Out Of Bounds
Turkulainen rap-metal -yhtye Out Of Bound on muutamalla demollaan saavuttanut, ainakin Aurajoen virtauksen läheisyydessä pientä nimeä. Nyt yhtye on tekemässä uutta “paluuta” pienoisen tauon jälkeen. Keikkaa tiedossa ja uutta materiaalia mutta mikä ihmeen Out Of Bounds, tässä hieman valaistusta tummille faktojen taustoille. Faktoja latelemassa ovat yhtyeen rumpali O-P Pihlajamaa, kitaristi Henrik Nybom, sekä pienistä välispiikeistään tunnettu vokalisti Mika Salmi
Kertoisitteko lyhyesti yhtyeen taustoja.
– Out Of Bounds on turkulainen vuonna 1999 perustettu metallibändi. Vuonna 2002 bändi voitti paikallisen Turku Bandstand -kilpailun. Vuosi 2005 oli niin sanotusti muutosten vuosi. Vuoden aikana tapahtui jäsenistön vaihdoksia sekä pientä taukoa koko soittamiseen. Nyttemmin riveihin on liittynyt uusi kitaristi/ biisinkirjoittaja Henrik Nybom, jonka vaikutuksen voi havaita uusissa tulevissa biiseissä.
Sekoitatte hip hopin ja metallin oivallisesti keskenään, mutta onko vaikutteissa dominoivampaa osapuolta – kuinka saadaan selville se milloin on tarpeen lisätä metallin osuutta ja milloin puolestaan vähentää sitä?
– Keskustelua käydään bändin sisällä nykyään jopa kiivaasti siitä, että miten ”heviä” uusi tuotanto saa ja voi olla. Leikkimielisesti voisi sanoa että OOB:ssa on 3/5 heviä ja 2/5 räppiä. Rytmiryhmä vastaa metallista ja vokalistit lisäävät rap-vaikutteet ja muistuttavat aika ajoin siitä, ettei me olla mikään heavy-orkesteri.
– Joo-o, ehkä ”pientä” heavy-vaikutusta on ilmassa, kun 2/5 jäsenistä soittaa hardcore-yhtyeessä (Ace in a Hole). Onneksi olemme kuitenkin hyvin joustavaa porukkaa, että jokaisen mielipide kuunnellaan ja ideat testataan, toteaa Mika.
Olette heittäneet jonkin verran keikkaa, mikä on ollut vastaanotto ja meno keikoilla? Onko tarkoitus jatkaa samaan malliin?
– Vastaanotto keikoilla on ollut aina valehtelematta loistava. OOB on mielestämme parhaimmillaan nimenomaan livenä.
– Out of bounds on nimenomaan live-bändi. Biisin sanomat ja soitannot ovat vihaisia syystä. Keikalla päästetään kaikki se arkinen turhautuminen irti ja annetaan palaa, niin että lattia tärisee ja seinät pysyy jotenkuten pystyssä. Mikään ei ole hienompi tunne, kuin yleisö, joka on valmis antamaan kaikkensa meille ja siinä samalla me annamme itsestämme sen 110% esiintymiselle ja yleisölle. Ns. vuorovaikutusta, joka kasvaa ekasta biisistä aina setin viimeiseen tunnekuohuun, Pohtii Mika.
Teillä on kaksi vokalistia, mutta mikä onkaan työnjako vokalistien kesken – varsinkin puhuttaessa sanoituksista?
– Sanoitukset ovat melkeinpä aina olleet 50/50. Totta kai poikkeukset vahvistavat säännön. Jos toisella on putki päällä, niin sitten kannustetaan, että anna palaa. Anna kynän sauhuta. Kuitenkin vaikka toinen olisi kirjoittanut enemmän sanoja johonkin biisiin, niin olemme keskustelleet sanoista ja siitä mitä haluamme ja miten asiamme haluamme esille. Loppupeleissä olemme tunteneet toisemme niin kauan, että se mitä toinen kirjoittaa voisi aivan yhtä hyvin olla toisenkin kynästä. Se on sellaista telepatiaa… Jonka huomaa myös live keikoillamme. Miten hyvin pelaamme yhteen? Se sinun on tultava todistamaan seuraavalle keikalle.
Turussa tuntuu olevan enemmän tuon perinteisemmän metallin edustajia, kuinka te oikein sovitte porukoihin?
– Kyllä me porukoihin ihan hyvin sovitaan. Bändien väliset suhteet riippuvat ennemminkin henkilökemioista kuin musiikkityylistä. Nykyään tulee soitettua keikkoja myös aika paljon ulkopaikkakuntalaisten bändien kanssa.
– Tähän on kyllä todettava, että me olemme soittaneet aina hardcore-bileistä relax-messuihin, jossa oli kaiken näköisiä bändejä. Itse olen sitä mietiskellyt yön synkkinä hetkinä, että mehän olemme soittaneet melkeinpä jokatyyppisen muusikon/bändin kanssa. Onko se sattumaa vai sovimmeko bändin kuin bändin ja yleisön kuin yleisön eteen? Bändissä on niin monta puolta, että meidän musiikista löytyy jokaiselle jotain, kiteyttää Mika.
Minkä tyylisten yhtyeiden kanssa mieluiten soitatte, ja onko teillä joitakin toiveita ihanteellisesta keikkakumppanista?
– Mieluiten sitä soittaa samanhenkisten/-tyylisten bändien kanssa sillä silloin myös kuulijakunta koostuu useimmiten samanhenkisistä ihmisistä. Ihanteellinen keikkakumppani olisi vaikkapa joku oma mielibändi, jota pääsisi lämppäämään. Toisaalta mikäpä olisi sen hienompaa kuin päästä kiertämään jonkin samanhenkisen bändin kanssa.
– Suomesta ei tule enää montaakaan bändiä mieleen, kenen kanssa voisi hajottaa lavan palasiksi, mutta jos pääsisi pois Suomesta, niin uskon, että maailmasta löytyy monta samanhenkistä bändiä. Se on ikävä todeta, että on vain yksi Out of Bounds -tyylinen bändi ja se olemme me. Toista vastaavaa ei ole, eikä tule, painottaa Mika.
Mitä mieltä olette hieman kulahtaneen termin nu-metal käyttämisestä puhuttaessa musiikistanne – ja onko kyseinen laji oikeasti kuollut?
– Koko genre on mielestämme ollut aina niin epäselvä, että on mahdotonta sanoa ketkä siihen kuuluvat ja ketkä eivät. Kaikille tulee kuitenkin jonkinlainen mielikuva sanasta nu-metal, joten sitä on tavallaan helppo käyttää kuvaillessa musiikkiamme. Jos sanoo soittavansa punkilla höystettyä rap-metallia/rap-corea saa aina jatkokysymyksen, että mitäs vittua se oikein on!
– Ei, ostoskeskushevi kunniaan! Nousen barrikadeille ja puolustan sitä! No ei, jos joku oikeasti tahtoo jollain termillä tämän sulatusuunin kuvailla, niin minulle voi lähettää siitä vaikka sähköpostia. Nu-metal oli ilmiö, joka syntyi samoin kuin kuolikin. Hypestä! Onhan niitä kaiken maailman genrejä ja alalajikkeita, joista mahtaakohan kukaan edes enää pysyä kärryillä, Mika vastaa pudistellen päätään.
Miten on levy-yhtiöiden laita, onko ollut tiedusteluja ja kuinka aktiivisesti olette liikenteessä vai jatkatteko demo-pohjalta niin pitkään kuin tarve vaatii?
– Levy-yhtiöistä ei ole varsinaisesti tullut yhteydenottoja vaikkakin jotain pientä sutinaa suuntaan jos toiseen on ollut. Suomessa on sen verran pienet markkinat tämän tyyliselle musiikille, että suuret levy-yhtiöt eivät uskalla helpolla ottaa riskiä. Ulkomailla tilanne on toinen johtuen suuremmista markkinoista ja onhan tilanne muuttumassa myös Suomessa uusien keskisuurten levy-yhtiöiden ansiosta.
– Olemme parhaillaan viimeistelemässä uusia biisejä nauhoituskuntoon ja uuden demon myötä olisi tarkoitus ryhtyä taas lähestymään ainakin noita keskisuuria yhtiöitä. Myös ulkomaille lähtee varmasti jonkin verran levyjä.
– Bam saa varmasti kopion siitä, koska Suomesta tulee kovimmat rockbändit! Vaikka joutuisin levyn itse viemään ovelle ja tunkea sen hänen pyhään jukeboksiinsa soimaan. Lähden heti demon valmistuttua studiosta ostamaan lentolippuja ja kieltävää vastausta en hyväksy! Tavalla tai toisella myrkytän Margeran OOB:n energisyydellä, naurahtaa Mika levottomasti tajutessaan mitä tuli luvattua.
Mihin asti Out of Boundsin kunnianhimo kantaa?
– Sinne ja takaisin.
– Yli rajojen, huudahtaa Mika! Hei, C’mon…! Ei tämä ole harrastus, vaan elämäntyyli…
Näin siis kesälomia viettävästä kiekkokaupungista, Turusta. Tutustukaa ihmeessä yhtyeeseen ja sen energiseen lavatyöskentelyyn. Tämäntyylinen musiikki on harvassa maassamme ja sille suotakoon kunnon kannustus.
Haastattelu julkaistu : 2006-04-04
Kirjoittaja : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.