MoonMadness

Viitisen vuotta tahkonnut tamperelainen MoonMadness julkaisi hiljattain ensimmäisen sinkkunsa Thunder, joka on kerännyt positiivista palautetta niin koti- kuin ulkomaillakin. Melodista metallia ja hard rockia yhdistelevä bändi koostuu monista tyylisuunnista kokemusta hankkineesta viisikosta, josta jututimme kitaristia Otto Hallamaata, syntikkavelhoa Turkka Vuorista ja tuoretta rumpalia Antto Nikolaita.

MoonMadnessin syntysanat lausuttiin vuonna 2001, kun jo pidemmän aikaa yhdessä muun muassa cover-bändeissä soittaneet Hallamaa ja basisti Juha Leppäharju halusivat tehdä omanlaistaan musiikkia. Miehet lähtivät katsastamaan sopivia muusikoita rinnalleen, ja ensimmäisenä haaviin tarttui Dreamtalessakin koskettimia näppäilevä Vuorinen. Laulajan ja rumpalin löytymiseen vierähti sitten pidempi tovi.

– Emme lähteneet tietoisesti etsimään naislaulajaa, vaan Satu Jaronen löytyi aika lailla sattumalla netin välityksellä. Rumpaliakin etsittiin pitkään, ja kaiken maailman Hervannan Remua kävi kokeilemassa. Lopulta valinta osui vanhaan tuttuuni Ari Toikkaan, ja noin kuukauden päästä oltiin jo ensimmäisellä keikalla, Hallamaa kertaa.

Laulaja Jarosta lukuun ottamatta kaikilla muilla on monipuolista kokemusta bänditoiminnasta. Rumpali Toikka on paukutellut patteristoaan niin Horsepowerin, Bomfunk MC’sin, Kari Peitsamon Skootterin kuin Popedan ja Yönkin tahtiin. Miehen liityttyä viime kesänä Dingon vahvuuteen MoonMadnessin oli kuitenkin pakko hommata uusi rumpali, jotta treenaaminen ja keikkailu eivät olisi kärsineet enempää.

– Lähinnä Toikan kiireiden takia olemme päässeet ylipäänsä harjoittelemaan todella vähän. Esimerkiksi ennen ensimmäistä keikkaa kesällä 2004 olimme treenanneet vain muutaman kerran. Toikka ei kerinnyt aina edes keikoillemme, joten hänen kanssaan vuorotteli Lacu Lahtinen (mm. Hanoi Rocks). Lopulta päädyimme siihen, että on saatava vakituinen rumpali. Puolen vuoden hakemisen jälkeen päädyimme Anttoon, jolla on kokemusta humppabändeistä sinfoniaorkesteriin, Hallamaa sanoo.

Vanhan liiton heviä tuorein maustein

MoonMadnessin tyyli ei ole helposti lokeroitavissa mihinkään tiettyyn genreen, sillä mukana on vaikutteita monelta aikakaudelta ja suunnalta. Bändi pyrkii myös välttämään ahtaasti vain tiettyyn suuntaan kurkottamista. Alun perinkään ei ollut tarkoitus miettiä liikaa tyylisuuntaa vaan soittaa vain sellaista, mikä tuntuu hyvältä.

– Pohjimmiltaan kyse on hard rockista naislaululla. Jonkin verran mukana on 70-lukuhenkistä retroilua, ja toisaalta soundeissa on myös nykyaikaa, Vuorinen kuvailee.

– Sanoisin tätä vanhan liiton heviksi, jossa on mukana sopivasti tuoreempaa menoa. Sinkkubiisissä on vähemmän vanhan liiton meininkiä kuin muussa materiaalissa, Nikolai kiteyttää.

– Soitan itse aika eri lailla kuin hevissä nykyään vedetään. Koskettimissa taas on nykyaikaista power-osaston jousisoundia. Ja sitten on ihan perinteistä hammond-urkua. Soundimaailma on siis yhdistelmä vanhaa ja uutta, Hallamaa jatkaa.

Livelevy ja -DVD jo pihalla

Ennen Thunder-sinkkua MoonMadness julkaisi reilussa vuodessa kolme demoäänitettä: live- ja studiodemot sekä live-DVD:n. Selitys hieman harvinaisempiin äänitemuotoihin löytyy sekä bändin vähäisestä yhteisestä treeniajasta että jäsenistön studio- ja nauhoitusasiantuntemuksesta.

– Ensimmäinen demo nauhoitettiin livenä toiselta keikaltamme, kun soitimme varmaan kuudetta kertaa yhdessä. Keikkamesta soveltui hyvin nauhoittamiseen, ja niin annoimme mennä. Demolle päätyivät sitten ne kolme biisiä, joiden nauhoituksissa ei ollut mitään kämmiä ja jotka soitimme suunnilleen oikein, Hallamaa naurahtaa.

– Keikkatallenteiden kohdalla emme ole miettineet sitä, että ne tulevat nauhalle vaan olemme esiintyneet yleisölle. Klubin lavalla Tampereella saa jo aikaan kunnon meiningin. Studiossa tulee usein hinkattua liikaa biisejä ja homma muuttuu väkinäiseksi. Eikä prikulleen oikein soitettu aina kuulosta parhaalta, Vuorinen ja Hallamaa kuvailevat.

Viimevuotisen live-DVD:n materiaalit bändi sai Turun Mediapajalta, joka kuvasi keikan ja välitti sen suorana nettiin. Myös DVD:n kohdalla biisit valikoituivat sen mukaan, että ääni- ja soittopuoli olivat kohdillaan. Studiodemo puolestaan purkitettiin täysin analogisella kalustolla, jottei soitto kuulostaisi turhan kliiniseltä.

Tuoreen Thunder-sinkun kohdalla oli eri meininki, sillä sille haettiin tietoisesti tuottajaa. Mukaan lähti lopulta muassa Mokoman taustoilta tuttu Miitri Aaltonen, jota bändi aikoo havitella myös tulevan levynsä tuottajaksi.

– Meillä itse kullakin oli kuitenkin viime syksynä niin paljon kiireitä, että sinkku piti kasata lopulta parissa päivissä. Niinpä jouduimme käyttämään siihen vanhoja pohjia ja jättämään lopulta toisen biisin kokonaan pois. Mutta kyseessä onkin lähinnä promotuote, Hallamaa toteaa.

Kaikkiaan MoonMadnessillä on valmiina noin 15 biisiä. Raakileita ja pätkiä on puolestaan tallessa parikymmentä minidiskillistä. Osa biiseistä syntyy fiilispohjalta hetkessä, kun taas toisiin kokeillaan monia eri vaihtoehtoja ja niitä kypsytellään vuoden päivät. Sävellysvastuuta pääosin kantava kitaristi Hallamaa kertoo kappaleiden sikiävän samoin metodein kuin John Fogertylla.

– Useimmiten minulla on mielessä ensin biisin nimi, jonka pohjalta syntyy idea sävelestä. Sen jälkeen tulevat sanat, jotka koitan rakentaa sen perusteella, että äänteet ovat helppoja ja kuulostavat hyvältä. Ja sitten koitetaan saada sanoihin vielä jotain sisältöä. Tärkeää on joka tapauksessa, että sanat soundaavat hyvältä. Toistaiseksi biisit ovat käsitelleet lähinnä ihmissuhdeasioita.

Manageri, keikkamyyjä ja suhteita moneen suuntaan

MoonMadness on tähdännyt alusta alkaen ulkomaille, minkä vuoksi sekä musiikki että nettisivut ovat puhtaasti englanninkieliset. Sinkkua on promottu kohtalaisen paljon Keski-Euroopassa, ja esimerkiksi Finnish Metal Expossa bändin edustajat tapasivat ulkomaisia musiikkialan ihmisiä. Myös levytyssopimus voi aikanaan syntyä muun kuin suomalaisyhtiön kanssa.

– Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että meillä on alusta alkaen ollut henkilö hoitamassa keikka-asioita. Ja nykyään on managerikin, joka pystyy hoitamaan bisnespuolen asioita. Sähköposti liikkuu tiuhaan ulkomaille, eikä Suomi ole mitenkään etusijalla. Ihan hyvin voi olla niin, että sopimus tulee aikanaan Saksasta. Suhteita meillä on paljon ja moneen suuntaan, kuten myös äänitys- ja tuotantopuolen kokemusta. Voikin olla niin, että kauppaamme aikanaan valmista tuotetta levy-yhtiöille, Vuorinen kertoo.

– Levy-yhtiöbisnes on nyt yleisesti aikamoisessa murroksessa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Nyt on tuumailut menossa ja katsastellaan tarjouksia. Meillä on sen verran kokemusta levy-yhtiöväännöistä, ettei tule kapsahdettua ensimmäiseen tarjoukseen. Jotain tulee tapahtumaan, mutten osaa sanoa tarkalleen mitä. Joka tapauksessa seuraava äänitteemme on pitkäsoitto, joka voi olla pihalla vielä tämän vuoden puolella, Hallamaa vihjaisee.

– Ja sitten kun jonain päivänä lähdemme ulkomaille, emme mene sinne samaan tyyliin kuin suomalaishiihtäjät, että ollaan tyytyväisiä, jos päästään kahdenkymmenen sakkiin, Nikolai heittää.

– Pyrkimyksenä ei ole päästä ”Madonnan luokkaan”, kuten aikoinaan maailmalle suunnanneet suomalaisbändit, vaikka musiikilla onkin tarkoitus jossain vaiheessa myös tienata. Mutta anteeksi sinne ei mennä pyytelemään. Siitä on kovasti apua, että olemme luonnostaan niin hyvännäköisiä, Hallamaa heittää.

Lohikäärmeet ja pyramidit vielä tilaamatta

Olennainen osa MoonMadnessiä on ”lavakimallus”, joka koostuu näyttävistä esiintymisasuista ja eläytyvästä esiintymisestä. Bändi panostaakin livepuoleen jopa siinä määrin, että studioäänitteiltä halutaan saada välittymään sama räyhähenki kuin keikoilla. Lavalle noustessaan MoonMadness pyrkii tarjoamaan kokonaisvaltaisen show’n.

– Meillä on tiettyä narsismia ja rock-kukkoutta mukana. Tykkäämme hakea elämyksiä, vähän sellaista Kiss-meininkiä. Emmekä halua tarjota yleisölle mitään ”Eppu Normaalia Eppu Normaali -kuteissa”, vaan enemminkin sellaista, että bändi käskee positiivisessa mielessä. Tällä hetkellä resurssit ovat pienet, mutta teemme niin isosti kuin pystymme, Vuorinen kertoo.

– Lohikäärme ja pyramidi ovat vielä tilaamatta… Tosiaan nykyään Suomessa on helvetisti hyviä soittajia, mutta aika harvalla on loppujen lopuksi mitään kummempaa tarjottavaa. Ne ovat siis todella tylsää katseltavaa eikä homma lähde liitämään kunnolla. Hevikuvioissa ärsyttääkin juuri se, että se on niin totista. Keikoilla näyttää siltä, kuin bändi haluaisi olla jossain muualla. Mutta esiintyminen on hauskaa, ja sen pitää myös näkyä, Hallamaa heittää.

MoonMadness on heittänyt toistaiseksi vähän toistakymmentä keikkaa. Mukaan mahtuu Kilven ja Sonata Arctican lämppäyksien lisäksi pienempiä keikkoja Tampereella, Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Kiireisten aikataulujen takia viimeisimmästä esiintymisestä on vierähtänyt jo vuosi, ja bändillä onkin kova hinku taas lavoille. Kevään ja kesän aikana MoonMadness nähtäneenkin kiertelemässä ympäri Suomea.

– Nyt kun on Antto messissä, pääsemme treenaamaan kunnolla ja sovittamaan kappaleita ennen keikkoja. Saadaan bändistä varmasti enemmän irti keikoillakin, Vuorinen vakuuttaa.

Haastattelu julkaistu : 2006-03-28
Kirjoittaja : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.