Agonizer
Pyhäjärveläinen Agonizer on saanut demoilleen ylistystä useaankin otteeseen. Onpa sitä kehuttu jopa yhdeksi parhaista melodisen metallin akteista Suomessa, vaikka se edelleen onkin ilman levydiiliä. Melkoisen kovia kehuja on bändin niskaan sadellut, joten päätimme ottaa hieman selvää mitä nimen Agonizer takaa oikein löytyy. Vastauksia lateli bändin basisti Tuzah, toinen kitaristi Jazzo ja vokalisti Modi.
– Bändi sai alkunsa vuonna 1998 Pyhäjärven seurakunnan treenitiloissa. Tai siellä se nimi ainakin keksittiin. Tuona vuonna syntyivät ensimmäiset Ago-viisut. Oltiin sit menossa nauhottamaan ekaa demoa ja piti helvetin äkkiä joku nimi kehitellä. Siitä syntyi Agonizer, kertaavat pikaisesti Tuzah ja Jazzo.
Monia bändejä on ehtinyt käydä bändin jäsenien käsittelyssä ennen Agonizeria. Onpa mukana yksi isoilla areenoillakin esiintynyt miekkonen, hieman poikkeavassa yhteydessä kylläkin.
– Kosketinsoittajamme Mike O.D. on käsittääkseni soittanut monituhatpäiselle yleisölle, ennen kuin edes koko bändiä oli perustettu. Tosin hanuria. No, tuo vokalisti on laulanut sellaisessa grungepoppoossa kuin Vivian Glue. Minä ja rumpali-Tony soiteltiin monta vuotta sellaisessa bändissä kuin Scizo. Sellaista kepeää funkrockia se oli ja keikkailtiinkin ihan mukavasti. Jazzo on käsittääkseni pyörähtänyt joskus vuonna nälkä yhden treenien verran Requiemissa, kertaa Tuzah.
– Kyllä niitä treenejä taisi muutama enemmän olla, koska olin parilla keikallakin mukana! Mike O.D on myös pyörähtänyt muistaakseni yhden keikan verran Requiemin riveissä. Ja Jonez vaikutti jo legendaksi muodostuneessa Masquerade-rykmentissä. Re-union kehiin, korjaa Jazzo.
Agonizeria on luonnehdittu niin melodiseksi metalliksi kuin heavymetalliksi, mutta mitä bändi omasta mielestään soittaa?
– Agonizer on rehellisen rouhevaa rock-metallia tinkimättömällä asenteella. Vaikutteista sen verran, että kaikkea veikeästä humpasta gurnutusblackiin on tullut kuunneltua. Nykyään diggailen mm. Soilworkia, Mokomaa, Diabloa, In Flamesia jne., kuvaa Tuzah bändiään.
– Semmostapa juuri. Ei mitään pallienpuristelua. Levysoittimessa pyörähtelee aika laidasta laitaan matskua. Vaikutteita on yhtä paljon kun on hyviä bändejäkin. Eli aivan perkeleesti. Itse tulee diggailtua aika paljon kasari-osastoa näiden Tuzan mainitsemien bändien lisäksi, lisää Jazzo.
– No, meikäläisen kohdalla vaikutteet eri artisteilta kuuluvat ehkä voimakkaimmin. Ehdottomasti sanoisin, että laulutyylini ja käsitys siitä miten heavy-metallia pitää laulaa ”oikein” tulee herroilta nimeltä Layne ”Alice In Chains” Staley ja Ronnie ”Black Sabbath/Rainbow” James Dio. Lähinnä tuo oma laulutyylini on sellainen sekoitus noiden herrojen tyyliä. Staley on vaan kova jätkä ja Ronniehan on heavyn oikea todellinen ääni. Jos laulaa heavyä, on suorastaan pakko ottaa jonkinlaista oppia Ronniesta. Muuten se laulu on humppaa tai jotain, tyhjentää Modi puolestaan omaa top-listaansa.
Moni bändi on pistetty pystyyn ihan pelkästään naisten vokottelumielessä ja löytyyhän sitä samaa verta myös Agonizerin suonista. Tosissaan ollaan kuitenkin liikkeellä ja mielellään otetaan myös työstä myös rahaa vastaan.
– Alunperin kai oli tarkoitus saada paljon naisia, mutta näin myöhemmin on jopa ruvennut elättelemään toivoa siitä, että tästä voisi joskus tulla duunia. Pääsis kaapelitehtaalta pois. Maailmanvalloitushan se on joka jampan peruspäämäärä. Siitä lähdetään ja katotaan, jos saatais muutamat levytkin tehtyä.
Agonizer on jo useammalla peräkkäisellä demollaan saanut ylistystä arvioissa ja aina niissä jaksetaan ihmetellä sitä, miksi bändin on edelleen signaamaton. Mutta onko bändi itse jo tyytyväinen jälkeen?
– Demoja on tosiaan väännetty, mutta laatikon pohjalla ois aika hyvä läjä entistä tykimpiä biisejä. Oishan niitä aika mukava päästä nauhoitteleen. Mutta hyvä pakettihan tuosta World of Foolsista syntyi. Kaikinpuolin onnistunutta meininkiä. Jospa tolla sais nyt niitä keikkoja helvetisti kesäksi, sanoo Jazzo.
– World of Fools on hyvä paketti kuvaamaan bändin tämän hetken biisejä ja tasoa. Ei kaduta mikään. Kiitokset vielä Kipon Anssille, Jussilan Mikalle, T. Honkaselle ja kaikille muille, jotka ovat meitä auttaneet tämän tekemisessä.
– Henk. koht. siinä on meidän kaikella mahdollisella tavalla parhaiten onnistuneet biisit. Niissä on kaikki osa-alueet just niinku pitää. Parempaa on tosin luvassa tulevaisuudessa, muistuttaa Modi.
Ehkäpä lähitulevaisuus tuo tullessaan sen himoitun diilin. Ainakin näyttöä alkaa olla tuolla demoasteella jo niin paljon, että luulisi jonkun kiinnostuvan.
– Nyt kun ollaan päästy tähän pisteeseen, eli ollaan lähes kaikki tehty itse ja on helvetisti lainaa, niin ne entistä paremmat biisit pitäs saaha jonkunlaiselle levylle ja paljon paljon keikkaa. Kyllä, kiitos, lopettaa bändi.
Haastattelu julkaistu : 2004-05-18
Kirjoittaja : Tero Kallio
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.