Dark Filth Fraternity

Lahdessa on useita metalli- ja rockkokoonpanoja, joissa vaikuttaa muusikkoja ns. suuremmista yhtyeistä. Yksi niistä on tarkempaan syyniini joutunut Dark Filth Fraternity. Päätin hieman jututtaa herraa, joka vastaa yhtyeen vokalisoinnista ja kitarasta. Eli antaa Panun kertoa hieman enemmän raskaasta rokista ja elämästä ylipäätään.

Kerro lyhyt historiikki ja kuka soittaa mitäkin.

– Lyhykäisyydessään DFF-tarina sai alkunsa varsinaisesti tuossa ihan alkuvuodesta 2004, jolloin opiskellessani Orimattila-Instituutissa päätin lopputyökseni tehdä Ep:n joka sisältäisi musiikkia omaan makuuni. Basisti Henkka ja rumpali Riku oli luonnollinen valinta työtä varten, ku olen niiden hemmojen kanssa soittanut iät ja ajat. Noh, ensimmäisissä treeneissä jo huomattiin, ettei voida tätä jättää ihan vaan lopputyöksi. Eli oikea bändi oli siis pystyssä. Sitten Ep:n äänittämisen jälkeen ennen ensimmäistä keikkaa päätettiin ottaa mukaan remmiin vanha tuttu kitaristi-äijä Heikki Iso-Sipilä, jotta saadaan tanakkuutta livetouhuun. Ja kun Heikki on laulutaitoinen kaveri niin saatiin siinä samalla hyvä stemmunkilaulaja remmiin völjyyn.

Mistä moinen nimi yhtyeelle?

– Nimi juontaa juurensa mun ja Henkan muutaman vuoden takaiselle Lontoon reissulle. Henkka on vähän niinku kotoisin Etelä-Afrikasta ja sillä on paljon kavereita Lontoossa niin kerran sitten jonkun vanhan bändin kanssa päätettiin lähteä käymään niitä tyyppejä katsoo Lontoossa. Yhden remuillan päätteeksi yks Henkan vanha lapsuudenkaveri sieltä Etelä-Afrikasta, vaan tokaisi, että ootte te kyllä yks dark filth fraternity koko remmi. Niin se jäi elämään meidän mieliin ja aateltiin, että se vois meille sopia nimeks. Rogerille terveisiä vaan sinne Lontooseen! Mut joo, kyl siit nimestä aina joku jaksaa nillittää. Nillittäkööt vittu.

Yhtyeen jäsenistö vaikuttaa myös muissa yhtyeissä, kerro siitä hieman enemmän.

– Juu, no oikeastaan tällä hetkellä me kaksi Heikin kanssa vaikutetaan myös muualla, eli meidän toinen yhteinen bändi on St.Hood. Mutta kyllä sitä kaikenlaista historiaa kukin kantaa taakkanaan.

Vaikuttako St.Hood soundiinne ja vaikutatteko te taas puolestanne St.Hoodin soundiin?

– Ei mun mielestä kovinkaan paljon. Minä, Riku ja Heikki ollaan soitettu samassa bändissä jo about 11v ja Henkan kanssa sit joku muutama vuosi. Ehkä se on meidän soundin suurin vaikuttaja se yhteenhioutuminen, tiedetään aika hiton hyvin toistemme liikkeet ja plussat ja miinukset. Yhteistyö on mun mielestä aika kovatasoista soittamisen puolesta. Sitä voi joskus ihan tulla kuunteleekin (pienenä vinkkinä lukijoille) ja ollaan kuitenkin tunnettu toisemme jo niin pitkään, että on helppoa olla kimpassa. Ollaan toistemme parhaat kaverit oltu jo teinistä asti. Ja se fakta, että Riku ja mä ollaan veljeksiä, on sekin aika nasta juttu. Sillä on mun mielestä iso vaikutus soittopuolella.

Millainen on luonnehdinta DFF-soundista?

– Rapea, aggressiivinen, pehmeä, läheinen ja lämmin. Jopa kylmä ja kolkko aika ajoin. Siinä ny jotai mitä tulee mieleen. Siinä on kaikkea noita, yritetään kuitenkin pelata mielentiloilla aika paljon, ettei vaan pelkkää runttausta ja riffittelyä.

Cleanse My Soul -EP tuli ulos vuonna 2004, mikä oli sen aiheuttama reaktio kentällä?

– Palaute mitä mä oon kuullut ni on ollut aika pitkälle hyvää ja joskus jopa suut muikistavaa. Onhan niitä narisijoita, mutta ne nyt saa siitä kiksit, ku ne saa haukkua kaikkea mikä liikkuu tai sellaista mihin ne ei itse pysty.

Nyt uutta materiaalia on tulossa piakkoin? Kuuntelin sivuillanne olevan Blessed for my Sins -vedon tulevalta levyltä ja se kuulosti uskomattoman valmiilta sekä hyvältä. Miten te oikein olette siinä onnistuneet? Ihmettelen ettei teillä ole levytyssopimusta.

– Niin kuin tuossa jo aikaisemmin mainitsin, meillä on ihan saatanan kova bändi. Ja se että meillä on kokemusta jo tietyistä jutuista, ni sekin saa musiikkiin lisäpotkua. Jos oltais 5 vuotta nuorempia jannuja ni väitän, että vaikka osattais soittaa ni ei se musa kuulostais niin hyvältä ja uskottavalta. Mä en oo koskaan voinu ymmärtää, että jonkun Jonne Aaronin edes annetaan laulaa. Ei se oo uskottava millään tasolla. Se musahan on sinänsä ihan ok:sti tehtyä, niiden puolustukseksi.

Kenen kanssa hääräätte studiossa vai oletteko ihan “yksin” liikenteessä?

– Ei olla yksin, meillä on oma guru ollu touhussa mukana alusta asti. Sellanen heppu ku Alexanteri Kuosa. Alexi Suuri. Se on kova jätkä. Me oltiin Alkun kanssa samalla luokalla siellä Orimattila-Instituutissa ja ideoitiin se lopputyöhomma alkuunsa. Ja toteutettiin myös. Alkku on paras, se on viides bändin jäsen.

Miltä levyn materiaali tulee kuulostamaan, siis tuon ”netti-singlen” lisäksi?

– Levy kuulostaa kokonaisuudessaan ihan törkysen hyvältä ja tiukalta paketilta. Soundimaailma ei nyt sinänsä tarjoa mitään maailmaa mullistavia keksintöjä, mutta ei se soundaa yhtään miltään Suomi-metalliskenetyyppiseltä ratkaisulta, mistä mä olen tosi ylpeä. Mutta siitä Blessed-biisiltä tosiaan saa jo hieman maistiaista.

Mitään uutta sopimuksen tiimoilta?

– Ei. Valitettavasti. Mutta vääntöä on tälläkin hetkellä. Toivottavasti saatais pian pihalle. On meinaa jo läjä uusia biisejä..

Onko odotettavissa enemmänkin keikkailua, kunhan platta saadaan ulos ja milloin yhtyettä nähdään Lahden ulkopuolella?

– Kyllä toki, kunhan saadaan tosiaan levy pois käsistä niin tarkoitus ja toivomus olis olla keikoilla niin paljon ku vaan meille mahdollista. Kyllä tässä koko ajan järjestetään keikkoja kaupunkeihin, jotta saadaan äänet ja kitarat kuulluksi mahdollisimman monessa paikassa. Tilannetta helpottaisi, kun saatais keikkamyyjä, joka jeesais, itse ei aina kaikkea pysty hoitaa. Tällä hetkellä etsitäänkin sellaista.

Lahdessa kaikki soittavat ristiin eri metalliyhtyeissä, onko se ihan tervettä?

– Ei. Siis normi-olosuhteissa. Mutta muistettava toki on, että Lahti on kovin omituinen pikku kaupunki. Meillä kaikilla on huonot hampaat ja vähän kierot silmät. Ja paskat jutut.

Iso käsi Panulle ja tsemppiä sopparin kanssa. Käykäähän tukemassa yhtyettä ja latailkaa sitä netti-sinkulaa, se on kova biisi. Ja muistakaa pestä hampaat sen jälkeen.

Haastattelu julkaistu : 2005-12-07
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.