Black Mama Highway
Jos kotibileissä on hiljaista ja haluaa saada porukkaa liikkeelle, niin millä musiikilla tämä onnistuu helpoiten? Ihan yleispätevää vastausta ei taida olla olemassa, mutta ainakin on varmaa, että 70-luvun blaxpoitation-funk on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Saa meinaan olla aika paatunut, jos tiukka bassogroove ja sukkela wah-wah-kitarointi yhdistettynä puhallinsektion cooleihin melodioihin ei saa jalkaa vispaamaan.
Tällaista “takaa-ajo -funkia” ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua kovin ryppyotsaiseksi musiikiksi. Black Mama Highway kuitenkin vie pilke silmäkulmassa -asenteen astetta pidemmälle ja paikoitellen orkesterin hurjasti kaahaavassa musiikissa voi aistia jopa Eläkeläiset-sävyjä. Ja jos yhtyeen biisit kuulostavat levyltä hauskoilta, ovat ne keikoilla jo hervottomia. Bändin esiintymiseen kuuluvat mm. muhkeat irtoviikset, soittajien harkitun mauton pukeutuminen sekä joillain keikoilla myös taustalla pyörivä, harvinaisen absurdi videonauha. Kuvittele siis yhdeksänjäseninen bändi, joka näyttää siltä kuin se olisi juuri saapunut Molvaniasta ja joka tuuttaa täysillä aitoa Shaft-meininkiä. Sellainen on Black Mama Highway.
Miten koko projekti sai alkunsa? Orkesterin pasunisti sekä biisinikkari Sasu kertoo.
– BMH syntyi yksinkertaisesti vuonna 2005 syksyllä Vaskivuoren musiikkilukiossa. Se lähti liikkeelle mentaliteetilla “olisi kiva soittaa nopeaa funkkia”. Kompin kasaannuttua mukaan otettiin aluksi vain tenori- ja alttofoni. Koska puhaltimista muodostui kuitenkin leadisoundi bändille otettiin bändiin vielä vaskipuhaltimista trumpetti ja pasuuna. Yhdeksänhenkinen orkesteri oli kasassa ja se on kokenut sen jälkeen ainoastaan kitaristin vaihdoksen.
Musiikkinne tuntuu olevan sellaista, että se pääsee oikeuksiinsa vasta keikalla. Miten itse kuvailisit esiintymistänne?
– Soitannollisesti röytäminen on meidän joka keikalla tavoite. Visuaalisesti jokainen meidän keikalle eksyvä näkee sen saman hieman eri tavoin päihtymisen asteesta riippuen: yhdeksän viiksekästä miestä seisoo lavalla hikiset liivit ja (mahdollisesti) kauluspaidat päällä armottomasti groovaten kumoon kaikkia jotka lavan lähelle uskaltautuu. Yleensä meininki ei anna armoa ja hetki hetkeltä tuntuu enemmän siltä, että mopo (tässä tapauksessa sellainen Starsky & Hutch -auto) karkaa vaan enemmän käsistä. Riippuen illasta ja bändi-yleisö -vuorovaikutuksesta mitä tahansa saattaa tapahtua.
Kun Sasulle ehdottaa “huumoribändi”-tittelin virallistamista, ei ehdotus saa vastakaikua. Kaiken urpoilun alla piilee kuitenkin musiikkityyliään kunnioittava funk-bändi.
– Ei me mikään huumoribändi olla, ei missään nimessä. Vaikka me saatamme näyttää lavalla hassuilta ja kaiken maailman sikailu kuuluu asiaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, niin kyllä me silti soitetaan ihan fiiliksellä. Me ei vaan jakseta ottaa kauhean akateemisesti. Meininki pysyy maanläheisenä ja groove pysyy rehellisenä. Ihmiset tykkää tanssia ja juhlia, ja me tykätään olla ne jotka räjäyttää ne juhlat huippuunsa. Jos haluaa viimeisen päälle tarkkaa soittoa ja teknistä groovailua niin kannattaa varmaan mennä johonkin Sibiksen bändi-iltaan. Meillä päin vaan röydetään, mutta mahdollisimman tyylikäästi tietysti.
Ketkä ovat esikuvianne?
– No blaxploitation-soundtrackit luonnollisesti toimii suurimpana innoittajana. Jos nyt äkkiseltään vielä jotain muuta pitää mainita, niin me taidettiin aloittaa soittamalla James Taylor Quartetin JTQ Themeä ja Jimmy Castor Bunchin It’s Just Begun -biisiä. Kaikki nopea, hikinen, musta ja röytävä toimii!
Biisejä tehdessään bändi luottaa jammailun ihmeelliseen voimaan. Biisit voikin loppujen lopuksi merkitä koko orkesterin tekemiksi.
– Osa biiseistä syntyy ihan puhtaasti kompin jammaillessa vaan jostain jotain ja siihen sitten joku kehittää jonkun torviriffin nopeasti päälle. Yleensä helpoiten saa yhdeksän miestä tekemään jotain konkreettista kuitenkin niin, että on treeneihin mennessä mukana jotain sävellettynä. Minä olen esimerkiksi saattanut kirjoittaa pari kolme torviriffiä kaikille puhaltajille, antanut treeneissä ne kundeille ja sanonut että soitetaanpa nämä läpi. Sitten komppi on kelannut siihen toimivan grooven alle ja ollaan yhdessä sovitettu biisistä toimiva paketti. Myös rumpalimme on toteuttanut hieman samaa toimintoa. Treeneissä kaikkien voimin biiseistä kuitenkin tulee juuri sellaisia kun ne on, ja niihin vaikuttaa osaltaan jokainen.
Vaikka keikkailu on bändille tärkeä asia haluaa se panostaa myös äänitteisiin. Suunnitelmissa on jo uusia julkaisuja.
– Panostamme ehdottomasti myös äänitteiden tekemiseen. Tähän asti olemme lähinnä vaan hakeneet oikeanlaista studiosoundia, ja se on nyt vähitellen alkanut löytymään. Mutta narullakaan BMH ei missään nimessä ole kliiniä ja viimeisteltyä, vaan kaikki soitetaan livenä sisään ja lavalta aistittava hurmio pyritään purkittamaan kelalle mahdollisimman samanlaisena. Luulenkin, että syksyllä on odotettavissa Black Mama Highwayta jopa kahdella julkaisulla.
Mutta mikä on sitten loppujen lopuksi Black Mama Highwayn syvin olemus? Minkälaisen kokonaisuuden viikset, liivit, videonahat ja Fix Your Hammond, Bratwurst! -tyyliin nimetyt kappaleet muodostavat?
– Joskus mietimme kitaristimme kanssa, että mikä voisi kuvastaa musiikkiamme (ja samalla kai olemustamme) parhaiten. Päädyimme visioon vanhasta erittäin humaltuneesta miehestä joka näkee lyhyen matkan päässä viimeisen yöbussin. Hän tietää että se on juuri lähtemäisillään ja että hänen on välttämätöntä ehtiä sen matkaan. Kuiten mies on niin huonossa jamassa, että joka toisella askeleella hän kompastelee ja päästelee suustaan epämääräisesti suomen kieltä muistuttavia sanoja. Lopulta juuri bussin lähtiessä liikkeelle mies kupsahtaa mahalleen likaiseen maahan ja lausuu: “Voi perkele.”
Jaha. No, lopuksi annettakoon Sasun surutta mainostaa orkesterin tulevia seikkailuja. Mitä on BMH:lla seuraavaksi mielessä, herra pasunisti?
– Syksymmällä pitäisi tosiaan puskea ulos näillä näkymin omakustanne 7″-sinkku, ja ilmeisesti olemme mukana erään toistaiseksi nimeltä mainitsemattoman lafkan kokoelma 10″:isella, jolla tullaan kuulemaan muutamaa Suomen grooveimmista funk-orkestereista. Jäsenistömme on tällä hetkellä 5/9 intissä, joten treenaus on satunnaista kunnes kundit vapautuu. Tämä rajoittaa osaksi myös keikkailua, joten livenä meitä nähdään astetta harvemmin hetken aikaa. Tulossa on kuitenkin esimerkiksi Provinssirockia, Espan lavaa, Liberteä ja muuta kapakkakeikkaa yms. Kyllä tämä tästä.
Haastattelu julkaistu : 2006-05-25
Kirjoittaja : Saku Schildt
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.