UltraMayhem Org.

UltraMayhem Org. on äkkiväärän metallin ystävien iloksi julkaisemassa albumia piakkoin ja siitä syystä on syytä hieman syytä kääntää ruuvia penkissä tiukemmalle. Vlad Tepez lupautui epäonnekseen penkkiini istahtamaan, joten tässä olisi pientä valaistusta mistä ihmeestä yhtyeessä oikein on kyse. Ruuvien kiristys alkakoon.

Miksi UltraMayhem sai alkunsa?

– UltraMayhem operoi aikaisemmin nimellä RGB – theRedGreenBlue, mutta se bändi ei ollut meidän, se oli vain menneisyydestä tullut tyhjä kuori. Me emme siihen kuoreen sopineet, eikä se tuntunut kodilta. Jotain oli siis tehtävä, koska sellaisessa tilanteessa, etteivät tyypit tunne oloaan kotoisaksi, voi oikein saada mitään aikaan.

– Lähtökohdathan UltraMayhem Organisationin perustamiseen olivat niinkin tavalliset, että: “…jätkät halus vaan skulaa…” , mutta siinä, että juuri Me aloimme tekemään tätä yhdessä on takana jotain suurempaa yhteenkuuluvuutta ja rakkautta musiikkiin jota teemme. Vaikka matkalla “nollapisteestä” tähän on tapahtunut useitakin miehistönvaihdoksia, ja periaatteessa bändi on syntynyt uudelleen jokaisen uuden jäsenen myötä, tällä hetkellä UltraMayhem on bändinä lähinnä täydellistä kuvaamme siitä, mitä UltraMayhem Organisation voi olla.

– Pitää myöntää, ettei UltraMayhem Organisation syntynyt yhdessä yössä, vaikka nimi tulikin ihan puuntakaa. Uutta nimeä kun mietittiin, ja sitä muuten mietittiinkin oikein kunnolla, jostain vaan nimi UltraMayhem Organisation heitettiin ilmoille, ja koko huutava kööri hiljeni heti. Oikea nimi oli löytynyt. Sitä, kuka nimen sanoi, ei, vaikka sitä on mietitty ja muisteltu paljon, ole vieläkään saatu selville.

– Kuitenkin nimi on aina vain nimi, mutta UltraMayhem kerää samaan nimeen elämänkatsomuksemme, filosofisen maailmankuvamme ja musiikilliset ambitiomme. Se on meille ja musiikillemme ideologinen koti.

Musiikkinne on melko erilaista Suomen oloihin, tuntuiko kliseisesti siltä, että pitää itse väsätä kun kukaan muu ei niin tee?

– Musiikkimme voi laittaa halutessaan johonkin genreen, eikä siinä mitään pahaa ole, koska aina pitää olla jotain vinkkejä antaa siitä, minkälaista räimettä saa, kun plattaa alkaa soittimessa pyörittää. Tiukkoja genrerajoja emme ole koskaan edes miettineet musiikkia tehdessä vaan tämän kaltainen ilmaisu tulee meiltä luonnostaan, vaikka se onkin näille leveysasteille hieman omalaatuista.

– Koska Organisaation jäsenten musiikillinen historia on ollut kohtuullisen värikäs jo ennen Organisaatiota ja paikoin jatkuu edelleen Organisaation ulkopuolella, ei voi edes olettaa, että musiikin teko aina olisi silkkaa konsensusta, vaan se on erilaisten mielipiteiden, välillä kovaäänistäkin, vuoropuhelua. Sanottakoon, että UltraMayhem on musiikillisten näkemystemme sulatusuuni.

– Olemme musiikkiimme varsin vihkiintyneitä ja teemme sitä mitä sielu halajaa, kaupallista menestystä sen suuremmin murehtimatta. Menestys tulee jos olemme tarpeeksi hyviä ja tinkimättömiä kokonaisuudesta. Sillä selvä. Mielestäni tapa, jolla toimimme, on sellainen, että olisi melko mahdotonta tehdä musiikistamme perusperiaatteiltaan yhtään erilaista kuin se nyt on.

Onko teidän tyylisellä musiikilla hankala päästä esille, sillä sen koetaan olevan melko marginaalista?

– Koska menestystä eikä näkyvyyttä saa ilman kovaa työtä, keikkailua ja julkaisuja luulen, että kaikilla, marginaalibändeillä varsinkin, mahdolliset näkyvyysongelmat ovat ainoastaan kiinni siitä, ettei työtä esille pääsemiseksi ole tehty tarpeeksi tai sitten sitä ei vain ole tehty oikein. Pakko myöntää, että meillä on ollut tämän asian kanssa hieman vaikeuksia, joka välillä sapettaa, mutta ei auta. Asialle on siis tehtävä jotain, ennemmin kuin rutista, kun mikään ei suju.

– Esilletulon hankaluus ei siis ole kiinni ainoastaan musiikin marginaalisuudesta, koska hyviä esimerkkejä menestyvistä marginaalimusiikkia veivaavista orkestereista löytyy muutamia ihan listoiltakin. Totta on se, ettei tavallinen kuulija ihan helposti löydä marginaalimusiikkia, vaikka se saattaisi sitten loppujenlopuksi kuulijalle kolahtaakin.

– Olemme huomanneet, että kuulijakuntamme koostuu musiikin parissa aktiivisesti aikaansa viettävästä porukasta, mutta tavalliset kuuntelijat ovat jotenkin jääneet kelkasta. Tulevaisuuteen on siis panostettava. Esimerkiksi keikat on tehtävä sen verran mielenkiintoisiksi, ettei porukka jää penkkeihin istumaan eikä kävele kotiinsa vittuuntuneena, koska taas joku paskabändi häiritsi kaljanjuontia. Kuulijalle, niin levyllä kuin livenäkin, olisi pystyttävä antamaan enemmän kuin he odottavat. Silloin se on elämys, joka muistetaan ja bändiä voidaan nousuhumalassa vähän kehaista jopa kaverille. Oikeastaan tarvitaan vain muutama innostunut hahmo, jotka kertovat kavereilleen ja sana leviää siitä eteenpäin.

Mikä on Ultran biisien tärkein elementti?

– Mitään selkeää yhtä asiaa on vaikea nostaa tärkeämmäksi asiaksi, mutta kuten kaikessa musiikissa tärkeimmät elementit ovat rummut ja laulu. Ihan väheksymättä mitään muuta instrumenttia, näinhän se vaan menee. Keskivertokuulija kuuntelee ensin biitin, sitten laulun. Sitten jos innostuu, niin vasta jotain muuta.

– Kuitenkin meillä keskitymme enemmän biisikokonaisuuksiin ja jokaisen instrumentin luomaan äänimaisemaan ja niiden maisemien yhteensovittamiseen kokonaiseksi musiikilliseksi elämykseksi. Biiseissä on paljon tunnelmaa, intensiteettiä ja merkityksellisyyttä, joka teemoittuu biisiin jonkin yksityiskohdan ympärille, josta koko biisi loppujenlopuksi rakentuu. Hyvänä esimerkkinä on Symposium I:llä oleva biisi Simulation, jossa kuljetamme biisin täysin tarinassa esiintyvän hahmon tunteiden mukaan. Jotenkin tarinan visualisointi ensin elokuvallisessa muodossa antaa pohjaa biisin sävellykselle, ja tätä “käsikirjoitusta” tutkaillessa palaset vaan loksahtavat kohdilleen. Ehkä olemme nykymedian kyllästämiä, emmekä osaa ajatella mitään ilman soundtrackia. Tosin usein kaikki tapahtuu myös toisinpäin eli teemme soundtrackiin tarinan, eikä lopputulos ole mitenkään erilainen. Joka tapauksessa vatkaamista suuntaan ja toiseen on kummassakin tavassa ihan tarpeeksi aina.

Yksi sinkku on tullut ulos ja toinen tuloillaan, mitkä ovat niiden suurimmat erot – ja oliko sinkkujen säveltämisessä eroa?

– Sinkkujen sävellyksessä ei juuri ole eroja, koska Symposium-saagan biisit ovat suurin piirtein samalta ajalta. Lähinnä näiden julkaisujen ero näkyy ja tuntuu niiden rankkuudessa ja progressiivisuudessa. Symposium ykkönen on se helpompi nieleskeltävä, kaupallisempi ja popimpi. Symposium kakkosella on taas huomattavissa selkeästi Organisaation synkempi, kokeilevampi ja vakavampi puoli.

MySpace -sivustot laajentavat bändien näkyvyyttä, mutta miten on teidän osalta?

– Meidän osalta voidaan sanoa että MySpace opettaa meitä. Pikkuhiljaa alkaa tajuamaan sitäkin kuinka täysin käsittämättömän suuri määrä helvetin hyviä bändejä yrittää saada musiikkiaan esille! Meidän sivuillamme on nyt käynyt vajaa 15000 vierailijaa noin puolen vuoden aikana mikä on jotain ihan muuta kuin omien sivujemme osalta olimme tottuneet. MySpace antaa meille paljon toiveita siitä, että jos ei koto-Suomessa porukka innostu niin, että siirryttäisi pikkuhiljaa sieltä marginaalista ihan sivunkin puolelle, niin jossain muualla meistä ollaan myös innostuneita.

Kumpi ratkaisee merkityksellisemmin, musiikki vai sanoitukset?

– Meillä nämä kaksi kulkevat tasan samaa matkaa, ovat symbioosissa, elävät toinen toisistaan. Sanoituksissa luodataan välillä kovinkin äärimmäisissä tunnetiloissa, niin hyvässä kuin pahassakin, samoin musiikki samassa biisissä sahaa moottorisahalla koko tunneskaalan laidasta laitaan.

– Jos olisin terve, sanoisin musiikkimme olevan ehkä hieman skitsofreenista, mutta mielestäni musiikkimme on vain tunnerikasta. Musiikin lokerointi, tottakai riippuu tosiaan siitä, miten on oppinut maailman näkemään. Koko Organisaatio on jotenkin sattuman kautta kasvanut samalla tavalla “kieroon”, koska meille suurien tunteiden tunteminen eikä niistä kertominen ole koskaan ollut mikään tabu.

Mitenkäs pitkäsoitto, mitä siltä on odotettavissa ja milloin?

– Heinäkuun alusta asti olemme taas viihtyneet Lahdessa, Grooveland-studiolla äänittämässä tulevaa täyspitkää. Paikkahan ja heebot ovat meille jo hyvinkin tuttuja Symposiumien sessioista, joten työskentely on ollut taas asteen tehokkaampaa. Tällä kertaa, kun saatiin, ihan sattumalta, Tomi Kuusiston suosituksesta mukaan myös ulkopuolinen korva teosta tuottamaan, niin olemme jälleen askeleen lähempänä tavoitettamme. Aksuhan on meille tuttu jo edellisistä sessioista, hänhän miksasi Symposiumit, mutta rehellisesti, en olisi uskonut, millaista jälkeä tyyppi saa aikaan, kun hänet päästetään sorkkimaan saundeihin ja ihan kokonaisuuteenkin. Sessiot ovat nyt lähes puolivälissä ja suunniteltu julkaisupäivä vuoden 2007 alussa pitää edelleen paikkansa.

Koetteko tarvetta euroopalliseen laajentumiseen vai oletteko edes miettineet koko asiaa vielä?

– Muualla Euroopassa kaltaistamme musiikkia ehkä ymmärretään enemmän, tai sitten siellä on vain enemmän ihmisiä. Tarkoitus on laajentua koko Eurooppaan, ja ainakin Symposium I:n tuoma palaute maamme rajojen takaisilta tahoilta lupaa ehkä hieman enemmän kuin täällä saatu. Jos tarkemmin asiaa ajattelee, niin euroopallinen laajentuminen on tulevaisuudessa ainoa vaihtoehto, jos mielii saavuttaa jotain vielä suurempaa. Mutta silti, olemme aina onnellisesti siinä, missä kulloinkin olemme, emmekä koskaan pääse mihinkään hosumalla, vaan on pakko edetä pienin, mutta varmoin ja vakuuttavin askelin. Töitä sinne pääsemiseksi ja siellä pärjäämiseksi täytyy tehdä paljon enemmän kuin nyt on tehty.

Onko yhtyeessä mielestäsi joitakin puutteita?

– Ei. Ei kertakaikkiaan. No, jos jotain haluaa puutteiksi laskea, se on se, että meillä on vielä niin kovin paljon opittavaa musiikin tekemisestä ja instrumenttiemme mahdollisuuksista. Mutta eikös sama tilanne ole kaikilla? Mitä enemmän opit, sitä enemmän huomaat, että olet vasta oppinut opettelemaan. Ja taas, kun luulet osaavasi jotain, joku vetää vessan ja joudut kahlaamaan taas polvia myöten paskassa ja itseinhossa, tyytymättömänä itseesi ja omaan osaamiseesi. Mutta sieltä on hyvä taas ponnistaa ja huomata jälleen osaavansa taas hieman enemmän, kunnes taas sama on edessä… Jatkuvasti.

Jos saisit valita yhden kotimaisen ja yhden ulkomaalaisen kiertuekumppanin, niin mitkä ne olisivat?

– Tähän on vaikea vastata, koska jopa kotimaassa on jo niin pirullinen määrä aivan helvetin hyviä bändejä, joiden kanssa olisi ilo kiertää aiheuttamassa hämmennystä pitkin maakuntia. Mutta jos saisi ihan oikeasti valita, niin esimerkiksi Suburban Triben tai Mokoman kanssa olisi meiningin puolesta mukava kiertää. Ulkomaisista Faith No More, jos se olisi vielä kasassa, koska mielestäni mitään niin uraauurtavaa bändiä ei ole ollut, toisaalta myös Pantera, joka sekin on valitettavasti jo edesmennyt. Nykyisistä Lamb of God olisi kova sana kiertuekumppaniksi. Tässä nyt ensimmäisenä mieleen tulleet, vaikka toki mielellämme keikkailisimme monen muunkin bändin kanssa.

Miten tuo keikkarintama muuten jakselee?

– Hetken aikaa on ollut hiljaista mutta äänitysten aikanakin ja varsinkin niiden jälkeen olisi tarkoitus hieman paikata tälläkin saralla. Satunnaisia keikkoja on jo buukattu syksylle, mutta pääasiassa tähdätään täyspitkän jälkeiseen aikaan eli ensi keväälle ja kesälle.

Helsinki 12 ja Toinen, tuleeko mitään mieleen?

– Tulee mieleen muistoja yhtyeen esihistoriasta ja digitaalisesta kakofoniasta. Kultaisella 90-luvulla, kun laulajan pestiä hoiti mies nimeltä Kusti Miettinen, nähtiin lavalla bändi, joka veivasi mättömetallia. Lavan etualalla seisoi runoilija, joka lausui syviä mietteitä digitaalisesta kakofoniasta kaiken tämän räimeen keskellä. Vaikka kyseinen tapaus kuuluu esihistoriaamme, kertoo se kuitenkin aikalailla myös nykyisestä bändistämme; ainakaan meitä ei voi syyttää uskalluksen, mielikuvituksen eikä kokeilunhalun puutteesta. Jos viittaat kirjojen sisältöön, en halua sen kummemmin kommentoida, mutta ruoka on ollut hyvää ja juoma maistunut…

Kerro vielä lopuksi yhtyeen unelmista?

– Tahdomme tehdä hyvää musiikkia, joka sytyttää yleisön. Haaveenamme on tehdä jotain uutta ja erilaista, vaikka ainekset ja lähtökohdat ovat samat kuin kaikilla muillakin. Mielestäni olemme menossa oikeaan suuntaan ja olemme löytäneet paljon mielenkiintoista musiikistamme. Tyhjänpäiväiset mitäänsanomattomat kesärenkutukset eivät ole UltraMayhemin juttu…

Haastattelu julkaistu : 2006-09-25
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.