Rainroom

Erinomaisella demollaan death-metallia ja tummaa tunnelmointia yhdistelevä yhtye on tällä hetkellä hienoisten vastoinkäymisten kourissa mutta yrittäkäämme tukea yhtyettä kaikin tavoin rumpalin etsinnässä. Nimittäin kaikkien etujen mukaista olisi nähdä tämä yhtye keikoilla mahdollisimman nopeasti. Kertokoon yhtyeen keulamies JP Eloranta hieman lisää, niin rumpalin etsimisestä kuin itse yhtyeen tummasta musiikista.

Kertoisitko lyhyesti yhtyeen taustoista.

– Rainroom perustettiin vuonna 2003 minun ja toisen kitaristimme Jere Rallin toimesta. Huomasimme että biisejä syntyy suht´ helposti ja että meillä on melko samanlainen käsitys siitä minkälaista musiikkia haluamme soittaa, joten yhdessä soittamisen idea tuntui hyvinkin luonnolliselta. Ensimmäinen demo (joka nettisivuiltammekin löytyy) tehtiin kaverin olohuoneessa kolmeen mieheen, ja nyttemmin olemme saaneet myös basistin riveihimme Oskarin muodossa.

Saman voisit tehdä muusikoiden aiemmasta taustasta.

– Jerellä on toinen yhtyeensä nimeltä The Black Chaplin, joka on jonkinsortin taide-post-rockia. Bassotaitelijamme Oskari Hakala-Rahko on aiemmin vaikuttanut Vanguard-nimisessä kokoonpanossa, ja minä soitin aikoinani demotasolle jääneessä Dewianissa.

Mikä on symboliikka yhtyeen nimen takana?

– Syyssää ja sade ovat maailman mielyttävimpiä asioita, ja talo tai huone on hevissäkin hyvin usein käytetty ihmisolennon vertauskuva. Asiaan perehtyneille nimen alkulähde on varmasti tuttu.

Ensimmäinen demo, ja melkoisen hulppea sellainen – mitkä omat tunnelmat?

– Kyseinen äänite oli ollut itseasiassa valmiina jo noin vuoden verran ennenkuin saimme aikaiseksi lähettää sitä ympäriinsä, joten se kaikkein kiivain alkuinnostus on jo laantunut. Biisit on tosin edelleen omastakin mielestä hyviä, mutta tekniseen toteutukseen olisi voinut panostaa hiukkasen enemmän. Mutta tämä ja kaikki muut asiat korjaantuvat seuraavalla demollamme, jonka näillä näkymin pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden puolella.

Onko kiinnostusta ollut muuallakin kuin kriitikoiden keskuudessa?

– Eipä juuri, satunnaisia levynostajia lukuunottamatta. Osaltaan asiaan toki vaikuttaa bändin aikaansaamattomuus promoamisen taholla. Tosin, on meillä jo fani Italiassa (Federicolle terveisiä). Sieltä on sitten hyvä aloittaa maailmanvalloitus.

Musiikkinne on tummanpuhuvaa metallia, jossa mukana elementtejä doomista ja kuolonmetallista – kuinka itse sitä kuvailisit?

– Vaikutteita sekä tunnelmaan, että myös konkreettiseen sävellykselliseen puoleen, eli soinnutuksiin ja melodioihin, yritetään ottaa kaikesta ja mistä vain. Doomista, deathista, blackista, coresta, klassisesta musiikista, elektronisesta musiikista, luonnosta. Tästä sitten syntyy mitä syntyy. Tuskin koskaan kuitenkaan mitään easy listeningiä.

Oliko tyylisuunta selkeästi visioitu jo ennen bändin perustamista vai hioutuiko se matkan varrella?

– Mitään etukäteissuunnitelmaa ei ollut. Jeren kanssa jammaillessamme riffit vain muotoutuivat, josta niitä sitten jalostettiin pidemmälle kappaleiden muotoon. Materiaali elää koko ajan, ja seuraavalla julkaisulla on mukana astetta doomimpaa tavaraakin.

Mikä on kappaleiden tarina avaaviin lauseisiin punottuna?

– Mukana on sekä fiktiivistä tarinankerrontaa, että henkiklökohtaisia ajatuksia ja itseanalyysia.

Minkälainen vastuu kenelläkin yhtyeessä on kappaleiden säveltämisen ja sanoittamisen osalta?

– Netherselfillä on vielä mukana pari raitaa, jotka minä ja Jere yhdessä kokosimme, mutta etenkin uudella tulevalla levyllä on menty enemmän siihen, että istumme molemmat kodeissamme kitarat kädessä ja sävellämme. Valmiit biisit sitten esitellään toisille. Jere on ehdottomasti se kaveri, kellä on sanan säilä hallussaan. Minä sanoitin Netherselfille yhden biisin, loput on Jeren käsialaa.

Oletteko ehtineet keikkailla demon tiimoilta?

– Himot livenä soittamiseen on jo kovat. Kunhan nyt löytyisi se rumpali; helpottaa hommaa huomattavasti.

Mitkä ovat ne suurimmat asiat maailmassa, joista voi nostalgisoida tai kritisoida musiikin kautta?

– Pyrimme tekemään kaunista, emme kantaaottavaa musiikkia. Musiikkimme tarkoitus on lähinnä manata omia henkilökohtaisia riivaajiamme.

Lasse Lindroos soittaa demolla rumpuja, mutta mikä on vakituisen kannuttelijan tilanne?

– Ketään ei ole vielä vakituistettu, mutta meillä on nyt eräs kaveri käynyt katselemassa meininkiä treeniksellä. Katsotaan mitä käy, toivotaan parasta. Seuraavalle julkaisulle, jonka materiaalia jo harjoitellaan, rummut soittaa sessiona entisen Throne Of Chaoksen, nykyisin Divercian Teemu Laitinen.

Ensisijainen tavoite lienee löytää sopiva rumpali mutta mitä tulee tapahtumaan kun rumpali löytyy?

– Kun rumpali löytyy, voidaan ruveta miettimään keikkailemista. Uusia sävellyksiäkin syntyy ja kehittyy koko ajan, ja sovitustyö on helpompaa, jos rumpuja ei tarvitse aina sovittaa jälkikäteen. Kaipa tarkoituksena on aikaansaada mahdollisimman tasapainoinen ryhmä ja mahdollisimman hyvää musiikkia.

Haastattelu julkaistu : 2006-10-16
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.