaikki, että näin emme ainakaan jatkossa toimisi. Se on vähän sellainen kokeilu, että voisiko hommia tehdä näin. Ei voinut. Soitannollisesti bändi kehittyi noiden kahden demon välillä todella paljon, mutta siihen se sitten jäikin. Mielestäni kappalemateriaali on jopa huonompaa, mitä ensimmäisellä demolla.
– Done is Done on jo sitten lähempänä sitä, miltä arpien pitääkin kuulostaa. Nyt on opittu soittamaan jo sinnepäin, ja etenkin Santun roolia ei voi olla korostamatta liikaa tässä vaiheessa. Biiseihin on käytetty enemmän aikaan, ja riffit ovat paljon harkitumpia. Nopeutta on tiputettu. Itse hymyilin ensimmäistä kertaa studiosta lähtiessä, että ”perkele, kun tuli hyvä”.
Mitkä ovat Reprisal Scarsin puutteet ja mitkä vahvuudet?
– Heikkouksia ovat soittotaito ja rytmitaju. Santtu on ainoa, kuka osaa oikeasti meistä soittaa. Me muut olemme enemmän sellaisia räveltäjiä. Vahvuus on varmaan tuo live- ja huumori puoli. Me osaamme pitää hauskaa lavalla, ja toivottavasti se näkyy yleisöönkin. Osaamme juoda viinaakin aika hyvin, jos sitä vahvuudeksi voi kutsua. Toimimme myös tarpeen tullen sirkuksena.
Mihin Reprisal Scars suuntaan tästä eteenpäin? Tavoitteet ja haaveet?
– Jos tuota Donea lähettäisi ensin kottikärryllisen ulkomaille ja odottelisi, mitä sieltä tulee. Toivottavasti pystyisimme soittamaan keikkoja mahdollisimman paljon ensi vuonna. Ikuinen haave ja tavoite on tietysti se levytyssopimuksen saaminen. Tai edes keikkamyyjän saaminen helpottaisi omia hommia paljon, kun ei tarvitsisi soitella jokaisen keikan perään ja hoitaa jokaista asiaa itse alusta loppuun. Live-touhu on kuitenkin se, millä porukka pitää vakuuttaa. Ulkomaille olisi siistiä päästä joku päivä veivaamaan.
Haastattelu julkaistu : 2006-12-05
Kirjoittaja : Sini Hytönen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.