Dead Shape Figure
”The plan is to focus on live shows and to give every fucking inch on that precise moment, whatever the moment, environment or the crowd or not crowd at all. The plan is to do it so that if it’s taken out of its surroundings the whole shit would look and sound insane and ridiculous but when set to its place it would raise some serious fists, smiles, angry faces and discussion.”
Tuollainen teksti seisoo Dead Shape Figuren kotisivuilla. Jep, vastaavanlaista juttua löytyy yhden jos toisenkin orkesterin biosta, mutta harva yhtye kykenee seisomaan sanojensa takana yhtä ylpeänä kuin tämä Helsingin thrash-taifuuni. 2000-luvun alussa perustettu DSF on tahkonnut ahkeraan tahtiin Suomen keikkapaikkoja ja kerännyt huomattavasti kiitosta räjähdysherkästä show’staan. Useammallakin pahaa-aavistamattomalla musiikinystävällä on mennyt oluet väärään kurkkuun, kun Juhani Flinckin, Erno Talvitien, Neissun ja Mohkiksen muodostama bändi on aloittanut brutaalin paahtamisensa ja vokalisti Galzi Kallio on loikannut lavalta pöydälle huutamaan asiaansa vasten kasvoja.
Nyt Dead Shape Figure on julkaissut kolmannen promolevynsä, joka tottelee nimeä 6 X 9. Tarjolla on kolme uutta raivoraitaa ja bonusbiiseinä vielä bändin edellinenkin demo. Otimme tenttiin orkesterin kitaristit Juhanin ja Erskan, jotka saavat selventää bändin kuulumisia.
Ensiksi kuitenkin pieni esittely niille, joille DSF on vielä tuntematon. Mistä musiikissannne on kysymys? Mistä se kertoo?
Erska: Livenä on tarkoitus antaa yleisölle sellainen tunne, että kotiinviemisiksi jää muutakin kuin menetyt kaljarahat. Jokainen keikka vedetään niskadiscoa aina sinne tajunnan menettämisen porteille saakka. Musiikki itsessään kertoo lapsuuden iloisista asioista, ensirakkauksista ja tietenkin siitä kuinka halutaan “baby“ takaisin… Luulenpa että jokainen joka ylipäänsä saa jotain irti meidän materiaalista, pystyy poimimaan sen olennaisimman ajatuksen biiseistä.
Entäpäs tämä uusi promolevy? Kertokaa hieman sen valmistumisesta. Oliko biisivalinnoissa vaikeuksia? Millä perusteella teitte kappalevalinnat?
Juhani: Tuo meidän uusi promohan sisältää käytännössä kaksi eri demoa samojen kuorien sisällä. Tosin tarkoitus oli julkaista nuo 2005 äänitetyt biisit jo vuos sitte, vähän venähti… Mutta hyvä se on näinkin!
– Molemmat demot äänitettiin Santeri Salmen luona Studio Dauntlessissa vuosina 2005 ja 2006, ja täytyy kyllä nostaa herralle todella paljon hattua tuosta suorituksesta. Se jätkä on aivan kurko niiden vehkeidensä kanssa. Oltiin aika hyvin reenailtu ja esidemotettu piisit kumpanakin kertana ennen studioon menoa, joten suurimmilta “teknisiltä” ongelmilta vältyttiin tällä kertaa. Ne kuusi kappaletta mitä lätyltä löytyy, on selkeesti kaikkien mielestä ne parhaat kipaleet mitä meiltä löytyy, joten biisien valinta oli helppoa.
Löytyykö teiltä tuotannostanne mitään erityisiä omia suosikkeja?
Erska: Meikäläiselle on uponnut tuo 6 x 9 -biisi. Sitä on mugava veivata keikoilla ja siinä on tarttuvia juttuja ripoteltu pitkin biisiä. Vanhemmasta varmaankin Remedy ja To Chase The Wicked on sellaisia ikisuosikkeja. Ja tietty Tomorrow Changes Nothing, mutta noi muut on vähän nihkeitä ollu vetää sitä keikoilla enää. Mulkut…
Juhani: 6×9 on myöskin meikäläisen suosikki livepiisinä, siinä tapahtuu kokoajan ja pääsee vetämään muutaman mukavan penakampi-soolon.
DSF on luottanut koko uransa ajan death-vaikutteiseen thrashiin. Niin tulee olemaan jatkossakin, sillä kysymykseen siitä, aikooko bändi tulevaisuudessa laajentaa musiikillista repertuaariaan, vastaa Juhani lyhyesti.
– Ei.
Mahtaako johtua Mokoman suosiosta, en tiedä, mutta thrashista on tullut viime vuosina kuumaa valuuttaa Suomen bändiskenessä. Vanhan liiton rässiä vääntäviä yhtyeitä löytyy vino pino ja ylitarjonnan oireita on aistittavissa. Miten DSF erottuu edukseen muista alan yrittäjistä?
Erska: No, ainakin lava-akti on hioutunut sellaiseen kuosiin, että tulee pirusti positiivista palautetta aina keikkojen jälkeen. Onhan noita rässipumppuja vaikka 50 joka lafkalle, mutta tietysti tarvitaan joku piikki lihaan millä saa mielenkiinnon herätettyä. Meillä on myös muita hieman enemmän erottuvuutta kappaleissa, puhtaita lauluja ja liikaa riffejä, hahaha… Mutta joo, kyllä tuo lavatouhu on se mikä meidät muista eniten erottaa.
Juhani: Joo, ei tuu mieleen että kovin monella bändillä ois tommosta samanlaista apinaa kun toi Galzi, aina jännittää keikalla että mihin se kiipee seuraavaks. Ollaan myös aika varmasti Suomen karvasin bändi, näkisittepä mun ja Neissun selät!
Yksi DSF:n vahvimpia puolia todellakin on, kuten mainittu, sen raivokas keikkameininki. Erityisen merkillepantavaa yhtyeen esiintymisessä on myös se, että soiton tiukkuus ja kahkoaminen eivät korreloidu millään tasolla yleisömäärän kanssa. Bändi antaa kaikkensa oli edessä sitten kaksi tai kaksi sataa kuulijaa. Mistä oikein löydätte energian vetää kurjimmissakin olosuhteissa sata lasissa?
Erska: Tää porukka on hitsaantunut niin hyvin yhteen, ettei keikkareissuilla olla naama norsunvitulla, vaan huonot vitsit lentää ja on helvetin rento fiilis aina siihen asti kun aletaan roudaamaan, hahha. Ei tarvi ainakaan mennä lavalle vitutuksessa sen takia et joku klikkais bändin sisällä.
Juhani: Se on vaan jotenkin tällä porukalla niin päivän selvä juttu, että annetaan kaikkemme lippunsa lunastaneelle yleisölle, oli sitten kyseessä kahden ihmisen yleisö Ravintolalaiva Wäiskissä tai täys tupa jossain Gloriassa. Otetaanpa vaikka tämmönen esimerkki Hyvinkään keikalta: aamupäivällä liikeenteeseen hirveessä kankkusessa, ensin Vuosaaresta helvetinmoinen läjä PA-rompetta mukaan, Malmilta muuta backline-rompetta, Hyvinkään päässä roudaus rappusia pitkin kolmanteen kerrokseen kolmen miehen voimin, kasaus, viiden-kuuden tunnin odottelu ennen settiä ja paikalla oli lopulta noin 15 ihmistä. No, miksi ei tossa vaiheessa, kun setti lähtee, pistäis itteään täysillä likoon sen 30 minuutin ajan? Se on jo omalle mielellekin jo helvetin tervettä päästellä vähän höyryjä. Ja keikan jälkeen parit kaljat nassuun ja sama häslinki käyntiin ja aamuyöllä takasin Helsinkiin. Mutta tää on edelleen siistein juttu mitä voi tehdä!
DSF on ehtinyt vierailla pariin otteeseen myös etelänaapurissamme Virossa. Miten sikäläinen heviskene eroaa suomalaisesta?
Erska: Siel on vitusti enemmän jengi haltioissaan metallimusiikista ylipäänsä. Siellä kun harvemmin mitään kovia live-vetoja näkee niin ne ottaa tämmöisestä kellari-bändistäkin kaikki mehut irti mitä vaan saa. Onhan ne paikallisetkin kovia musisoimaan ja siellä on hyviä metallibändejä, mutta varsinainen lava-performanssi on jätetty jonnekin treeniksen nurkkaan.
Aiotteko suunnata vielä muuallekin päin maailmaa? Mikä olisi teille ihanteellinen maa kiertää?
Juhani: Kuukauden tai parin Euroopan turnee jonkun kovan bändin lämppärinä ois varmasti aivan mielettömän hieno kokemus.
Yhtyeen värikkääseen keikkahistoriaan mahtuu monenlaista reissua, onhan bändi ollut keikalla niin Itä-Helsingin kuppaisimmassa kuppilassa kuin Gloriassa Face Downin lämppärinä. Mistä keikasta on jäänyt parhaat muistot? Entä huonoimmat?
Juhani: Pelkkiä positiivisia muistoja jäänyt mieleen tähän mennessä keikoista. Erityisesti mieleenpainuvia kokemuksia ovat olleet keikat Insert Remedyn kanssa, Viron reissut, Glorian keikat ja Tuska-jatkoklubilla vedetty Hate Song Marco Aron kanssa.
Erska: Metalmördör I on jäänyt eniten mieleen, silloin oli Mohkis lainassa rumpujen takana ja se toi pienen lisämausteen mukaan, että miten se vetää… Hyvinhan se veti homman himaan. Yleisö oli helvetin hyvin mukana, pitti pyöri ja nyrkkiä ja muita käsimerkkejä näkyi ilmassa helvetisti. Viron caset on myös ollut kaikki varsin onnistuneita, sinne on pakko päästä syksyllä uudestaan! Profane Omenin kanssa on ollut hieman puhetta että josko sinne lähdettäisiin pyörittää tukkaa ja partoja sekä juomaan mukamas halpaa viinaa. Saas nähä miten käy.
– On The Rocksin keikat on jotenkin menny aina vituiksi. Soitannollisesti, soundillisesti tai sitten jotenkin muuten. Se on varmaan kirottu paikka aina niinä iltoina kun DSF:n karvaperseet raahaa ruhonsa lavalle. Muuten ei varsinaisia huonoja keikkoja ole mielessä, henkilökohtaisesti ainoana nyt tän vuoden Tuskan Hevimesta-keikka, kun olin viikon ollu kipeenä niin oli vähän pihalla keikan aikana ja en osunu puoliakaan plektran huitomisista kieliin. Toivottavasti kukaan ei kuullu. Muutenhan siellä oli saatanan siistiä kun oli paikka ihan täynnä ja jengi diggas!
Bändi on herättänyt huomiota myös kovalla soittotaidollaan ja esimerkiksi Juhanin vinguttamistaidot ovat noteerattu melkoisen päteviksi. Antakaamme siis mielikuvituksen lentää: jos Kerry King, Dimebag Darrel ja Juhani soittaisivat kilpaa sooloa, miten mahtaisi käydä?
Juhani: Kesken kilvan Kerry ja meikä huomais, että molemmilla on ihanan miehekäs kalju ja skege, ja sen jälkeen viettäisimme kiihkeän yön yhdessä meikän Suvilahdenkadun kakkoskerroksen panoluukussa.
Entäpä sitten ne DSF:n tulevaisuuden suunnitelmat?
Erska: Tehdään uusia biisejä, koitetaan herättää levy-yhtiöiden mielenkiinto ja tehdään vitusti lisää kovia keikkoja! Eturiviin sieltä, mars mars!
Juhani: Lisää keikkaa, levy, uusia skeboja.
Näin se menee. 6 X 9 –promolta voi ladata maistiaisia bändin Mikseri.net –sivulta. Koko lätyn voi tilata yhtyeen kotisivuilta ja levyä myydään myös keikoilla. Liikkeelle siis, rässikansa!
Haastattelu julkaistu : 2006-07-31
Kirjoittaja : Saku Schildt
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.