Lucy Was Driving
Jokin aika sitten tipahti Noisen postilokeroon demo helsinkiläiseltä Lucy Was Driving –nimiseltä orkesterilta. Kun jonkin ajan kuluttua huomaa kuuntelevansa kyseistä levyä hyvinkin usein, vaikkei sen oikeastaan pitäisi edes olla oikein minun heiniäni, joutuu väkisinkin toteamaan, että bändi on saanut oikeasti jotain erikoista aikaiseksi. Tästä bändistä pitää siis ottaa tarkemmin selvää. Bändin kitaristi Henri ja basisti Janne avarsivatkin hiukan bändin taustoja.
– Varsinaisesti bändi sai alkunsa vuonna 2002, kun Janne muutti Tampereelta Helsinkiin. Minä ja Otso olimme soitelleet kimpassa jo vuodesta 2000. Jannella ja mulla on kuitenkin tuota yhteistä musiikillista historiaa jo yli kymmenen vuoden takaa. Olemme molemmat alunperin Viialasta ja siellä yläasteikäisestä asti haaveiltu oikeasta yhteisestä bändistä. Nykyinen kokoonpano muotoutui vuonna 2004, kun rumpaliksikin kehuttu Juho astui remmiin. Aika pian Juhon mukaan tulemisen jälkeen koko keikkasetti oli vedetty uusiksi ja musa muuttuneet huomattavasti rokimmaksi, mikä oli pelkästään positiivinen asia, kertoo Henri.
– Juhon kanssa kun oltiin treenattu jonkin aikaa alkoivat uudet biisit kuulostaa sen verran hyviltä, että alettiin suunnitella studiosessioita. Ja näiden suunnitelmien tulosta onkin sitten tämä meidän uusi promolevy. Varsinainen syy bändin perustamiseen on se kaikkein tavallisin – on vaan niin kivaa, kun voi soittaa rokkia! Jokaisella meistä on kuitenkin koko ajan ollut jonkin näköisiä bändivirityksiä, niin oli aika luonnollista että, kun Henrin kanssa vihdoin taas päästiin samaan kaupunkiin niin pistettiin pumppu pystyyn, jatkaa Janne.
Kuten edeltä jo kävikin ilmi, on takana jo pitkä soittotaival. Pienestä pitäen on soittopuuhat kiinnostaneet kaikkia bändin jäseniä ja toki bändejä on matkan varrella niin syntynyt kuin kuollutkin.
– Soittimet on otettu käteen suunnilleen siinä vaiheessa, kun opittiin puhumaan. Otsolla oli aikaisemmin punk-yhtye nimeltä Epidemic. Itse olen veivannut bassoa sellaisissa tamperelaispumpuissa kuin Soapafest ja Locustdawn. Juho on mäiskinyt rumpuja ties missä yhtyeissä, joista viimeisin ennen Lucy Was Drivingiä taisi olla Sunrise Avenue ja Henrillä on kanssa varsin kirjava musiikkitausta, summaa Janne bändin menneisyyttä.
Bändin ulosantia voi melko kivuttomasti kuvata weezermäiseksi powerpopiksi, eikä bändi itsekään ainakaan ihan suinpäin lähde tällaista mielipidettä kumoamaan.
– On vaikeata nimetä vain paria selvää vaikutetta, kun joka jätkä on kuunnellut niin monenlaista musaa ja nykyiselläänkin jokaisella meistä on aika erilaiset musiikilliset kiinnostuksen kohteet, toki löytyy paljon yhtymäkohtiakin. Suurin osa vaikutteista lienevät peräisin Amerikasta. Bändit, jotka ovat erityisesti kolahtaneet joka hepulle ja joihin meitä on useimmiten verrattu, ovat varmaan Weezer ja Jimmy Eat World. Enempää bändejä tuskin kannattaa tähän ruveta listaamaan, sillä diggailupohja on todellakin hevistä hip hoppiin.
– Jos joku haluaa tietää perinpohjaisen fanituslistan bändeistä, niin se löytyy meidän nettisivuilta. Aina kun meiltä kysytään minkälaista musaa me tehdään, niin me ollaan tavattu vastata, että soitamme rokkia. Oman musiikin luokittelu on hankalaa. Reiluina jätkinä annamme jokaiselle mahdollisuuden muodostaa oman käsityksensä meidän musasta. Omasta mielestämme olemme parhaillamme livenä. Rokkimeininki on meille sydämen asia, joka välittyy parhaiten lavalla hikoillessa ja kohkatessa. Se on parasta kun keikan jälkeen ei pysty edes puhumaan kunnolla, kun on tullut reuhattua niin kovaa, kuvaa Henri.
Bändin melko tuore kakkosdemo on saanut hyvän vastaanoton niin kuulijoilta kuin medioiltakin. Tyytyväiseltä vaikuttaa myös bändi itsekin tuotokseen.
– Biisien puolesta olemme erittäin tyytyväisiä. Levy on eheä kokonaisuus ja siitä välittyy pitkälti se, mitä haluamme musiikillamme kertoa. Tämähän on kuitenkin ensimmäinen virallinen levytys nykyisellä kokoonpanolla, joten siinäkin mielessä on hienoa huomata, miten hyvin porukka on hioutunut yhteen. Levyä on tällä kertaa veistetty ihan oikeassa studiossa treenikämpän sijaan. Siellä levyn puuhaaminen olikin rattoisaa ja vaikka aikataulu oli tiukka (yksi viikonloppu), pienehköille soundillisille kokeiluillekin jäi aikaa. Meidän onneksemme miksaajalla oli homma niin hyvin hanskassa, että vähäinen aika käytettiin olennaiseen. Tästä kaikesta voi vain vetää sen johtopäätöksen, että olemme älyttömän tyytyväisiä lopputulokseen, kertoo Janne.
Täyspitkä on luonnollisesti myös Lucy Was Drivingin mielessä. Tulevaisuuteen katsellaan muutenkin valoisin mielin.
– Jokaisen rokkarin tavoitteisiin kuuluu tietty pitkäsoiton tekeminen. Levyä on lähetetty eri levy-yhtiöihin ja ohjelmatoimistoihin diilin toiveessa. Olemme miettineet myös mahdollisuutta julkaista materiaalia omakustanteena joskus tulevaisuudessa. Kuten aiemmin mainittiin keikkaa on tullut heitettyä aktiivisesti ja samoilla linjoilla jatketaan edelleen. Keikkailuhan se kuitenkin on tämän homman ehdoton suola. Syksyllä on aikeissa tehdä keikkoja mahdollisimman paljon ympäri Suomea.
Haastattelu julkaistu : 2005-09-09
Kirjoittaja : Tero Kallio
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.